Sivut

maanantai 25. joulukuuta 2017

Kirjaisat joululahjat



Viime päivinä olen viettänyt aikaa perheen kanssa, nähnyt ystäviä, katsonut jouluisia animaatioita, lukenut kirjoja ja avannut lahjoja. Olen myös perinteiden mukaisesti syönyt aivan liikaa suklaata, jonka vuoksi vietän luultavasti tulevat viikot löysissä yöpuvun housuissa, sillä muut vaatteet eivät enää mahdu päälle. Edelliseen joulufiilistä käsitelleeseen postaukseen viitaten voisin siis sanoa, että jouluisissa tunnelmissa olen loppujen lopuksi ollut.

Saamistani joululahjoista haluaisin nostaa esiin tietysti kirjat, joita tänä vuonna on neljä kappaletta. J. K. Rowlingin Harry Potter and the Prisoner of Azkaban on ehdoton suosikkiosani sarjasta, enkä malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan tämän kuvitetun version siitä. Mieluisat kirjamuistoni liittyvät erityisesti Lupinin opettamiin Pimeyden voimilta suojautumisen tunteihin ja mörköön, jota vastaan oppilaat harjoittelevat loitsujaan. Minulla on kuvitettuna versiona myös sarjan ensimmäinen osa (jota en tosin vielä ole lukenut), mutta pohdin, hankkisinko itselleni myös muut kuvitetut osat. Oletteko te muut lukeneet jo näitä Jim Kayn kuvittamia Pottereita? Mitä olette tykänneet?

Toiseksi sain Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimman romaanin Väärän kissan päivä, joka on ollut paljon esillä Twitterissä. Kovin selkeää kuvaa romaanin juonesta minulla ei vielä ole, mutta ilmeisesti siihen liittyvät kissat, muistisairaus ja jokin mysteeri. Takaliepeessä teosta on verrattu Twin Peaksiin, yhteen lempisarjaani, joten tämä teos ei voi olla kovin huono.


Sarjakuvapuolta lahjoistani edustavat Sarah Andersenin Big Mushy Happy Lump ja Kris Keräsen Ahistunu Pupu 2. Kokoelmat kiertelevät osin yllättävän samankaltaisten aiheiden parissa: millaisina tiloina esimerkiksi ahdistus ja masennus näyttäytyvät. Andersenin toinen kokoelma jatkaa valloittavan ja hersyvän hauskan Aikuisuus on myytti -sarjakuvan viitoittamalla tiellä ja nousee jopa edellisen osan ylitse. Edelliseen osaan verrattuna Big Mushy Happy Lump -sarjakuvakokoelmassa on kuitenkin se ero, että mukana on kuvien lisäksi Andersenin lyhyenpuoleisia esseitä. Tämä tekee teoksesta omasta mielestäni edellistä henkilökohtaisemman tuntuisen, mikä ei kuitenkaan ole negatiivinen asia. Andersenin kevyen ilmavaan tyyliin verrattuna Ahistunu Pupu 2 on puolestaan astetta raskaampaa luettavaa, ja huumorikin kuivempaa.

Olisin halunnut lahjoa myös kaikkia läheisiäni kirjaisilla joululahjoilla, mutta kuten muinakin vuosina, ostopäätös tyssäsi joko siihen, että tiedän, ettei läheiseni tykkää lukea, tai siihen, etten tiedä, mitä kirjoja he ovat jo lukeneet. Tänä vuonna päädyin kuitenkin peloistani huolimatta ostamaan dekkareista pitävälle isälleni Terry Hayesin järkälemäisen Vaeltaja-romaanin ja ilokseni isäni vaikutti valinnasta pitävän, eikä ollut kyseistä kirjaa vielä lukenut.

Miten teidän joulunne on sujunut? Oletteko saaneet tai antaneet kirjoja lahjaksi?

tiistai 12. joulukuuta 2017

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 12. luukku


Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Joulu on itselleni rauhallista aikaa. Sitä edeltävät viikot menevät kuitenkin usein kiirehtimiseksi ja stressaamiseksi. Ei nimittäin paljon naurata, kun seitsemän kurssin deadlinet ajoittuvat kaikki melkein samalle viikolle, eikä joululahjoistakaan ole tietoa.

Etenkin kiireen keskellä joulun tunnelmaan pääseminen on tuntunut vuosi vuodelta vähän vaikeammalta. Usein tunnelma tuntuu olevan täydellisimmillään silloin, kun itse juhla alkaa olla ohi. Tämän vuoksi päätin kirjoittaa kirjabloggaajien joulukalenterin 12. päivän luukkuun siitä, millä keinoin pääsen tai ainakin yritän päästä kiinni jouluiseen tunnelmaan. Hieman samankaltaisissa tunnelmissa ollaan oltu esimerkiksi Kirjasähkökäyrä-blogissa.

  Joulumarkkinat ja muu jouluaiheinen ohjelma
Tuntuu, ettei Turussa ainakaan tarvitse tänä vuonna kärsiä puutetta jouluaiheisesta ohjelmasta. En muista, onko muina vuosina ollut yhtä paljon tapahtumia, mutta tänä joulukuuna täältä löytyy monenlaisia joulumarkkinoita, joulukahviloita ja joulupuoteja. Tuomiokirkon edustalle on tutusti pystytetty suuri joulukuusi ja muutamia Aurajoen ylittäviä siltoja koristavat teemaan sopivasti pikkukuuset valoineen ja taustalla soivine musiikkeineen.

Tuomiokirkon kuusta olenkin ehtinyt jo käydä ihailemassa, samoin noita jouluaiheisia siltoja. Yläpuolella vasemmalla olevassa kuvassa on Kauppatorin kauniita valokoristeita, joita ihailin samalla, kun join torille pystytetyssä tuvassa glögiä ja söin piparkakkua. Tupa näytti olevan täynnä muitakin joulumielenetsijöitä, jotka pakenivat sateista ilmaa tuvan lämpöön. Ensi viikonloppuna on vielä tiedossa ainakin Uuden Muotoilun Joulumarket Logomossa ja Kirjan Talon pop up -kirjakaupassakin huvittaisi ehtiä käymään.

Turussa asuvien kannattaa muuten myös käydä osallistumassa 17.12 saakka kaupunginkirjaston Kirjoita joulukortti tuntemattomalle -tapahtumaan. Tarkoituksena on siis joko ostaa tai askarrella itse joulukortti ja viedä se kirjaston vastaanottoaulassa sijaitsevaan keräyslaatikkoon, josta kortti sitten toimitetaan eteenpäin Turun seudun vanhuskeskuksiin niiden asukkaita ilahduttamaan. Vähällä vaivalla saa iloista mieltä toivottavasti sekä kortin lähettäjälle että saajalle. Osallistuin itse ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja aion kyllä osallistua seuraavinakin vuosina, jos tapahtumaa vain järjestetään.

  Asusteet ja koristeet

En ole ikinä oikein innostunut koristelemaan kotia kunnolla joulua varten, sillä harvoin vietän aatonaikaa täällä. Sen verran joulua on kuitenkin pakko tuoda kotiin, että olen ripustanut ikkunaan joulutähden ja istuttanut eteisen pöydälle pienen joulupukkikoristeen. Asusteista parhaiten joulutunnelmaa tuovat sympaattiset tonttuvillasukat, jotka sain viime jouluna lahjaksi.


  Leipominen ja syöminen


Ruoka! Syöminen! Se on mielestäni yksi parhaimmista asioista joulussa. Olen perso etenkin kaikille makeille herkuille, kuten erilaisille suklaille, piparitaikinalle ja joulutortuille. Tänä vuonna torttujen täytteenä onkin ilmeisesti käytetty mitä ihmeellisempiä asioita suklaapaloista vuohenjuustoon ja Vihreä kuula -karkkeihin. Vihreitä kuulia kokeilin myös itse ja niitä voin kuulkaas suositella lämmöllä! Olivat oikein maukkaita torttujen täytteenä. Myös glögin juonnin olen aloittanut tänä vuonna ajoissa, heti kun tuttuja tölkkejä vain pystyi taas bongailemaan kauppojen hyllyiltä.


  Kirjat ja lukeminen


Ei blogipostausta ilman kirjoja. Luen jouluisin paljon, mutta melko harvoin jouluteemaan sopivia tarinoita. Mieleeni ovat kuitenkin jääneet lapsuudesta erityisesti sekä Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin talven että J. K. Rowlingin Harry Potterin ja Viisasten kiven joulukohtaukset. Onneli ja Anneli viettävät joulunaikaa vastikään tapaamansa pikkuruisen Vaaksanheimon perheen kanssa, Harry puolestaan nauttii Tylypahkassa lomasta ilman kamalia sukulaisiaan. Etenkin Tylypahkassa olisin itsekin viettänyt mielelläni joulua ja syönyt suklaasammakoita Harryn ja Ronin seurassa.


  Lahjojen ostaminen ja paketoiminen

Vuotuisesta lahjastressistä huolimatta nautin joululahjojen ostamisesta muille, etenkin silloin, jos olen omasta mielestäni keksinyt täydellisen lahjan. Tänä vuonna olen aloittanut lahjojen ostamisen varsin aikaisin, sillä hankin ensimmäiset lahjat jo lokakuussa Turun Ruoka- ja Viinimessuilta. Muidenkin lahjojen kohdalla ideointi on valmiina, mutta niiden hankkiminen uupuu vielä.

Mitä lahjojen paketointiin tulee, olen siinä aika kömpelö. Tästä huolimatta odotan innolla sitä, että kokoonnumme jouluviikolla yhteen ystävien kanssa ja paketoimme yhdessä lahjoja ja juomme glögiä. Eiköhän joulufiilis viimeistään silloin iske kunnolla päälle.


  Musiikki

Aattoina vanhempieni luona ovat aina soineet perinteiset joulukappaleet ja ilman niitä olisikin vaikea kuvitella viettävänsä joulua. Sen sijaan kotona kuuntelen harvoin joulumusiikkia. Viime vuosina olen kuitenkin löytänyt She & Him -duon ja heidän versionsa klassisista joulukappaleista. Tässä postauksen loppuun yksi kappale joulutunnelmaa tuomaan:



Toivottavasti tämän postauksen myötä saitte jonkinlaisen kuvan siitä, miten valmistaudun joulun tuloon. Ja mikä tärkeintä, toivottavasti teille itsellennekin heräsi nyt pienoinen joulufiilis, ellei sellaista vielä aiemmin ollut.


Oikein hyvää joulunodotusta kaikille! Muistakaahan seurata myös muiden kirjabloggaajien jouluaiheisia postauksia. Eilen joulukalenterin luukku avautui Tuulevin lukublogissa ja huomenna on Kirsin Book Clubin vuoro.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin


Kiinnitin katseeni Zinaida Lindénin teokseen Rakkaus kolmeen appelsiiniin jo Turun kirjamessuilla. Minulla on erityinen mieltymys juuri oransseihin kansikuviin: ne näyttävät samalla kertaa lämpimiltä ja raikkailta ja kiinnittävät helposti huomion vähemmän värikkäiden kansien keskeltä. En ostanut teosta vielä messuilta, sillä en tiennyt sen sisällöstä mitään, mutta lainasin kirjan myöhemmin kirjastosta.

Lindénin teos on kahdeksan novellin kokoelma. Yhdistävänä tekijänä novellien välillä toimii lähes poikkeuksetta uuteen maahan muutto tai matkustaminen. Esimerkiksi novellissa Elämä on paikallista päähenkilö on muuttanut miehen perässä Venäjältä Suomeen ja koittaa nyt eron jälkeen löytää maasta omaa paikkaansa. Lindén kuvaa henkilöiden sopeutumista uuteen kotimaahansa ja sitä, miten uusi ja vanha kulttuuri elävät ja hengittävät rinnakkain ja jopa sulautuvat toisiinsa.

Novellikokoelman parhaimmistoa on tarina Valenciana. Filippiiniläis-suomalainen perhe matkustaa Japaniin äidin sisaria tapaamaan. Kun Islannissa purkautuu tulivuori ja lentoliikenne pysähtyy, matkasta tuleekin äkkiä aiottua pidempi. Novelli kertoo muun muassa siitä, miten eri kulttuureista tulevat ihmiset kohtaavat vailla yhteistä kieltä, mutta ymmärtävät toisiaan, kunhan löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta teoksessa on mielestäni se, että kokoelman nimi on vaihtunut käännösprosessin aikana ja näin painoarvoa annetaan eri novelleille eri kielillä. Alkuperäisen ruotsinkielisen kirjan nimi on Valenciana, mutta suomeksi teos on Rakkaus kolmeen appelsiiniin. Nimikkonovellissa Rakkaus kolmeen appelsiiniin nuori nainen kamppailee masennuksen kanssa Venäjällä. Tarinassa kolmella appelsiinilla ja niitä koskevalla näytelmällä on suuri merkitys naisen elämässä ja hänen parantumisessaan.

Novellien aiheet ovat mielenkiintoisia ja avaavat ikkunan uusiin maihin muuttaneiden ihmisten elämiin. Kuitenkin itselleni kokoelma jäi jotenkin vieraaksi. Vaikka ymmärsin henkilöiden tunteita ja ajatuksia, en kyennyt samaistumaan niihin. Pohdin, voisiko se johtua osaksi siitä, että olen itse niin yhden maan asukas: en ole matkustellut pidempiä aikoja tai ollut edes vaihdossa (ellei viikkoa lukiossa lasketa). Koen, että teos tulee varmasti lähemmäksi niitä, jotka ovat jättäneet kotimaansa pidemmäksi aikaa tai lopullisesti taakseen ja muuttaneet uuden kulttuurin pariin.

Lindénin novellikokoelma on realistinen, ajankohtainen ja aikansa näköinen teos. Se nostaa esille niin maahanmuuton hyviä puolia kuin ongelmakohtiakin. Kokoelma sisältää tärkeitä aiheita, joista tulisi kirjoittaa, ja joista en ainakaan itse ole hirveästi aikaisemmin lukenut. Omalla kohdallani teos jäi kuitenkin etäiseksi.

Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Valenciana, 2016)
Suomentanut: Jaana Nikula
Into, 2017
210s.