Onko elämää lukumaratonin jälkeen?

Lupasin koosteen  3. tammikuuta pitämästäni lukumaratonista jo viime viikolla, mutta kuinkas kävikään. En sentään omaa laiskuuttani tällä kertaa pitänyt suunniteltua pidempää blogitaukoa, vaan kärsin teknisistä ongelmista. Olin ottamassa kuvaa tätä postausta varten, kun kamerasta loppui akku. Ei siinä vielä tarpeeksi, sillä tajusin, että laturi sijaitsi sillä hetkellä satojen kilometrien päässä minusta. No, ei auttanut kuin siirtää postauksen julkaisua. En tiedä teistä, mutta itse olen ainakin sitä mieltä, että vaikka kirjablogeissa teksti on ymmärrettävästi pääosassa, on kuvallisia postauksia silti kivempi katsella kuin kuvattomia.

Puolentoista viikon takainen lukumaraton oli järjestyksessä toinen, johon olen osallistunut. Kesällä maratoonasin yhdessä muiden kirjabloggaajien kanssa, mutta tämänkertaisen järjestin yksin. Osasin jo vähän varautua siihen, että päivälle osuu yllättäviä asioita hoidettavaksi ja että jossain vaiheessa silmät menevät pakostakin ristiin kaikesta kirjainten tihrustamisesta. Toinen maraton onnistui kuitenkin kaikesta huolimatta paljon ensimmäistä paremmin, ja sain tavoitteenikin ylitettyä 300 sivulla.

Luin maratonin aikana yhteensä 808 sivua. Lukemiseen oli varattu 24 tuntia, mutta käytin siihen tiiviisti aikaa vain 11 tuntia ja 15 minuuttia. Luettuja sivuja kertyi noin 72 per tunti. Kesäisestä maratonista tämä erosi siinä, että pidin nyt vähemmän taukoja. Huomasin pystyväni lukemaan lähes täydellä teholla melkein kolme tuntia putkeen.

Lukemani teokset maratonin aikana:

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy (439 sivua)

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (220 sivua)

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2 (149 sivua eteenpäin)

Mad About the Boy ja Kultahattu kiistelevät parhaimman maratonilla lukemani teoksen palkinnosta. Toisaalta ihastuin ensimmäisen rempseään huumoriin, toisaalta jälkimmäisen visuaalinen lukukokemus vaikutti vahvasti. Murakamin teos oli ainoa, jonka kanssa minulla oli hieman ongelmia. Teoksen sivumäärään nähden olen vasta alussa, mutta silti minusta tuntuu, että tarina lähtee aivan liian hitaasti liikkeelle.

Ensimmäisellä maratonilla luin yhteensä kolme teosta ja aloittelin toisia kolmea. Tällä kertaa huomasin, että on paljon mukavampi keskittyä kerrallaan yhden teoksen maailmaan, kuin lukea samaan aikaan montaa. Siksi paksut kirjat eivät taidakaan olla minun juttuni maratoneilla. Yksi asia, joka kuitenkin näitä kahta maratonia yhdistää on se, että eväät oli syöty loppuun jo ennen kuin pääsin edes kunnolla vauhtiin. :-D

Kesäisen maratonin jälkeen olisin ollut valmis lukemaan samantien vaikka toiset 501 sivua. Tällä kertaa olin kuitenkin hirvittävän väsynyt, enkä olisi millään jaksanut tarttua enää kirjoihin. Voisi melkein jopa sanoa, että tunsin itseni oikean juoksumaratonin suorittaneeksi, sen verran päätä jomotti ja vartaloa kivisti. Ainoastaan väsyneet silmät kielivät minun käyttäneen aikaani juuri lukemiseen, eikä sentään raskaaseen urheilusuoritukseen.

Luulen, ettei ajatus maratonin uusimisesta vielä joskus ole poissuljettu. Siihen taitaa kuitenkin mennä jonkin aikaa. Jätän stressaavat deadlinet kouluun ja keskityn tästä eteenpäin lukemaan kirjoja jälleen omaan tahtiini, taukojakin välillä pitäen.

Kiitos vielä kommentoijille ja kaikille maratonia seuranneille!