"Päivä, jolloin kuolin, ei ollut järin hauska. Eikä se johtunut pelkästään omasta kuolemastani. Itse asiassa kuolema oli päivän tapahtumista vasta kuudenneksi kurjin."
Kim Lange on mediapersoona, jolla ei ole aikaa tyttärelleen tai aviomiehelleen, joka teilaa vastustajansa häikäilemättömästi pois tieltään ja ei uhraa ajatustakaan puutarhansa pienille eliöille. Siis ennen kuin kuolee ja syntyy uudelleen - muurahaiseksi.
Huono karma on huumoriin kiedottu tarina siitä, kuinka hyvät teot palkitaan ja huonoista rangaistaan. Kimin sielu kulkee muun muassa muurahaisesta kastematoon ja madosta marsuun. Hyvän ja huonon karman kerääminen määrittää sen, millaiseksi eliöksi hän seuraavaksi muuttuu. Oppaana sielun kiertokulussa toimii lempeä Buddha, jonka neuvot eivät tosin ole aina Kimille mieleen. Esimerkiksi muiden hyväksi toimiminen saattaa olla luultua hankalampaa, jos sinulla on yhtäkkiä kahden jalan sijaan kuusi, jotka eivät lisäksi tottele ollenkaan ohjausta.
Teos toimi minulle hyvänä ajanvietteenä. Kim ei varsinaisesti ole mikään rakastettava persoona, eikä kirjan juoni palkintojen arvoinen, mutta pidin sen huumorista paljon. Pääjuoni keskittyy Kimiin ja hänen palavaan haluunsa päästä takaisin perheensä luokse, mutta sen rinnalla on alaviitteisiin merkitty Casanovan muistelmia. Nämä muistelmat esittävät nokkelia kommentteja Casanova-hahmon selviytymisestä omista jälleensyntymistään ja tukevat lisäksi pääjuonta. Itse Casanovaan törmätään myös tarinassa, mutta hänen näkökulmansa antaa lisätietoa silloinkin, kun hän ei ole Kimin kanssa tekemisissä.
En oikeastaan odottanut kirjalta muuta kuin viihdykettä, enkä siksi kiinnittänyt liiaksi huomiota sen puutteisiin. Tekstin tietynlainen hätäisyys jäi kuitenkin harmittamaan minua. Hahmot vaihtuvat nopeasti toisiin, ainostaan muurahaisessa pysytellään useamman luvun verran. Tavallaan odotin, että eri eliöiden ruumiissa olemisen vaikeudesta olisi tehty enemmän pilaa, mutta sitä kuvaillaan lähinnä muutamalla lauseella. Minä en ainakaan kokenut lukevani Kimin mietteitä muurahaisen tai lehmän ruumiin sisältä, vaan ajattelin häntä oikeastaan koko ajan ihmisenä. Sen koinkin teoksen huonoimmaksi puoleksi.
Luen mieluummin kirjoja, jotka osaavat näyttää minulle asioita kertomisen sijaan ja pystyvät tunkeutumaan uskottavasti erilaisten hahmojen pinnan alle. Välillä sitä kuitenkin kaipaa myös Huonon karman tapaisia romaaneja. Sellaisia, jotka eivät ota itseään tai kirjallisia ansioitaan (tai niiden puutteita) liian vakavasti.
★★★
David Safier: Huono karma (alkup. Mieses Karma, 2007)
Suomentanut: Tiina Hakala
Bazar, 2011
280s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti