Sivut

tiistai 28. tammikuuta 2014

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu


Long Islandilla asuva salaperäinen Jay Gatsby on mies, jonka menestyksekkäästä menneisyydestä huhutaan kaikenlaista. Hän järjestää kartanossaan juhlia, joihin virtaa ihmisiä aina viereisistä kaupungeista saakka. Mahtavista juhlista huolimatta kukaan ei tunnu koskaan nähneen tätä herra Gatsbyä, ja vielä harvempi voi todella väittää tuntevansa hänet.

Nick Carraway ystävystyy Gatsbyn kanssa muutettuaan hänen naapuriinsa itärannikolla. Gatsby paljastuu mieheksi, joka tietää mitä haluaa ja on valmis antamaan kaikkensa sen eteen. Se, mitä hän eniten haluaa, on Daisy Buchanan, jonka kanssa hänellä on ollut romanssi vuosia aiemmin.

Olen nähnyt Kultahatusta tehdyn uusimman elokuvaversion ennen kirjan lukemista. Kerroin jo aikaisemmin, kuinka lukukokemuksesta muodostui minulle visuaalinen elämys, elokuvan ja tekstin sekoittuessa päässäni. Mielestäni Kultahattu on muutenkin todella visuaalinen teos. Nick Carraway alustaa pitkästi tarinaa omilla mietteillään, ja pystyinkin näkemään hänet koko ajan mielessäni kertomassa elämästään itärannikolla ja ihmisistä, joita hän silloin tapasi.

Kultahattu kuvaa 20-lukua ja juhlia, joissa annettiin aina kaikkensa. Silti se kätkee taakseen paljon surullisia ihmiskohtaloita. Vaikka pidin kirjan lukemisesta, täytyy minun myöntää sen muuttuvan puolessa välissä synkäksi ja jopa raskaaksi lukea. Siinä kerrotaan ihmisistä, jotka tavoittelevat epätoivoisesti jotain, jota eivät tule koskaan saamaan. He pettävät itseään ja ihmisiä ympärillään, koska eivät pysty myöntämään olevansa vääränsä. He eivät tyydy siihen mitä heillä jo on, vaan kaipaavat koko ajan lisää viihdykettä, lisää rahaa ja lisää rakkautta.

Kirjan hahmoja kohtaan tuntee sekä inhoa että sääliä. Lukija näkee asiat vain Nickin silmien kautta, joten esitettyjen tapahtumien neutraaliudesta on vaikea sanoa. Nick esimerkiksi tuntee halveksuntaa muita ihmisiä kohtaan, mutta pitää Gatsbyä aitona. Minä puolestani tunsin enemmän sääliä Daisyä ja hänen miestään kohtaan, vaikka he käyttäytyivät pinnallisesti ja tavoittelivat hädänkin hetkellä ainoastaan omaa etuaan. Ehkä tämä johtuu siitä, että heihin pystyy samaistumaan vähän helpommin kuin pakkomielteiseen Gatsbyyn. Mies on omistanut koko elämänsä ainoastaan yhdelle päämäärälle, eikä sekään näytä vastaavan hänen odotuksiaan. Voin vain kuvitella, kuinka hukassa ihminen tuntee tuolloin olevansa.

Kultahattu on nopeasti kiihtyviä autoja, villejä juhlia ja levottomia ihmisiä. Se on mahdottoman tavoittelemista ja menneisyydessä elämistä. Teos antoi tunnelmallisen ja vaikuttavan lukukokemuksen, jonka en voi kuitenkaan sanoa olleen pelkästään nautinnollinen. Päällimmäisenä tunteena minulle jäi nimittäin mieleen sen traagisuus.

★★★★

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (alkup. The Great Gatsby, 1925)
Suomentanut: ?
Otava, 1987
220s. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

George Orwell: Vuonna 1984


Jos George Orwellia olisi ollut uskominen, tuntemamme maailma olisi näyttänyt aivan erilaiselta 80-luvulla. Teos Vuonna 1984 esittelee meille kaikinpuolin järjestäytyneen ja kylmän Lontoon, jossa "VAPAUS ON ORJUUTTA" ja jopa poikkeavat ajatukset rangaistavia.

Kyseessä on tottakai dystopia, fiktiivinen tarina tulevaisuuden maailmasta, mutta eivät sen elementit ole kuitenkaan niin kaukana todellisuudesta kuin voisi kuvitella. Kirja ilmestyi 1949, vain joitain vuosia toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Siitä hehkuu varmasti kyseiselle ajalle ominaista pelkoa ja epävarmuutta, mutta toisaalta tarkkasilmäinen saattaa löytää yhtymäkohtia vielä nykyaikakaudeltakin.

Orwellin teos on ahdistava kuvaus yhteiskunnasta, joka on menettänyt vapautensa. Sananvapaus on tuntematon asia, kaikki mitä teet tai sanot on tarkoitettu ainoastaan Puolueen vallan vahvistamiseksi. Historiaa poistetaan ja muunnetaan, kieliä uudistetaan ja lapsia koulutetaan tunnistamaan vakoojia, jotta mikään ei tahraisi Puolueen puhdasta imagoa.

Kirjan päähenkilö, Winston Smith, on kapinallinen. Hän tuntuu olevan ainoa, joka pystyy vielä kutsumaan ajatuksiaan omikseen. Silti hän pitää yllä suojakuorta, teeskentee samanlaista ihmisrobottia kuin muut, jottei Puolueen tunnuksen, ISON VELJEN, valvovat silmät kohdistuisi häneen. Jos Puolue pääsee jäljillesi, ei sinua välttämättä muutamien minuuttien kuluttua ole enää olemassa. Tai ole koskaan ollutkaan.

Kaiken poliittisen kamppailun keskellä syntyy yllättäen myös rakkaus ja toivo paremmasta tulevaisuudesta. Winston Smith saa kirjelapun vieraalta naiselta, joka tunnustaa rakkautensa hänelle. Kohtaaminen naisen kanssa avaa Winstonille hetkeksi salaisen maailman piilossa Puolueelta ja hän alkaa tosissaan miettiä, voisiko heitä kapinallisia olla enemmänkin.

Vuonna 1984 taisi ainakin vähän järisyttää maailmaani. Orwellin kuvaus ei ole rönsyilevää, vaan pikemminkin hyvin vähäeleistä. Siitä huolimatta hän luo eheän, pikkutarkan illuusion tulevaisuuden maailmasta, jonka ihmisille pelko minuuden menettämisestä on jokapäiväistä. Minä elin hahmojen mukana lamaantuneisuuden aikaa ja sukelsin herkullisiin selostuksiin uuskielen sanoista ja korjatuista historiallisista uutisista. Siinä missä hahmot kuitenkin taantuvat vähä vähältä kohti Puolueen orjuutta, minussa heräsi vahva kritiikki tällaista maailmaa kohtaan. Se on varmasti yksi teoksen tarkoituksistakin.

Vuonna 1984 on klassikon asemansa ansainnut. Se on taidokas oman aikansa pelkoja ja tuntematonta tulevaisuutta yhdistävä kuvaus, jossa yksilö on voimaton suuren koneiston edessä. Teoksen esittämien kauhuskenaarioiden jälkeen voin hyvillä mielin iloita siitä, että olen vapaa esimerkiksi lukemaan mitä haluan.

★★★★★

George Orwell: Vuonna 1984 (alkup. Nineteen Eighty-Four, 1949)
Suomentanut: Oiva Talvitie
WSOY, 1981
340s. 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Onko elämää lukumaratonin jälkeen?


Lupasin koosteen  3. tammikuuta pitämästäni lukumaratonista jo viime viikolla, mutta kuinkas kävikään. En sentään omaa laiskuuttani tällä kertaa pitänyt suunniteltua pidempää blogitaukoa, vaan kärsin teknisistä ongelmista. Olin ottamassa kuvaa tätä postausta varten, kun kamerasta loppui akku. Ei siinä vielä tarpeeksi, sillä tajusin, että laturi sijaitsi sillä hetkellä satojen kilometrien päässä minusta. No, ei auttanut kuin siirtää postauksen julkaisua. En tiedä teistä, mutta itse olen ainakin sitä mieltä, että vaikka kirjablogeissa teksti on ymmärrettävästi pääosassa, on kuvallisia postauksia silti kivempi katsella kuin kuvattomia.

Puolentoista viikon takainen lukumaraton oli järjestyksessä toinen, johon olen osallistunut. Kesällä maratoonasin yhdessä muiden kirjabloggaajien kanssa, mutta tämänkertaisen järjestin yksin. Osasin jo vähän varautua siihen, että päivälle osuu yllättäviä asioita hoidettavaksi ja että jossain vaiheessa silmät menevät pakostakin ristiin kaikesta kirjainten tihrustamisesta. Toinen maraton onnistui kuitenkin kaikesta huolimatta paljon ensimmäistä paremmin, ja sain tavoitteenikin ylitettyä 300 sivulla.

Luin maratonin aikana yhteensä 808 sivua. Lukemiseen oli varattu 24 tuntia, mutta käytin siihen tiiviisti aikaa vain 11 tuntia ja 15 minuuttia. Luettuja sivuja kertyi noin 72 per tunti. Kesäisestä maratonista tämä erosi siinä, että pidin nyt vähemmän taukoja. Huomasin pystyväni lukemaan lähes täydellä teholla melkein kolme tuntia putkeen.

Lukemani teokset maratonin aikana:
Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy (439 sivua)
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (220 sivua)
Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2 (149 sivua eteenpäin)

Mad About the Boy ja Kultahattu kiistelevät parhaimman maratonilla lukemani teoksen palkinnosta. Toisaalta ihastuin ensimmäisen rempseään huumoriin, toisaalta jälkimmäisen visuaalinen lukukokemus vaikutti vahvasti. Murakamin teos oli ainoa, jonka kanssa minulla oli hieman ongelmia. Teoksen sivumäärään nähden olen vasta alussa, mutta silti minusta tuntuu, että tarina lähtee aivan liian hitaasti liikkeelle.

Ensimmäisellä maratonilla luin yhteensä kolme teosta ja aloittelin toisia kolmea. Tällä kertaa huomasin, että on paljon mukavampi keskittyä kerrallaan yhden teoksen maailmaan, kuin lukea samaan aikaan montaa. Siksi paksut kirjat eivät taidakaan olla minun juttuni maratoneilla. Yksi asia, joka kuitenkin näitä kahta maratonia yhdistää on se, että eväät oli syöty loppuun jo ennen kuin pääsin edes kunnolla vauhtiin. :-D

Kesäisen maratonin jälkeen olisin ollut valmis lukemaan samantien vaikka toiset 501 sivua. Tällä kertaa olin kuitenkin hirvittävän väsynyt, enkä olisi millään jaksanut tarttua enää kirjoihin. Voisi melkein jopa sanoa, että tunsin itseni oikean juoksumaratonin suorittaneeksi, sen verran päätä jomotti ja vartaloa kivisti. Ainoastaan väsyneet silmät kielivät minun käyttäneen aikaani juuri lukemiseen, eikä sentään raskaaseen urheilusuoritukseen.

Luulen, ettei ajatus maratonin uusimisesta vielä joskus ole poissuljettu. Siihen taitaa kuitenkin mennä jonkin aikaa. Jätän stressaavat deadlinet kouluun ja keskityn tästä eteenpäin lukemaan kirjoja jälleen omaan tahtiini, taukojakin välillä pitäen.

Kiitos vielä kommentoijille ja kaikille maratonia seuranneille!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Lukumaraton käynnistyy


Klo 00.00. Sivuja luettu 0.
Lukumaratonini alkaa Helen Fieldingin kevyellä Bridget Jones - Mad About the Boy -teoksella. Kesällä eväiksi oli helppo ottaa tuoreita vadelmia, mutta nyt joudun tyytymään kuivattuihin hedelmiin. Kuten myös viime kerralla, päivitän tätä samaa postausta aina tietyin väliajoin. Joten jos maratonini eteneminen kiinnostaa, kannattaa palata vielä takaisin. :-)

Klo 3.15. Sivuja luettu 244.
Olen lukenut Bridget Jonesia vähän yli puolenvälin, mutta loput täytyy jättää aamuksi. Olen pitänyt teoksesta tähän mennessä enemmän kuin aikaisemmista Joneseista, mikä saattaa osaksi johtua myös omasta aikuistumisestani. Tässä osassa tulee kuitenkin mielestäni entistä paremmin esiin päähenkilön aitous, sekä vakavien ja höpsöjen asioiden vuorovaikutus. Muutamia tunteja pitäisi malttaa nukkua, jotta pääsen jälleen käsiksi tarinaan. Öitä!

Klo 13.20. Sivuja luettu 439.
Nukkuminen venähti vähän pidemmälle kuin olin ajatellut, mutta nyt olen saanut ensimmäisen kirjan päätökseen. Mad About the Boysta ja muista maratonin aikana lukemistani kirjoista kirjoittelen kunnolliset arviot kuitenkin vasta maratonin jälkeen.

Tähän mennessä lukeminen on sujunut erittäin hyvin. Bridget Jones taisi olla juuri sopiva aloitus maratonille, vaikkei mikään turhan kevyt pala sivumääränsä puolesta ollutkaan. Se kuitenkin takasi sen, että tavoittelemani sivuluku on jo aivan nurkan takana. Seuraavaksi myöhäisen aamupalan kimppuun ja sitten voisin jatkaa lukemista. Olisikohan vuorossa Kultahattu vai uskallanko sukeltaa Murakamin maailmaan?

Klo 17.40. Sivuja luettu 659.
Kultahattu luettu ja tavoitteena ollut sivumäärä ylitetty reippaasti. Kultahattu sijoittuu 20-luvulle ja kertoo salaperäisestä Gatsbystä, joka on kuuluisa mahtipontisista juhlistaan. Olen nähnyt sen aiemmin elokuvana, ja lukukokemus olikin varsin mielenkiintoinen tekstin ja visuaalisuuden sekoittuessa mielessäni. 

Pikkuhiljaa huomaan silmieni väsyvän loputtomasta tekstin tuijottelusta, mutta eiköhän maraton vedetä loppuun saakka, kun jo näin pitkälle ollaan päästy. Viimein taitaisi olla aika siirtyä realistisesta kerronnasta magian ja 1Q84:n pariin. Täytyy myöntää, etten pystynyt pitäytymään kirjan lukemisesta ennen maratonia, ja aloitankin nyt sivulta 44.

Klo 19.50. Sivuja luettu 723.
Sain luettua Murakamin teosta 64 sivua eteenpäin. Tarina ei ole ainakaan vielä tempaissut minua mukaansa tai osoittautunut mitenkään erityisen mahtavaksi, vaan minua jopa häiritsee, kuinka hitaasti kerronta etenee ja kuinka tulevia juonikuvioita alustetaan pitkästi. Jokin siinä kuitenkin viehättää minua ja kannustaa jatkamaan vielä lukemista.

Nyt pidän tauon ja katson hetken aikaa uutta The Voice of Finlandin tuotantokautta. Sen jälkeen jatkan joko 1Q84:n kanssa tai vaihdan vielä johonkin toiseen teokseen. Tulen viimeistään keskiyön aikaan postailemaan viimeisiä tunnelmia maratonilta.

Klo 00.00. Sivuja luettu 808.
Loppu on! Ohitin tavoitteeni yli 300 sivulla, mihin olen todella tyytyväinen. Viimeiset tunnit vietin edelleen 1Q84:n parissa, mutta valehtelisin räikeästi jos väittäisin, ettei keskittymiseni herpaantunut jatkuvasti. Viikonlopun aikana on luvassa vielä maratonin jälkipuinti, mutta nyt voisin viettää hetken aikaa ilman minkään kirjan, lehden tai muun lukemista vaativan läpyskän läheisyyttä.

torstai 2. tammikuuta 2014

Vino pino kirjoja lukumaratonia varten


Lukumaratonille kaavailemani kirjapino näyttää tältä:

Riikka Pulkkinen: Totta
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
Stephen Fry: Virtahepo
William Faulkner: Voittamattomat
Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2
Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy

Sivumääriä katsellessa on epätodennäköistä, että saisin aivan kaikki teokset määriteltyjen tuntien aikana luettua. On kuitenkin hyvä olla varalla monta kirjaa, joista sitten maratonin aikana valita. Kirjailijoista ainoastaan Fry ja Pulkkinen ovat minulle ennestään tuntemattomia, mutta odotan heiltäkin paljon. Fitzgeraldia luin jo viime maratonin aikana, Bridget Joneseja teini-iässä, Faulkneria syksyllä opiskeluja varten ja Murakamin teoksia viime vuoden aikana. Mistään hypystä tuntemattomaan ei siis ole kysymys, vaan suurin osa kirjailijoista on jo etukäteen hyväksi todettuja.

Itse maratonin ajattelin aloittaa ensi yönä kello 00.00. Säännöt ovat samat kuin viime kerralla, eli tarkoituksena on lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon, mitä vain ja missä vain. Minun maratonini ajoittuu siis välille 3.1.2014 klo 00.00. - 4.1.2014 klo 00.00. Tulen maratonin aikana päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan ja merkitsemään aina lukemani sivumäärän ylös.

Tällä kertaa tavoitteena on ylittää viime maratonin aikana luettu sivumäärä 501. Koska maraton sijoittuu näin alkuvuoteen, saan hyvän lähdön myös luettujen teosten määrässä uudelle vuodelle. Jos lukumaraton ei ole vielä tuttu asia, voi viimekertaisen suoritukseni kulkua käydä vilkaisemassa täältä. Nyt lähden hakemaan eväitä ja valmistautumaan tulevaan koitokseen. Toivottavasti nähdään illalla!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Lukuvuoden 2013 kooste


Hyvää vuotta 2014 jokaiselle! Meillä vuosi vaihtui hyvässä seurassa syöden ja juoden, nauraen ja tinaa valaen. Toivottavasti oma sulkakynääni muistuttava tina on positiivinen merkki kirjoittamisen ja blogin suhteen uutena vuotena.

Vuoden vaihtuminen tarkoittaa blogissa sitä, että on aika koota yhteen viime vuoden kirjatärpit ja -pettymykset. Luin viime vuonna yhteensä 42 kirjaa, mikä on 20 enemmän kuin edeltävänä vuonna. Näistä 12 oli tosin koulua varten, ja keskitynkin koosteessani pelkästään vapaa-ajalla lukemiini teoksiin.

Luin 7 kotimaista teosta, mikä on parannusta edeltävään vuoteen. Löysin heti alkuvuodesta muumikirjojen ihanuuden ja varmasti tartun niihin taas tänä vuonna. Vieraskielisiä kirjoja oli vain 3, loput olivat joko suomeksi käännettyjä tai alkuperältään suomenkielisiä. Lukemani kirjat tulivat pääasiassa joko Briteistä, Pohjois-Amerikasta tai Suomesta, mutta luin jonkin verran myös japanilaisia, venäläisiä, ranskalaisia ja saksalaisia teoksia.

Kirjoista 17 oli naisten kirjoittamia, 13 miesten, eli sukupuolten välinen jakautuminen oli suhteellisen tasaista. Omia kirjoja oli 14, lainattuja 16. Omien kirjojen lukumäärä pysyi samana kuin edeltävänä vuonna, vaikka yritin panostaa niiden lukemiseen. Usein kirjaston tarjonta tuntui kuitenkin houkuttelevan omaa hyllyä enemmän.

Vuoden 2013 parhaimpia teoksia olivat:
Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
George Orwell: Vuonna 1984

Jos vuonna 2012 en lukenut ainuttakaan viiden tähden kirjaa, vuonna 2013 niitä oli melkein kourakaupalla.

Vuoden pettymykseksi osoittautui:
Gillian Flynn: Gone Girl

Odotukset kirjaa kohtaan olivat kovat, mutta lopulta teos osoittautui ennalta-arvattavaksi ja ärsyttävien hahmojen esiinmarssiksi.

Paras uusi tuttavuus:
Haruki Murakami: Norwegian Wood
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Tämä japanilainen herra lunasti paikkansa kirjallisessa sydämessäni tarkkasilmäisellä arkielämän kuvauksellaan, vaikken välttämättä kaikkea hänen teoksissaan ymmärtänytkään.

Paras kirjan nimi:
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Itse teos ei tosin hauskuuttanut minua tarpeeksi.

Kaunein kansi:
Michael Cunningham: Illan tullen

Yksinkertaisen kaunis kansi kuvaa hyvin teoksen tunnelmaa.


Vuoden 2013 blogimaraton ja haasteen eteneminen:

Viime heinäkuussa järjestettiin blogistaniassa lukumaraton, johon osallistuin. Maraton oli minulle ensimmäinen laatuaan, enkä selvinnytkään siitä ilman ensikertalaisen vaikeuksia, kuten riittävän vapaa-ajan varmistamista ja väsymystä. Kaiken kaikkiaan maraton osoittautui kuitenkin hauskaksi ajanvietteeksi ja loppulukemaksi tuli 501 luettua sivua.

Viime vuonna blogistania vilisi erilaisia kirjahaasteita. Itselle haastetta riitti enemmän kuin tarpeeksi pääsykoelukemisissa ja sen jälkeen koulukirjoissa. Luin kuitenkin hitaasti eteenpäin vuonna 2012 aloittamaani TBR100-haastetta, jonka etenemistä voi seurata blogin yläpalkista. Vuoden aikana luin listalta 15 kirjaa ja haasteen kokonaismäärä onkin tällä hetkellä 23/100.

Vuosi 2014:

Opiskeluun totuttelu on vienyt aikaa, mutta tällä hetkellä pursuan hirveästi intoa myös blogin suhteen. Kuten viime kuussa lupailin, olen viikon sisällä ajatellut ottaa lukumaratonin uusiksi, tällä kertaa tosin aivan yksin. Varmaan jo huomenna on tulossa esimakua siitä, mitä lukupinoni oikein pitää sisällään.

Viime vuonna lupasin lukea enemmän kotimaisia teoksia ja osittain sen lupauksen pidinkin. Tänä vuonna en ole ajatellut tehdä sen kummempia blogia koskevia lupauksia, vaikka olisihan klassikoita ja kotimaisia teoksia aina mukava lukea enemmän.

Vielä on tulossa eilen lopettamastani loistavasta Vuonna 1984 -teoksesta arvio, mutta muuten päättyy minun vuoteni 2013 tähän.