Sivut

maanantai 27. marraskuuta 2017

Sarjakuvavinkki: Emily Carrollin Through the Woods


Emily Carrollin Through the Woods -sarjakuvakokoelma sisältää viisi tarinaa, joista suurin osa kietoutuu tavalla tai toisella metsän ympärille. Tarinoiden ajankuva on ilmeisesti noin 1800-1900-lukulainen, mutta sarjakuvamuoto piirrostyyleineen ja värien käyttöineen antaa niihin modernin vivahteen. Takakannessa teoksen kuvaillaan olevan niin goottilainen, sadunomainen kuin runollinenkin.  

Kokoelma on kaunis ja karmiva, viihdyttävä ja ahdistava. Kylmät väreet hiipivät pitkin selkääni koko ajan, vaikka luin tätä keskellä päivää. Carrollin itsensä tekemä kuvitus on voimakkaasti väritettyä, yksityiskohtaista ja niin elävää, että hahmojen liikettä pitkin teitä ja metsien läpi on mahdollista seurata. 

Kokoelman kauhun tunne syntyy tekstin ja kuvituksen yhteistyönä, mutta erityisesti pienistä yksityiskohdista, joita saattaa olla aluksi vaikea huomata, ja tarinoiden avoimiksi jäävistä lopuista. Mitä tapahtuu seuraavaksi, jää lukija pohtimaan. Kuinka hahmoille mahtaa käydä? 

Teos toimii ennen kaikkea kokonaisuutena, mutta yhtenä helmenä voisin nostaa esiin tarinan His Face All Red. Miehen veli on saanut surmansa metsässä, mutta siitä huolimatta mies näkee veljensä seisovan vierellään. Tämä tarina herätti vahvoja spekulaatioita siitä, mitä todella on tapahtunut. Pidin myös siitä, että väreille (etenkin punaiselle) on annettu tässä tarinassa niin vahvasti symbolista arvoa. Tarinalla The Nesting Place on puolestaan kokoelman paras ja yllättävin loppuratkaisu! Tarina kertoo tytöstä, joka viettää lomaansa veljensä ja tämän vaimon luona. Positiivisella tavalla kummallinen, ehkä hieman iljettäväkin kuvaus erikoisesta äidinrakkaudesta.

Mikään tarinoista ei ole huono, mutta heikoimmaksi lenkiksi osoittautui A Lady's Hands Are Cold. Nuori nainen nai rikkaan miehen ja muuttaa tämän kartanoon. Öiseen aikaan nainen alkaa kuulla hyytävää laulua jostain päin kartanoa ja haluaa tietenkin ottaa sen alkuperästä selvää. Muihin tarinoihin verrattuna tämä tuntui kartanokuvastoineen kuluneimmalta ja luetuimmalta.

Carrollin sarjakuvakokoelma on huikea ja mieleenpainuva, oivan moderni lisäys takakannessa sivuttuun goottilaiseen kauhuperinteeseen. En edes etsinyt tätä mitenkään tietoisesti, vaan satuin nappaamaan ihan sattumalta mukaan kirjastosta. Lopputuloksena olikin sitten se, että luin tämän yhdeltä istumalta loppuun. Ja seuraavana päivänä uudelleen.


Emily Carroll: Through the Woods 
Faber & Faber, 2014
208s.