Sivut

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

David Safier: Huono karma


"Päivä, jolloin kuolin, ei ollut järin hauska. Eikä se johtunut pelkästään omasta kuolemastani. Itse asiassa kuolema oli päivän tapahtumista vasta kuudenneksi kurjin."

Kim Lange on mediapersoona, jolla ei ole aikaa tyttärelleen tai aviomiehelleen, joka teilaa vastustajansa häikäilemättömästi pois tieltään ja ei uhraa ajatustakaan puutarhansa pienille eliöille. Siis ennen kuin kuolee ja syntyy uudelleen - muurahaiseksi.

Huono karma on huumoriin kiedottu tarina siitä, kuinka hyvät teot palkitaan ja huonoista rangaistaan. Kimin sielu kulkee muun muassa muurahaisesta kastematoon ja madosta marsuun. Hyvän ja huonon karman kerääminen määrittää sen, millaiseksi eliöksi hän seuraavaksi muuttuu. Oppaana sielun kiertokulussa toimii lempeä Buddha, jonka neuvot eivät tosin ole aina Kimille mieleen. Esimerkiksi muiden hyväksi toimiminen saattaa olla luultua hankalampaa, jos sinulla on yhtäkkiä kahden jalan sijaan kuusi, jotka eivät lisäksi tottele ollenkaan ohjausta.

Teos toimi minulle hyvänä ajanvietteenä. Kim ei varsinaisesti ole mikään rakastettava persoona, eikä kirjan juoni palkintojen arvoinen, mutta pidin sen huumorista paljon. Pääjuoni keskittyy Kimiin ja hänen palavaan haluunsa päästä takaisin perheensä luokse, mutta sen rinnalla on alaviitteisiin merkitty Casanovan muistelmia. Nämä muistelmat esittävät nokkelia kommentteja Casanova-hahmon selviytymisestä omista jälleensyntymistään ja tukevat lisäksi pääjuonta. Itse Casanovaan törmätään myös tarinassa, mutta hänen näkökulmansa antaa lisätietoa silloinkin, kun hän ei ole Kimin kanssa tekemisissä.

En oikeastaan odottanut kirjalta muuta kuin viihdykettä, enkä siksi kiinnittänyt liiaksi huomiota sen puutteisiin. Tekstin tietynlainen hätäisyys jäi kuitenkin harmittamaan minua. Hahmot vaihtuvat nopeasti toisiin, ainostaan muurahaisessa pysytellään useamman luvun verran. Tavallaan odotin, että eri eliöiden ruumiissa olemisen vaikeudesta olisi tehty enemmän pilaa, mutta sitä kuvaillaan lähinnä muutamalla lauseella. Minä en ainakaan kokenut lukevani Kimin mietteitä muurahaisen tai lehmän ruumiin sisältä, vaan ajattelin häntä oikeastaan koko ajan ihmisenä. Sen koinkin teoksen huonoimmaksi puoleksi.

Luen mieluummin kirjoja, jotka osaavat näyttää minulle asioita kertomisen sijaan ja pystyvät tunkeutumaan uskottavasti erilaisten hahmojen pinnan alle. Välillä sitä kuitenkin kaipaa myös Huonon karman tapaisia romaaneja. Sellaisia, jotka eivät ota itseään tai kirjallisia ansioitaan (tai niiden puutteita) liian vakavasti.

★★★

David Safier: Huono karma (alkup. Mieses Karma, 2007)
Suomentanut: Tiina Hakala
Bazar, 2011
 280s. 

lauantai 21. joulukuuta 2013

Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita


Voi Joanne Harris, mitä sinun kirjojesi kanssa pitäisi oikein tehdä? Melkein tasan vuosi sitten luin sinulta ensimmäisen teoksen, Appelsiinin tuoksun, ja rakastuin aivan täysin. Millä voimalla miljöö, maut ja hajut piirtyivät silloin mieleeni, se oli uskomatonta. Teoksen jättämässä huumassa menin ja ostin lähes kaiken muun tuotantosi, minkä käsiini vain sain. Nyt mietin kuitenkin, oliko se virhe.

Seuraavaksi tutustuin nimittäin Sinisilmään, poikaan, jonka sosiaaliset taidot tuntuivat rajoittuvan netin keskustelupalstoille. Ajankohtaisen romaanin luulisi kiinnostavan, samoin mysteereiden ja yllättävien juonenkäänteiden. Sinisilmässä juonenkäänteitä riitti kuitenkin siihen malliin, että vähempi olisi riittänyt, ja se jättikin mieleeni enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Toinen lukukokemus ei siis yltänyt lähellekään ensimmäisen tasoa.

Epäröin hieman Sinisilmän jälkeen ja pidinkin kuukausien tauon Harrisista. Tuli kuitenkin aika, jolloin tarvitsin koulun klassikoiden lomaan muutakin lukemista ja päätin tarttua Herrasmiehiin ja huijareihin. Pidin sitä melkein varmana nakkina, olihan sitä nimittäin kehuttu lempikirjaksi suunnalla jos toisella.

Herrasmiehiä ja huijareita kertoo siitä, kuinka ulkopuolisuus saa janoamaan kostoa vielä vuosien jälkeen. Tarina sijoittuu pääasiassa St. Oswald -nimisen poikakoulun ympäristöön ja sen voikin nähdä suuren roolinsa vuoksi näyttelevän yhtä pääosaa kirjassa. Toisessa pääroolissa on latinanopettaja Roy Straitley, vanhan koulukunnan mies, jolle nykypäiväiset villitykset ovat liikaa, mutta jonka ajatus kulkee korkeasta iästä huolimatta hyvin. Sitten on vielä kieron pelin alullepanija, hahmo, jonka henkilöllisyys salataan aivan viime metreille saakka. Kuka voittaa pelin, kuka pyyhkii lopulta pelilaudan puhtaaksi?

Ensimmäinen asia, joka minulle tuli lukiessa mieleen oli "voi harmi, kun tarina ei sijoitu kauemmas menneisyyteen". Minä nimittäin rakastuin hillittömästi koulun vanhaan miljööseen. Tunsin käytävien kaiun korvissani ja kirjojen tuoksun nenässäni, ja tavoitin hetkeksi jotain samaa, mitä tunsin Appelsiinin tuoksua lukiessani. Tämä on mielestäni yksi Harrisin parhaimpia puolia kirjailijana, kuvailun taito. Miljöön seesteisyyttä häiritsivät kuitenkin modernit vempeleet, ja viihdyinkin parhaiten opettaja Straitleyn seurassa latinantunneilla, joissa ei tietokoneita näkynyt.

Tarinassa on kaksi aikatasoa. On nykyaika, jossa seurataan Straitleyn itsepintaista kamppailua koulun modernisoitumista vastaan ja hänen salaperäisen vastapelaajansa arvaamattomia siirtoja sen maineen tuhoamiseksi. Toisaalta käännetään katse kymmenen vuoden taakse tapahtumiin, joille nykyajan ongelmat ovat seurausta. Takaumien kautta on mielenkiintoista tutustua tapahtumien taustoihin ja saada niille selitys, mutta niiden vuoksi tarina tuntuu myös syttyvän hitaasti. Ylipäätään kirjassa on liikaa kuvailua arkipäiväisistä tekemisistä. Itse olisin halunnut keskittyä enemmän kieroista suunnitelmista lukemiseen, mutta ne tunnutaan usein ohittavan enempiä selittelemättä.

Herrasmiehiä ja huijareita on toki sekavaa Sinisilmää hillitympi, mutta silti tunsin jääväni sen ulkopuolelle. En kokenut juuri sympatiaa hahmoja kohtaan tai nähnyt kieroilijan suuren rakkauden kohdetta hänen silminsä. Rakkaus tuntui tarinassa lähinnä hyvin naiivilta, mitä se toki osaksi olikin. Useat kieroilijan ratkaisut osoittautuivat mielestäni myös pelkurimaisesti toteutetuiksi, ilman vaaraa paljastumisesta. Tästä syystä hänen näkökulmaansa olikin välillä vastenmielistä lukea. Minulla taitaa olla pienenpieni heikkous älykkäisiin ja herrasmiesmäisiin pahiksiin (kuten Hannibal Lecter), joten Harrisin heikot hahmot tuntuvat etäisiltä, vaikka ovatkin varmasti yleisesti realistisempia.

Herrasmiehiä ja huijareita jäi minulle mieleen keskinkertaisena huijaritarinana. Kuten jo viime postauksessa mainitsin, arvasin tärkeän juonenkäänteen hyvin varhaisessa vaiheessa. Vaikka jo tämä vaikutti ikävästi lukukokemukseeni, suurin syy pettymykseen syntyi siitä, etten päässyt kaivautumaan tarinan pinnan alle. Ellei intensiivinen loppu olisi tarjoillut minulle vihdoin mielenkiintoista dialogia, paljastuksia paljastusten perään ja henkilöiden näyttäytymistä paljaimmillaan, olisi arvosteluni ollut ankarampi. Nämä auttoivat minua unohtamaan alkupuolen aiheuttaman pettymyksen lähes kokonaan.

★★★ 

Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita (alkup. Gentleman & Players, 2005)
Suomentanut: Satu Leveelahti
Otava, 2006
527s.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joululoma ja lukusuunnitelmat


Puuuh! Viimeiset sanat on viimeinen kirjoitettu, paperit tulostettu ja esseet palautettu. Minä aloitan tänään reilun kolmen viikon pituisen joululomani vieton. Toivon mukaan nyt ehdin nauttia kodin joulutunnelmasta ja -koristeista muutenkin, kuin vain koulutöistä vapaalla kädellä Marianne-karkkeja napatessa. Ja lukemista tietenkään unohtamatta, mitäs muutakaan hullu kirjaihminen lomallaan tekisi.

Vaikka en ole hetkeen ehtinyt arvosteluja kirjoittaa, on minulla silti ollut aina jokin teos koulukirjojen lisäksi kesken. Marraskuussa luin Katherine Pancolin Kilpikonnien hitaan valssin, Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville, sekä Nick Hornbyn Alas on pitkä matka. Tällä hetkellä luen David Safierin Huonoa karmaa, joka on tainnut herättää muualla vähän ristiriitaisia mielipiteitä. Itse olen teoksesta tähän mennessä pitänyt, vaikkei se toki mikään maailman parhaiten kirjoitettu ole. Pää tarvitsee raskaan syksyn jälkeen vähän jotain kevyempää ja siihen Huono karma on omiaan.

Joanne Harris on puolestaan kirjailija, jonka teosten tasoa voisin pohtia ikuisuuksia. Viimeisimpänä lopettelinkin hänen teoksensa Herrasmiehiä ja huijareita, joka ei välttämättä onnistunut minua puijaamaan. Minulla kesti kauan, ennen kuin pääsin mukaan tarinaan ja valitettavasti arvasin erään tärkeän juonenkäänteen jo kovin varhaisessa vaiheessa. Yllättämättömyys meinasikin saada minut jättämään kirjan sikseen, sillä en ajatellut sen pystyvän enää minua kiinnostamaan. Tässä tapauksessa täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi en jättänyt kirjaa kesken. Loppua kohden tunnelma tiivistyy aivan huimasti, ja nautin suunnattomasti kahden päähenkilön välisestä dialogista ja paljastuksista. Herrasmiehistä ja huijareista kuulettekin lisää aivan muutaman päivän sisällä.

Joululomalle olen ehtinyt tehdä jo jos jonkinmoisia lukusuunnitelmia. Tavoitteenani on lukea ainakin yksi klassikko, sekä pitää jälleen lukumaraton. Ensimmäisen lukumaratoninhan pidin yhdessä blogistanian maratonin kanssa heinäkuussa ja vaikka luetut sivut jäivät aika onnettomiksi, oli minulla hirveän hauskaa. 500 sivun rajapyykki olisi tällä kertaa ohitettava kevyesti, mutta muuten en ole maratonia vielä tarkemmin suunnitellut. Luultavasti luvassa on kuitenkin enemmän novelleja kuin viimeksi, sillä olen ihastunut niihin opintojen myötä yhä enemmän.

Vuoden päätyttyä on viimevuotiseen tapaan vuorossa kooste vuoden luetuista kirjoista. Tämä vuosi ei ole mielestäni eronnut blogin suhteen juurikaan viime vuodesta, postausten määräkin tulee olemaan lähes sama. Kesällä tein toki vähän muutoksia blogin ulkonäköön ja itseasiassa tulevaisuudessa blogin kuvat tulevat toivottavasti uuden kameran myötä paranemaan entisestään. Henkilökohtaisella tasolla vuosi tarjosi enemmän muutoksia kuin aiemmat, muutinhan yliopistoon pääsyn myötä kauas kotipaikkakunnastani. Tasapainoilu opintojen, vapaa-ajan ja blogin välillä ei ole ollut helppoa, mutta toivon mukaan nyt ollaan menossa parempaan suuntaan. 

Toivottavasti sielläkin suunnalla päästään pian nauttimaan vapaista! :-)