Sivut

perjantai 29. tammikuuta 2016

Ernest Cline: Ready Player One



Kirjallinen vuoteni on alkanut keskinkertaisilla, vaikkakin omalla tavallaan viihdyttävillä teoksilla, sekä yhdellä vanhan ystävän vierailulla. Edellisiin lukeutuvat S.J. Watsonin Kun suljen silmäni ja Ian McEwanin Amsterdam (no okei, Amsterdam ei välttämättä ollut ihan niin keskinkertainen, mutta McEwanissa on aina jotain, joka ei miellytä minua tarpeeksi... Siitä kuitenkin lisää myöhemmin), jälkimmäiseen Mindy Kalingin Why Not Me?, jonka kuuntelu äänikirjana tuntui oikeasti siltä, kuin hyvä ystävä olisi kuiskaillut korvaan. Mitään todellista helmeä ei kuitenkaan ollut tullut vastaan - ei, ennen kuin nyt.

Tiesin oikeastaan heti Ernest Clinen Ready Player One -teoksessa alkuun päästyäni, ettei kirjaa ollut kehuttu turhaan. Toki olin ollut ennen lukemista omaan tapaani skeptinen. Olen pelannut konsolipelejä silloin tällöin pienestä pitäen, mutta esimerkiksi teoksessa suuren roolin saavasta 80-luvusta en koe tietäväni tarpeeksi. Mietinkin, voisiko se aiheuttaa ongelmia kirjan kiinnostavuuden kannalta, ellen ymmärtäisi puoliakaan viittauksista kasariaikaisiin tietokonesanastoihin, peleihin tai elokuviin.

Ready Player One sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, joka on, kuten dystopiakuvaukset yleensä, aika kaukana ruusuisesta. Ihmiset kärsivät pulaa ruuasta ja juomasta, varallisuuserot ovat huipussaan ja luonnonvarat kulutettu lähes loppuun. Ei ihme, että että suurin osa väestöstä pakenee todellisuutta virtuaalimaailmaan nimeltä OASIS, jossa huonot olot eivät ole samalla tavalla läsnä, eivätkä todellisuuden rajat pidättelemässä tekemisiä.

Jonnekin virtuaalitodellisuuteen on piilotettu sen keksijän toimesta pääsiäismuna (itselleni aikaisemmin tuttu termi ainoastaan elokuvista). Tarinan päähenkilö Wade Watts on yksi lukuisista, joiden elämäntehtäväksi munan löytäminen on vakiintunut, sillä sen ensimmäisenä löytäneelle henkilölle on luvassa itse OASIS ja puoli valtakuntaa mammonineen. Tottakai vastassa on kilttien munastajien, kuten pääsiäismunan etsijät itseään kutsuvat, lisäksi myös kloonautunut pahisarmeija, joka haluaa vallata virtuaalitodellisuuden.

Minulta meni melkein kuukausi kirjan lukemiseen, mutta kyse ei ollut ollenkaan siitä, ettei tarina olisi vienyt mukanaan. Olen yleensä sellainen lukija, joka haluaa saada kirjan mahdollisimman nopeasti päätökseen ja ahmii siksi tarinaa sivukaupalla. Tämän teoksen kohdalla kävi kuitenkin niin, että halusin jopa vähän säästellä sitä ja lukea silloin, kun minulla oli kunnolla aikaa, eikä vain rohmuta kiireessä muutamia sivuja. Lopun tullessa olin yllättynyt ja pettynyt, loppuiko tämä todella jo nyt? Olisin halunnut tarinan jatkuvan vielä, ja voin kertoa, ettei minulle käy niin usein.

Kirjan lukeminen oli ikään kuin pelin pelaamista, näin tapahtumat monta kertaa kuvitteellisella ruudulla edessäni. Tämä teki lukukokemuksesta mielenkiintoisen, oikeastaan todella erilaisen kuin olen aikaisemmin kokenut minkään muun kirjan kanssa. Huomasin myös, ettei tätä lukiessa tarvinnut olla himopelaaja tai tuntea 80-lukua kuin omia taskujaan. Toki oli hetkiä, jolloin olin innoissani bongatessani tutun elokuvan tai bändin nimen, mutta ei tietämättömyyskään ollut erityisenä esteenä tarinasta nauttimiselle.

On teoksella myös omat heikkoutensa. Tarina tuntuu välillä vähän ennalta-arvattavalta, vaikeudet liian helposti voitettavilta ja jotkin juonenkäänteet pakotetuilta. Siinä mielessä myös viittausten tuntemisesta voisi olla hyötyä, että nyt osa peleistä tuntui itselleni liian samankaltaisilta, koska niistä ei tiennyt tarpeeksi. Toisaalta kirjassa selitetään kuitenkin kohtuullisen hyvin pelien säännöistä, tarinoista ja taustoista, eikä niiden kohdalla jäädä kuin harvakseltaan pelkän nimen mainitsemiseen.

Ready Player One on hauska ja nokkela kirja. Se on nopeakulkuinen seikkailutarina, joka kuvaa lisäksi nuorten hahmojen normaalia elämää ja tuttuja ongelmia siinä määrin, kuin se vain on tulevaisuuden maailman puitteissa mahdollista. Teos on ylistys jokaiselle, sukupuolesta riippumatta, joka myöntää sisällään elävän suuren tai vain ihan pienenkin nörtin. Ennen kaikkea siitä huokuu intohimoinen, innostunut ja aito palo populaarikulttuuria kohtaan.

Helmet-haaste: Ready Player One menee kohtaan 25. Kirjassa on yli 500 sivua.

★★★★★ 

Ernest Cline: Ready Player One (alkup. Ready Player One, 2011)
Suomentanut: J. Pekka Mäkelä
Gummerus, 2012
510s. 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kirjallisia haasteita vuodelle 2016



Roald Dahl on yksi ehdottomista suosikkikirjailijoistani. Olen lukenut hänen lastenkirjatuotannostaan muun muassa teokset Matilda, Kuka pelkää noitia, Iso kiltti jätti, Ilmarin ihmelääke sekä Kekseliäs kettu, ja aikuisille suunnatusta tuotannosta novellikokoelman Rakkaani, kyyhkyläiseni. Jonkin verran on kuitenkin vielä lukematta, varsinkin juuri aikuisten kirjoista. Siksi olinkin innoissani, kun löysin Yöpöydän kirjat -blogista lukuhaasteen Dahlin juhlavuoden kunniaksi!
 
Toiseksi haasteeksi valitsin Helmet-lukuhaasteen 2016, joka on HelMet-kirjastojen laatima ja muistuttaa vähän viime vuonna suorittamaani 50 kohdan Goodreads-haastetta. Goodreads-haasteessa onnistuin täyttämään 22 kohtaa, sujuukohan tänä vuonna paremmin?

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
6. Kirjastosta kertova kirja
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
11. Sarjakuvakirja
12. Näytelmä
13. Kirjan nimi on kysymys
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
17. Kirjassa juhlitaan
18. Lastenkirja
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja
25. Kirjassa on yli 500 sivua
26. Elämäkerta tai muistelmateos
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja
30. Viihteellinen kirja
31. Olympialaisista kertova kirja
32. Kirjassa on myrsky
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
34. Keskustelua herättänyt kirja
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
44. Kirjassa joku kuolee
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Haasteita voi viimevuotiseen tapaan seurata omalta sivultaan ylälehdeltä. Dahl-haasteessa tavoitteenani on suorittaa mahdollisimman monta kirjaa, mutta Helmet-lukuhaasteen kanssa menen ihan fiiliksen mukaan. Ainakin nyt näyttäisi siltä, että jo eräs tänä vuonna lukemani kirja sopisi yhteen haastekohtaan...

Mitäs haasteita te aiotte suorittaa tänä vuonna?

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi



Hei pitkästä aikaa!

Vuosi vaihtui juuri, ja vaikka blogi onkin elänyt hiljaisuudessa jo monta kuukautta, on nyt kuitenkin aika tehdä perinteinen katsaus siihen, millaiselta vuosi 2015 oikein näytti. Tapahtui paljon hyviä ja kirjallisia, mutta myös ikäviä ja vähän raskaita asioita.

Vuonna 2015...

...juuri mikään ei mennyt suunnitelmien mukaisesti. Haastoin itseni heti alkuvuodesta mukaan kahteen haasteeseen, joista Goodreads-haasteesta suoritin 22/50, ja omasta TBR15-haasteestani 6/15. Näiden lisäksi tavoitteenani oli lukea vuoden aikana yhteensä 70 kirjaa, mutta jäin siitä nipin napin lukemalla 68 teosta. Marraskuussa osallistuin lisäksi neljättä kertaa NaNoWriMoon, jossa jäin tavoitteesta niin ikään ainoastaan muutamilla tuhansilla sanoilla. Vuotta 2015 voisikin kirjojen ja kirjoittamisen osalta melkeinpä kutsua kesken jääneiden haasteiden vuodeksi!

...kampanjoin kirjastojen puolesta. Heinäkuussa kirjabloggaajat osoittivat tukensa kirjastoille La petite lectrice -blogin Katrin johdolla. Oman kirjoitukseni voi katsoa tästä.

...parantelin blogin ulkoasua. Olin jo pitkään ollut sitä mieltä, että ulkoasussa mättää jokin, mutta en ollut keksinyt aikaisemmin, miten sitä parantaa. Alkuvuodesta ulkoasu koki kuitenkin muutoksia, ja omasta mielestäni parempaan suuntaan! Lisäksi liitin blogini Facebookiin ja Twitteriin, ja linkit näihin kumpaankin (sekä enemmän henkilökohtaiseen Instagram-tiliini) löytyvät tuosta sivupalkista.

...koin suurehkoja mielenkuohuja ja muutoksia loppuvuodesta. Elämässäni tapahtui suuri muutos vuoden viimeisinä kuukausina, kun pitkä parisuhteeni päättyi. Nyt onkin ollut, ja tulee edelleen olemaan, aika opetella elämään uudenlaista elämää yksin, mutta yritän pysytellä positiivisin mielin asian suhteen. Tällä on tottakai ollut oma vaikutuksensa siihen, miksi blogi on ollut hiljaisena, ja miksi lukeminen tai kirjoittaminen eivät ole ajoittain maistuneet. Olen kokenut kyllä muutenkin kriisejä blogin tulevaisuuden suhteen, sillä loppuvuodesta mieleeni tuli ensimmäistä kertaa kunnolla, etten tiedä, haluanko enää jatkaa tämän kirjoittamista. Kuinka kiva olisikaan pitkästä aikaa lukea kirjoja jälleen niin, ettei koko ajan tarvitsisi miettiä, miten niitä tulisi arvostella. Viime aikoina olen kuitenkin tehnytkin niin, lukenut kirjoja ilman, että ottaisin stressiä siitä, että niistä kaikista pitäisi kirjoittaa tänne. Tämä on tehnyt hyvää, ja nyt tuntuukin taas jo vähän siltä, että blogin pariin voisi olla kiva palata!

...luin enemmän kirjoja, kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka kirjat eivät aina houkutelleet, ja vaikka jäinkin tavoitteistani hieman jälkeen, luin silti vuonna 2015 enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Löysin uusia lempikirjoja, uusia hienoja kirjailijoita, ja koin toisaalta jonkin verran pettymyksiäkin. 

Vuonna 2015 lukemieni kirjojen Top 5:

Muita mieleen jääneitä:
Zadie Smith: Valkoiset hampaat
Andy Weir: Yksin Marsissa (arvio tulossa)
Raymond Carver: Rivi riviltä, lyönti lyönniltä

Pahimmat pettymykset:
Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (arvio tulossa)
Herman Koch: Lääkäri
E. Lockhart: We Were Liars
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (arvio tulossa)

Vuonna 2016...

...aion jatkaa blogin kirjoittamista, mutta en toisaalta ota siitä mitään paineita. Vielä vuosi sitten minulle oli tärkeää, että kirjoitan jokaisesta kirjasta, jonka vapaa-ajallani luen, mutta se tapa osoittautui lopulta varsin stressaavaksi kirjoja kohdalla, joista ei yksinkertaisesti ollut mitään sanottavaa. Siksi kirjoitankin tulevaisuudessa lähinnä niistä teoksista ja lukukokemuksista, joista koen, että haluan kertoa muillekin.

...tulen viettämään paljon aikaa opintojen parissa, sillä aloitan muutaman viikon päästä kandityöni tekemisen! Muutenkin olen haalinut turhan innokkaasti mielenkiintoisia kursseja keväälle, mikä voi vaikuttaa siihen, etten välttämättä ehdi lukea vapaa-ajalla yhtä paljon. Olenkin ottanut tämän huomioon ja asettanut tavoitekirjamääräni täksi vuodeksi 55 teokseen.

...yritän ottaa haasteiden kannalta rauhallisemmin, mutta en voi luvata onnistuvani siinä, sillä jo nyt olen kiinnittänyt huomioni erääseen lempikirjailijaani koskevaan lukuhaasteeseen. Lisäksi myös Helmet-lukuhaaste 2016 kiinnostaisi kovasti... Näistä kuitenkin lisää vielä ihan omassa postauksessa!

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille!