Sivut

perjantai 29. elokuuta 2014

25. päivä: Upea kansikuva (kirjakuva päivässä)



Hei taas! Edellisen kirjakuvan julkaisusta onkin jo lähes viikko, mutta en ole sentään luovuttanut tai unohtanut haastetta. Olen ollut koko viikon sairaana ja välillä on ollut niin heikko olo, etten ole pystynyt tekemään niinkään yksinkertaista asiaa kuin istumaan koneella, saati sitten ottamaan kameraa käteeni. Julkaisen tänään yhden kirjakuvan, muita rästiin jääneitä varmaan viikonlopun aikana enemmän. Vaikka blogissa on ollut hiljaista, kipeänä olo on kuitenkin ollut hyvää aikaa lukemiselle. Minulla odottaakin lisäksi muutama kirja-arvostelu julkaisuvuoroaan.

Mitä haasteen tämänkertaiseen aiheeseen tulee, on Michael Cunninghamin Illan tullen -kirjalla upea kansi mielestäni. Ei välttämättä upein ikinä, mutta omista kirjoistani varmasti kaunein. Kansi on yksinkertainen, mutta kuvaa silti hyvin sitä, mistä tarinassa on kyse.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

24. päivä: Paksuin kirjani (kirjakuva päivässä)



Kuvassa on paksuimpia omistamiani kirjoja (vaikka TSH näyttääkin kovasti lytistyneen toisten tiiliskivien alle). Harry Potterissa ja Feeniksin killassa sivuja on ennätykselliset 1050, muissakin vähintään yli 780.

lauantai 23. elokuuta 2014

Liane Moriarty: Hyvä aviomies


Liane Moriartyn Hyvä aviomies vie lukijan australialaiseen, katolilaishenkiseen yhteisöön. Monella yhteisön jäsenellä on salaisuus, jota he eivät halua paljastaa muille, mutta yksi salaisuus on toisia suurempi ja raskaampi. Tämä salaisuus ja sen ilmitulo saattavat perhosvaikutuksen lailla liikkeelle järisyttävien tapahtumien vyöryn. Olisiko ollut parempi, jos salaisuus olisi pysynytkin salaisuutena?

Minulla oli hengästynyt olo, kun lopetin kirjan lukemisen viime yönä. Kuin olisi muutamassa päivässä ehtinyt elää useiden ihmisten monia vuosia kestäneen elämän. Tarinassa on monta näkökulmaa, jotka tarkastelevat tapahtumia läpi eri iän ja eri elämäntilanteen. Hahmot ovat pääasiassa hyviä ja miellyttäviä, ja heitä tekisi mieli auttaa ja tukea, kun heidän jalkansa eivät enää kanna tai kun lääkäri tuo heille huonoja uutisia.

Pidin kirjasta aika tavalla. Olen huomannut potevani viime aikoina jonkinlaista lukujumia, kun pitäisi lukea tentteihin, mutta koekirjat eivät kiinnosta vaan haluaisin lukea jotain aivan muuta, ja sitten päädyn siihen, etten osaa lukea mitään. Loogista, eikö? Hyvä aviomies on kuitenkin sujuvalukuinen teos, joka päästi minut nopeasti pintansa alle. Vielä lukemisen jälkeenkin mielessäni risteilivät hahmojen ja tapahtumien aiheuttamat voimakkaat tunnekuohut.

Parasta teoksessa on mielestäni aika, jolloin salaisuus ei ole vielä paljastunut. Sitä aikaa voi vielä kuvata melkein lapsekkaan jännittäväksi ja viattomaksi, mutta paljastumisen jälkeen tunnelma käy äkkiä synkäksi. Pientä juonen taantumistakin oli salaisuuden paljastumisen yhteydessä havaittavissa, mutta onneksi tarina pääsee kuitenkin pian uuteen nousuun. Juoni ei välttämättä ollut kaikkein yllätyksellisin, varsinkaan kun tekstistä löytyi paljon vinkkejä siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Hahmot ja heidän kiinnostava ja koskettava arkensa pystyvät kuitenkin paikkaamaan tämän aukon.

Kirjan kansi on kaunis ja jopa lumoava, mutta sana "lumoava" yhdistettynä kannen värimaailmaan tuo mieleen satukirjan. Tällainen elämän realiteetteihin nojaava tarina olisi vaatinut kenties vielä synkemmät värit. Kuva sen sijaan on hyvin onnistunut, sillä koen ymmärtäneeni niin purkin kuin sinne suljetun perhosenkin tarkoituksen.

Hyvä aviomies rakentuu lähiöelämän kuvauksesta sekä mysteeristä ja sen selvittämisestä. Tämän perusteella mieleeni tulivat niin Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia kuin vasta viime kuussa lukemani Maria Semplen Missä olet, Bernadette?. Näiden teosten ystäville uskallan ainakin Hyvää aviomiestä suositella, samoin lukijoille, joista pidettävät henkilöhahmot ja koskettavat tapahtumat ovat kirjassa tärkeitä elementtejä.

Mielestäni kirjassa olisi ollut aineksia vielä parempaan suoritukseen, mutta niitä ei oltu välttämättä käytetty juuri sillä tavalla kuin olisin toivonut. Siksi kirja ei yllä aivan viiteen tähteen. Esimerkiksi takaumat lähes 30 vuoden taakse eivät sisältäneet niin paljon uutta ja tärkeää tietoa, että ne olisivat olleet tarpeellisia. Lisäksi lukiessani huomiotani häiritsivät useat kirjoitusvirheet, joita saattoi olla jopa peräkkäisissä virkkeissä.

Pienistä puutteista huolimatta Hyvä aviomies oli viihdyttävä lukukokemus. Moriarty sai minut nyt kyllä koukkuunsa arkielämän ja synkän mysteerin yhdistämällä tarinalla, joten aion varmasti lukea hänen muutkin kirjansa.

★★★★ 

Liane Moriarty: Hyvä aviomies (alkup. The Husband's Secret, 2013)
Suomentanut: Helene Bützow
WSOY, 2014
444s. 

Saatu arvostelukappaleena pyydettäessä. Kiitokset kustantajalle! 

23. päivä: Kirjasarja (kirjakuva päivässä)



Tämän kirjasarjan valinta ei taida tulla yllätyksenä varmaan kenellekään. Monilla kirjabloggaajilla on meneillään Potterien uusintaluku, mutta itse olen vähän kahden vaiheilla, aionko lukea niitä uudelleen. Menisivätkö hyvät muistot pilalle, jos en pitäisikään niistä enää?

perjantai 22. elokuuta 2014

22. päivä: Kirja ja sopiva asuste (kirjakuva päivässä)



Kuulokkeet ja viimeisin kirjaostos, Rainbow Rowellin Eleanor & Park.

torstai 21. elokuuta 2014

21. päivä: Kovia kokenut (kirjakuva päivässä)



Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun tarina näyttäisi kokeneen kovia jo vuodesta 1970 lähtien. Sitä on luettu yhä uudelleen ja uudelleen ja ehditty siirtää seuraavallekin polvelle ihasteltavaksi. Muistan, että tämä oli pienenä kirja, jonka pariin pystyi uppoutumaan monia kertoja, vaikka tarina olisi ollut edellisestä kerrasta vielä tuoreessa muistissa. Kirja olisi ihanan nostalginen, ellei hutera ulkomuoto tekisi lukemisestakin jo vähän hankalaa. Ehkä tämän kohdalla olisi vihdoin aika siirtyä uuteen painokseen.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

20. päivä: Lukutoukan yöpöytä (kirjakuva päivässä)



En ole saanut aikaiseksi hommata kunnon yöpöytiä, joten pöydän korvikkeena toimii leveä jakkara. Sen päälle olen koonnut kirjoja, joita joko luen parhaillaan tai aion lukea seuraavaksi.

tiistai 19. elokuuta 2014

19. päivä: Alkaa V-kirjaimella (kirjakuva päivässä)



Valitsin V-kirjaimella alkavaksi kirjaksi Varsinaisen talousihmeen. Jos jollekulle sattuisi vielä olemaan epäselvää, niin Sophie Kinsellan kirjathan ovat paheeni, ja melkein jokainen niistä löytyy myös omasta hyllystä. Himoshoppaaja-sarja on varmaan yleisesti Kinsellan paras, mutta sarjaan liittymättömistä kirjoista pidän eniten juuri tästä Varsinaisesta talousihmeestä. Vaikka kirjailijan teokset noudattelevat aina samaa kaavaa ja loppuratkaisukin on hyvissä ajoin arvattavissa, on niissä myös jotain todella koukuttavaa.

maanantai 18. elokuuta 2014

18. päivä: Lukueväät (kirjakuva päivässä)



Kirja, turkkilaista jugurttia sekä vadelmia.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

17. päivä: Klassikko (kirjakuva päivässä)



Nuorempana sana klassikkokirja tarkoitti minulle enemmänkin jotain todella tylsää, pitkää ja muuten vain epämiellyttävää, kuin hyvää ajanvietettä. Sittemmin olen kuitenkin alkanut lukea klassikkoja yhä enemmän (osaksi opintojen vuoksi, osaksi omaksi ilokseni ja sivistyksekseni) ja kerännyt joitain opuksia jopa omaan hyllyynkin. Mary Shelleyn Frankensteinia en ole vielä lukenut, mutta tarkoitus olisi kyllä. Se nimittäin on tullut monta kertaa vastaan, kun puhutaan yksistä vaikuttavimmista teoksista kauhun ja miksei osaksi tieteisfiktionkin kohdalla.

Anni Polva: Tiina kesälaitumilla


Voi-voi sitä liritystä ja luritusta, minkä pillit saivat aikaan. Tytöt puhalsivat niin että Kellokaskin lopulta pysähtyi kuuntelemaan ja ihmettelemään, mikä konsertti pellolla oli. Yleensä se ei piitannut mistään mitään, mutta nyt se nosti päänsä pystyyn ja ammaisi pitkän vedon yhteiseen orkesteriin. Sitten se ravisti niin tyytyväisenä komeita sarviaan, että kello sen kaulassa moikahti, ja painoi turpansa uudelleen ruohoon. Sen mielestä oli syöminen loppujen lopuksi sittenkin tärkeämpää kuin taide. 

Kuten jo pari postausta sitten kerroin, olen viime päivinä viettänyt aikaa erään kirjallisen kaimani kanssa. Tiina on minulle tuttu hahmo lapsuudesta, mutta vaikka luin monia sarjan osia jo silloin, ei niistä koskaan tullut minulle yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi L. M. Montgomeryn Anna-sarjan kirjoista. Olikin mukavaa huomata nyt noin viidentoista vuoden jälkeen, että Tiina vaikutti entistä kivemmalta tyypiltä näin aikuisen silmin katsottuna.

Tiina kesälaitumilla -kirjassa Tiina matkustaa kesäksi maalle ollakseen mummolleen avuksi. Ensin tyttöä harmittaa kovasti, ettei paras kaveri Juha pääse mukaan matkalle, mutta onneksi maalla riittää niin paljon puuhaa, ettei poikaa ehdi kauan surra. Tiina toimii mummon apulaisena muun muassa maidon kuljettamisessa, mutta kaikki ei suju aina niin kuin pitäisi. Maidot päätyvät siilille, lehmät kaurapellolle ja Tiina sikolättiin. Onneksi mummo vain nauraa silmät sikkaralla tytön toilailuille. Tiina palaa maalta uusien kokemusten ja uusien ystävyyssuhteiden kera.

Kirja on julkaistu ensi kertaa vuonna 1958, ja ajankuvan huomaa kyllä helposti. Vähän minua hirvitti ajoittain lukea, kuinka lapset saivat heti piiskasta ja remmistä tehtyään jotain väärin ja että sitä pidettiin vielä aivan normaalina. Köyhillä työläisillä ei myöskään ollut mitään asiaa kahvipöytään samaan aikaan isäntäväen ja näiden vieraiden kanssa. Toisaalta vanhan ajan kuvaus on piristävääkin: leikkien keksimiseen käytetään mielikuvitusta, eikä kukaan varmastikaan kulje nenä kiinni älypuhelimessa.

Mielestäni Tiina on aivan ihana hahmo. Hän on reipas ja niin rehellinen, että tuntee heti piston omassatunnossaan, jos on toiminut jotenkin väärin. Hän uskaltaa puolustaa väärinkohdeltuja ja auttaa läheisiään ilomielin. Hänen hajamielisyytensä ärsytti ehkä hieman välillä, mutta se toisaalta toi kontrastia hänen muuten niin positiiviseen olemukseensa. Tiinasta tulee melkein mieleen suomalainen ja vähän tavallisempi versio naapurimaan Peppi Pitkätossusta.

Hyppääminen nuoruuden tarinaan ja maalaismaisemiin tuntui oikein virkistävältä ja siksi aion jatkaakin nuorten kirjojen lukemista jonkin aikaa. Olenkin jo ehtinyt aloittaa erästä Viisikko-sarjan osaa, ja nämähän olivat aikaisemmin yksiä lempiteoksiani. Vähän tuntuu nyt kirjan alussa, että aika on saattanut kullata muistojani oikein huolella, mutta katsotaan josko tarina ja kerronta vielä paranisivat vauhtiin päästessään.

★★★★ 

Anni Polva: Tiina kesälaitumilla
Karisto, 1958 (kuvassa näkyvä painos 1991)
164s.

lauantai 16. elokuuta 2014

16. päivä: Uusi lisäys hyllyyn (kirjakuva päivässä)



Yksi uusimmista ostoksistani on Kate Atkinsonin Life After Life, joka näkyi jo tässä kesän kiireistä kertovassa postauksessa. Olen vasta aika alussa, joten en ole vielä täysin ehtinyt sisäistää kirjan kryptistä rakennetta. Life After Lifehan kertoo Ursula-nimisestä tytöstä, joka toisissa elämissään kuolee ja toisissa elää eteenpäin. Hyvin kiinnostavalta kirja kuitenkin jo nyt vaikuttaa, joten haluan ehdottomasti lukea sitä lisää siitä huolimatta, että kärryillä pysyminen on välillä vähän hankalaa.

perjantai 15. elokuuta 2014

Kirjakuva päivässä: Päivät 14 ja 15


14. päivä: Kesken jäänyt

Podin eilen niin kamalaa stressiä tämänpäiväisestä tentistä, että haastekuvakaan ei tahtonut onnistua millään. Siksi eilisen kuva ilmestyykin vasta nyt, kun tentistä on selvitty jotakuinkin hengissä (läpipääsystä ei toki ole takeita).

Minulla ollut Stieg Larssonin Millennium-trilogian viimeinen osa, Pilvilinna joka romahti, jo monta vuotta kesken. Ajattelin vielä jokin aika sitten, että tulen kirjan kyllä lukemaan loppuun, sillä pitäähän minun saada tietää, kuinka tarina päättyy. Aina tuntuu kuitenkin siltä, että muut kirjat menevät Larssonin teoksen edelle. Voi olla, etten saa tätä koskaan loppuun, mutta koska en kahdesta aiemmasta osasta niin hirveästi välittänyt, ei se juuri haittaa.


15. päivä: Kirja ja kuppi lämmintä

Tenttikirjojen lisäksi olen nyt muutamana päivänä lukenut jälleen lapsuudesta tuttua Tiina-sarjaa. Tiina kesälaitumilla on lempiosani sarjasta, sillä vaikka lapsuuden kesät mökillä eivät välttämättä olleet suosikkejani, asuu henkeen ja vereen kaupunkilaisessa olemuksessani pieni maaseudun rakastajakin. Lisäksi osa on ainut täysin omaksi saatu Tiina-kirjani, muut ovat äidin keräämiä. Kirjan lukemisen lomassa on kiva myös pitkästä aikaa juoda jotain kuumaa, enää kun ei ole sisälläkään niin kuuma että läkähtyisi.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

13. päivä: Värikästä (kirjakuva päivässä)



Värikäs muumikirjasarja, josta minulta puuttuu vielä joitakin osia. Muita kirjoja en ole Tove Janssonilta lukenutkaan, ja itse asiassa muumikirjoihinkin tutustuin vasta viime vuonna. Myös naisen aikuisille kirjoittamat teokset ovat alkaneet vähitellen kiinnostaa minua, varsinkin Kesäkirjan tahtoisin lukea piakkoin.

tiistai 12. elokuuta 2014

12. päivä: Ensimmäiset lauseet (kirjakuva päivässä)



Clare: On raskasta aina odottaa. Odotan Henryä. Minulla ei ole aavistustakaan, missä hän on. En tiedä, missä kunnossa hän on. On rankkaa olla se, joka jää jälkeen. Järjestän itselleni puuhaa, että saisin ajan kulumaan. Menen yksin nukkumaan. Herään yksin. Käyn kävelyllä. Paiskin töitä uuvuksiin asti. Katselen, kun tuuli pyörittää roskia. Ne ovat maanneet koko talven lumen alla. Kaikki tuntuu yksinkertaiselta, kunnes sitä alkaa miettiä. Miksi rakkaus voimistuu toisen poissaollessa?

Ensimmäiset lauseet yhdestä lempikirjastani, Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimosta. Ellet ole jo lukenut tätä kirjaa, lue se. Ehdottomasti.

Jouduin muuten jättämään haasteesta yhden päivän kokonaan väliin. Eilen olisi ollut tarkoitus kuvata joko kirjastossa tai kirjakaupassa, mutta koska olen ollut ja tulen olemaan seuraavat päivät aivan kiinni tenttikirjoissani, en ehtinyt kaupunkiin ollenkaan. Voi olla, että julkaisen väliin jääneen päivän vielä haasteen aikana, mutta ainakin tästä kohtaa se jää pois.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

10. päivä: Kirja-aarteeni (kirjakuva päivässä)



Vanhat lastenkirjat ovat sellaisia, mitä en antaisi koskaan pois. Vaikka myös uusista lempikirjoista luopuminen kirpaisisi, ei niillä ole samanlaista tunnearvoa kuin lapsuudestani saakka säilyneillä teoksilla. Kuvassa näkyy ainoastaan murto-osa kirjakokoelmastani, joista osa on perua jo äitini nuoruudesta. Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset on vuoden sisällä ostettu, mutta koska sen sisältämät tarinat olivat minulle hyvin tärkeitä lapsena, sellaisia joita kuunneltiin ja luettiin monet kerrat, lasken myös sen kirja-aarteekseni.

lauantai 9. elokuuta 2014

9. päivä: Kirjabloggarin työpiste (kirjakuva päivässä)



Pidän siisteydestä, mutta siitä huolimatta koti tuntuu aika ajoin muistuttavan hallitsematonta kaaosta. Yhdessä asiassa en kuitenkaan anna periksi, ja se on työpöydän siisteys. Tällä tarkoitan lähinnä pöydän päällisosaa, laatikot ovat asia erikseen. Kirja-arvostelujen ja kouluesseiden kirjoittaminen tuntuu paljon mukavammalta, kun vieressä ei ole miljoonaa teekuppia, kuittia ja muistilappua sotkemassa ajatuksia. Korkeintaan kirja tai muutama, kynä ja muistivihko, se on siinä.

perjantai 8. elokuuta 2014

8. päivä: Lukunurkka (kirjakuva päivässä)



Lukunurkkani sijaitsee olohuoneen sohvalla. Ihanteellinen tilanne olisi sellainen, että minulla olisi käytössäni pieni kirjasto tai kirjanurkkaus pehmeine nojatuoleineen, mutta asuntomme tila ei valitettavasti riitä sellaiseen. Ehkä sitten joskus. :)

7. päivä: Kirja reissussa (kirjakuva päivässä)



Tämä haastekuva minun olisi pitänyt julkaista jo eilen, mutta koska en poistunut kotoa ja koulukirjojen äärestä koko päivänä mihinkään, sain räpsäistyä sen vasta äsken. Varsinaiseen reissuun minä ja kirjani emme päässeet, vaan kävimme bussilla lähikaupungissa ostoksilla.

Myöhemmin tulossa vielä tämän päivän varsinainen haastekuva.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

6. päivä: Rakkaat kirjanmerkit (kirjakuva päivässä)



Kuvassa näkyvät kirjanmerkit ovat ainoat kunnolliset merkit, joita lukemieni kirjojen välissä käytän. Jos nämä kaksi ovat varattuja, teen kuten Kirjakaapin kummitus ja turvaudun helposti saatavilla oleviin kuitteihin ja muihin epämääräisiin paperilappuihin.

Kirjanmerkeilläni ei ole mitään kovin kummoista historiikkiä. Vasemmalla puolella oleva otus on poikaystäväni tekemä, sillä valitin hänelle joskus muutama vuosi sitten, ettei minulla ole kunnollista kirjanmerkkiä. Toinen merkki tuli toukokuussa Turun design festivalilta hankkimani kangaskassin mukana ja vaikkei sen alkuperäinen tarkoitus välttämättä ole olla kirjojen välissä, soveltuu se siihen tarkoitukseen erinomaisesti. Ja tuo lausahdus on vain niin osuva: Varför Paris, vi har ju Åbo. Nih.

tiistai 5. elokuuta 2014

5. päivä: Lukemista ja herkuttelua (kirjakuva päivässä)



Lukemista ja suklaan syöntiä, voiko sitä parempaa olla? Rehellisesti sanottuna olen ehkä suurin suklaasyöppö ikinä, voisin syödä sitä melkein kuinka paljon vain ja mitä laatua tahansa. En juuri tunne sanaa "paha suklaa" (vaikka Fazerin tummasuklaa-päärynä aika läheltä liippaakin). Tänään kuitenkin hain torilta laatikollisen vadelmia talvea varten, joten ehkä herkuttelen niillä enemmän tässä lähiaikoina.

maanantai 4. elokuuta 2014

4. päivä: Kirja kassissa (kirjakuva päivässä)



Kuvahaasteen neljännen päivän teemana on kirja kassissa. Tai tässä tapauksessa repussa, hyvin palvelleessa ja vähän nuhruisessa sellaisessa. Henrik Langen teoksen 90 kirjaklassikkoa kiireisille bongasin ihan muutama päivä sitten Oksan hyllyltä -blogista ja minun oli pakko käydä tänään kirjastossa katsomassa, josko sieltä löytyisi kappale minullekin luettavaksi. Mitä olen kirjaa ehtinyt vähän selailla, on se erittäin osuva ja hauska, mutta sisältää myös paljon spoilereita.
 
Tähän kohtaan täytyy muuten tehdä näin kirjabloggaajana vähän hävettävä tunnustus: minä en kanna kirjoja oikeastaan koskaan mukanani, paitsi jos olen käynyt kirjastossa tai kirjakaupassa. Jos aikomus on mennä pidemmälle lomalle tai vaikka puistoon tarkoituksella lukemaan, silloin minulla on toki opus tai pari mukanani, mutta ei koskaan muuten kaupungille lähtiessäni. Voisihan sitä tietysti koettaa pitää kirjaa jatkuvasti mukanaan, ehkä silloin tulisi luettua enemmän muuallakin kuin kotona.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

3. päivä: Jotain vanhaa (kirjakuva päivässä)



Vanhimpia omistamiani teoksia taitavat olla Topeliuksen Lukemisia lapsille -kokoelman osat, jotka ostin tosin vasta viime syksynä tenttiä varten antikvariaatista. Alkuperäinen kokoelma on ilmestynyt vuosina 1865-1896, ja kuvassa näkyvät kirjat ovat vuodelta 1940.

lauantai 2. elokuuta 2014

2. päivä: Ulkona (kirjakuva päivässä)



Auringon paahdetta ja kirjallista jännitystä Halistenkosken tietämillä.

perjantai 1. elokuuta 2014

1. päivä: Luettavana (kirjakuva päivässä)



Näin lähtee liikkeelle Le Masque Rouge -blogin "kirjakuva päivässä" -haaste. Tällä hetkellä luettavana on kaksi aika erilaista dekkaria: Tarquin Hallin Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus sekä Raymond Chandlerin Pitkät jäähyväiset. Vish Puria on kehuttu intialaiseksi vastineeksi suosikistani Hercule Poirotista, joten toivon pitäväni tästäkin kirjasta, vaikken ole vielä päässyt sen kanssa puusta pitkälle. Chandlerin kirjan päähenkilö Philip Marlowe on puolestaan karskin ja miehisen etsivän perikuva, mutta silti olen pitänyt hänestä odotettua enemmän.