Sivut

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Audrey Niffenegger: Her Fearful Symmetry



Täällä tämä vihdoin on! Kauan aikaa siihen menikin. Niffenegger käyttää kirjassaan sen verran kuvailevaa kieltä, että Harry Pottereiden ja Himoshoppaajien englantiin tottunut kielitaitoni tarvitsi jonkin verran aikaa päästäkseen vauhtiin. Puhumattakaan siitä, kuinka itse tarinakaan ei tuntunut lähtevän liikkeelle sitten millään.

Her Fearful Symmetry sukeltaa edeltäjänsä Aikamatkustajan vaimon tavoin ihmissuhteiden kiemuroihin yliluonnollisuudella varustettuna. Elspeth Noble on aave, joka on jäänyt kuolemansa jälkeen jumiin asuntoonsa. Julia ja Valentina Poole puolestaan ovat hänen kaksoissisarensa lapsia, joille Elspeth on ennen kuolemaansa jättänyt suuren osan omaisuudestaan, asuntonsa mukaan lukien. Julia ja Valentina, hämmentyneinä lähes tuntemattoman tätinsä ehdotuksesta, pakkaavat kuitenkin tavaransa ja muuttavat Lontooseen. Uusi kaupunki, oma asunto ja kiinnostavat naapurit riemastuttavat ensin tyttöjä, mutta aiheuttavat lopulta myös suurta harmia. Päivä päivältä voimistuva Elspeth ei katso hyvällä Valentinan ja entisen miesystävänsä läheisiä välejä, eikä Julia innostu Valentinan ehdotuksesta elää tulevaisuudessa erillään.

Koko kirjan lukemisen ajan minulla oli alitajuisesti todella ahdistunut ja synkkä olo, vaikka itse kirja ei sitä suoranaisesti ollut loppua lukuun ottamatta. Kaikenlainen salailu, katkeruus ja epätoivo kuitenkin paistoivat rivien välistä niin voimakkaasti, että välillä vain toivoin kirjan loppumista. Elspeth ei välttämättä ole sitä, miltä aluksi näyttää, sillä minä ainakin aloin epäillä hänen rehellisyyttään Valentinan ehdotuksen myötä. Myös Valentinan ja Julian melkein sairaalloinen riippuvaisuus toisistaan oli minusta ahdistavaa, varsinkin kun Julia ei tuntunut millään ymmärtävän kaksosensa tarvetta yksilöllisyyteen ja omaan elämään.

Audrey Niffenegger yhdisteli mielestäni loistavasti Aikamatkustajan vaimossa huumoria vakaviin tilanteisiin. Tässä teoksessa huumori puree jälleen, tällä kertaa yläkerran Martinin muodossa. Martin on täysin pakkomielteidensä vallassa, mutta jotenkin lattian olematonta likaa tuhannetta kertaa luuttuava mies on sympaattisen humoristinen. Hänen kova uurastuksensa itsensä voittamiseksi ja vaimonsa saamiseksi takaisin on ihailtavaa ja kirjan lähestulkoon mielenkiintoisin osio. Harmi vain, että kokonaisuuden kannalta Martinin ja Marijken tarina tuntuu turhalta ja erilliseltä.

Her Fearful Symmetry ei ole läpeensä huono teos. Edeltäjäänsä verrattuna se on kuitenkin harmittavan keskinkertainen. Kuvailu on tapansa mukaan ihastuttavaa ja hahmot eläväisiä, mutta tarinaan itsessään ei Niffenegger tunnu kiinnittäneen tarpeeksi huomiota. Kestää kauan, ennen kuin juoni lähtee kunnolla liikkeelle ja viimeisille sivuille ollaankin tungettu monien kuukausien tapahtumat.

Jos odotat Her Fearful Symmetryltä jotain samanlaista kuin Aikamatkustajan vaimolta, suosittelen varautumaan pettymykseen. Teoksista löytyy samankaltaisuuksia, mutta toisaalta Her Fearful Symmetry on kuin vääristynyt kuva edeltäjästään: kieroutuneita ihmisiä ja ihmismieliä, kohtalokkaita salaisuuksia ja lopun jättämä lohduton tunnelma.

*

Audrey Niffenegger: Her Fearful Symmetry
Jonathan Cape/Random House, 2009

perjantai 26. lokakuuta 2012

Mitä kuuluu ikuisuusprojekteille?


Muutamat ehkä muistavat minun lainanneen kirjastosta Audrey Niffeneggerin Her Fearful Symmetryn. Tämähän tapahtui joskus kesäkuussa ja pari kolme viikkoa sitten, "muutamien" uusittujen lainauskertojen jälkeen, sain kirjan vihdoin luettua. Tuolla se odottelee kuvaus- ja kirjoittautumisvuoroaan, kunhan saisin jälleen inspiraationi ja vapaa-aikani sovitettua yhteen. Vaikutelma, mikä kirjasta jäi, ei välttämättä ollut niin ruusuinen, kuin aluksi kuvittelin. Olin lähinnä helpottunut saatuani luku-urakan vihdoin loppuun, kuin raskas kivi olisi vierähtänyt rinnalta. Mutta siitä kuulette myöhemmin lisää.

Toinen ns. ikuisuusprojekti, mikä minulla on nyt meneillään on Jack Kerouacin Matkalla. Kyllä, olen vihdoin saanut aikaiseksi lainata sen! Kaikki, jotka yhtään kirjasta tietävät, ymmärtävät varmasti senkin, miksi lukeminen on hieman hitaanpuoleista. Teoshan on kirjoitettu yhteen putkeen, ilman minkäänlaisia kappalejakoja yms. Onneksi pisteet sentään löytyvät omilta paikoiltaan. Ehkä kirjaa onkin tarkoitus lukea jatkuvalla syötöllä, sen kummemmin pysähtelemättä. Siitä minulle ainakin tulee tunne, että olisi kyseisellä matkalla mukana.

torstai 25. lokakuuta 2012

Day 26: A book that changed your opinion about something


Kuten jo aikaisemmin totesin, tämä osa oli ehdottomasti yksi haasteen vaikeimpia. Mieleeni ei nimittäin pitkistä pohdinnoista huolimatta tullut ensin mitään järkevää tai tehtävänannon täyttävää kirjaa.

Hain ehkä enemmän teosta, joka olisi muuttanut mielipiteeni esimerkiksi vaikkapa suhtautumisessa toisiin ihmisiin, uskontoon tai muihin vähän isompiin asioihin. No, sellaista ei sitten löytynyt. Tarkemmin ajateltuani mieleeni pälkähti Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Kirja, joka tuuletti hieman käsitystäni suomalaisesta, ummehtuneesta kirjallisuudesta, vaikka jäikin jostain syystä kesken. Myös vanhoja tyttökirjoja voidaan kiittää siitä, että ne ovat saaneet aikaan tämän saman reaktion suhtautumisessani klassikoihin.

torstai 11. lokakuuta 2012

Anna Godbersen: Erheitä (Huumaa, osa 3)



On kulunut muutama kuukausi vuosisadan vaihtumisesta New Yorkin seurapiireissä. Uudenvuoden traagiset tapahtumat eivät ole jättäneet Elizabethia rauhaan, ja hän onkin pysytellyt parrasvalojen ulottumattomissa nuoremman sisaren hoitaessa perheensä edustamisen. Myös muilla on huolia rakkausrintamalla. Diana ei saa Henryä pois mielestään, vaikka tämä onkin mennyt naimisiin toisen kanssa. Penelope saa puolestaan kokea, ettei miehen sormustaminen välttämättä estä tämän sydäntä sykkimästä toisaalle.

Erheitä on mielestäni synkempi kuin sarjan kaksi aiempaa osaa. Kenelläkään ei mene hyvin, eivätkä suunnitelmat asioiden korjaamiseksi tahdo onnistua. Muutamat muut kirjan lukeneet bloggaajat ovat moittineet nimen suomennosta (alkuperäinen Envy, eli suoraan suomennettuna kateus), mutta omasta mielestäni se sopii kirjalle kuin nenä päähän (tai kansi tekstille). Erehdyksiä ja väärinkäsityksiä ihmisten välillä, siitähän tämä Anna Godbersenin teos on tällä kertaa tehty.

Sarjan toinen osa, Juoruja, on tähän mennessä ollut mielestäni paras. Erheitä ei aivan yllä samaan, vaikka uskomattomia juonenkäänteitä viljelläänkin taas kovaan tahtiin. Seurapiirinuoret matkustavat New Yorkin vilinästä rauhalliselle ja rentouttavalle rantalomalle, josta ei kuitenkaan dramatiikkaa puutu. Selviääkö Elizabeth rajusta matkapahoinvoinnistaan? Entä pystyykö Henry vihdoin nousemaan isäänsä vastaan ja valitsemaan oikeasti rakastamansa naisen?

Sarjoissa on usein se huono puoli, että jossain vaiheessa juonikuviot voivat alkaa toistaa itseään. Niin käy myös tässä Huumaa-sarjan kolmannessa osassa. Tapahtumat on tällä kertaa siirretty eri ympäristöön, mutta silti sama show jatkuu edelleen. Henry yrittää vakuutella olevansa luottamuksen arvoinen, mutta sortuu pettämään Dianan kerta toisensa jälkeen. Myös Linan ryysyistä rikkauksiin -tarinassa nähdään jatkuvia uusintoja.

Aiemmissa osissa loppu on ollut aina yllättävä ja niin myös tässä kirjassa. Tällä kertaa loppu ei ainoastaan saanut minua kiihkeästi odottamaan seuraavan osan lukemista, vaan myös lisäsi kunnioitustani erästä tiettyä hahmoa kohtaan, jota olen aiemmin saattanut pitää hieman liian täydellisenä, melkein marysuemaisena.  Ja tottakai seuraava osa kiinnostaa myös siksi, että saan tietää, kuinka näiden tuttujen hahmojen tarina lopulta päättyy.

*

Anna Godbersen: Erheitä (alkup. ENVY, 2009)
Suomentanut: Katja Ruunaniemi
Karisto Oy, 2011

maanantai 1. lokakuuta 2012

Day 25: A character who you can relate to the most


Jos pyytäisin teitä kuvailemaan Kotiopettajattaren romaanin Jane Eyreä, miten te häntä kuvailisitte? Tulisivatko teidänkin mieleenne kenties sanat itsepäinen, nöyrä, sydämen asioissaan luja ja lähes lapsellisen kiivas?

Minun on vaikea löytää henkilöhahmoa, johon täydellisesti samaistuisin. Näen monissa tuttuja piirteitä, mutta vielä koskaan en ole ajatellut "Oi, aivan kuin sanoja minun suustani!". Jane Eyre osuu kuitenkin kohtuullisen lähelle. Totuus on, että olen epätäydellinen. Kuten varmasti me kaikki. En samalla tavalla epätäydellinen, kuin vaikka Himoshoppaajan Becky, sillä minulle on suotu harkintakykyä. Välillä liiaksikin.

En ole myöskään samalla tavoin epätäydellinen, kuin Huumaa-sarjan Diana Holland. Dianan kampauksen sotkeutuminen ja 1900-luvun vaihteeseen säädytön käytös lähinnä viehättävät ihmisiä.

Minä olen omalla tavallani epätäydellinen. Siksi onkin niin vaikeaa löytää hahmoa, joka muistuttaisi minua täysin. Kyllä, tiedän ettei se ollut tässä edes tarkoituksena. Siinä hieman lisää pikkutarkkaa luonnettani.

Onko teidän ollut helppo löytää kirjallisuudesta hahmoja, joihin samaistua? Itse nimittäin koen, että tämä sekä seuraava tehtävä ovat koko haasteen kinkkisimpiä osioita.