Day 09: A book you thought you wouldn't like but ended up loving

Tämänkertaiseen haasteeseen valitsin Irvine Welshin Trainspottingin, vaikkei se täysin tehtävänantoa vastaakaan. Sillä, toisin kuin haasteessa sanotaan, minä tiesin jo ennen Trainspottingin lukemista tulevani rakastumaan siihen. Tai "luulin" on oikeastaan parempi sana. Mitä muuta voisikaan odottaa, kun jo kirjan kannessa oleva Rebel Inc.:n lainaus sanoo näin: "tätä on syytä myydä enemmän kuin Raamattua"?

Minun ja Trainspottingin yhteinen taival alkoi lukion äidinkielentunnilta, jossa meidän piti valita tehtävää varten luettavaksemme kirja suppeasta listasta. Minun valintani olivat Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja Irvine Welshin Trainspotting. Ensisilmäyksellä kummatkin kirjat vaikuttivat mielenkiintoisilta, ja ongelmia odotin tulevan ainoastaan siinä, kumman kirjan lopulta tehtävään valitsen. Ei se kuitenkaan ihan niin mennyt.

Tehtävä alkoi todella huonosti. Populäärimusiikkia lensi nurkkaan jo ensimmäisten sivujen jälkeen, eikä Trainspotting vakuuttanut yhtään sen enempää. Olin pettynyt. Jos kirjan kannessa on tämänkaltainen maininta Raamatusta, eikö sisällön silloin pitäisi olla jotain mullistavaa? Ainoa, mitä minulle Trainspottingista jäi ensimmäisten lukujen jälkeen käteen, oli huonolla kielellä kirjoitettu kirja täynnä rääväsuisia idiootteja. Populäärimusiikkia enemmän se kuitenkin minua viehätti, siksi jatkoin lukemista, vaikkakin vastahakoisesti.

Jossain kaiken sen moraalittomuuden ja siinä tietyssä, nimeltämainitsemattomassa ruskeassa ulosannissa kylpemisen välillä se ilmeisesti sitten tapahtui. Minä rakastuin. Kieli muuttui huonosta hyväksi tehokeinoksi, hahmot idiooteista moniulotteisiksi ja varsin sympaattisiksi rötöksiinsä nähden. No, rääväsuita he olivat edelleen. Trainspottingin myötä aloin myös ensimmäistä kertaa arvostaa aiemmin karttamaani mustaa huumoria. Welsh vie tapahtumat moraalin äärirajoille asti, mutta tekee sen niin mielenkiintoisesti, että paikoitellen lukija joutuu miettimään, onko aivan oikein nauttia tällaisen lukemisesta.

Trainspotting sysäsi 16-vuotiaan itseni sille kirjojen rosoisemmalle puolelle. Sen takia en myöskään nykyisin niin helpolla pelästy, vaikka kirja aluksi vaikuttaisikin erilaiselta, kuin mihin itse olen tottunut.

Suosittelen kirjaa jokaiselle!