"Mielettömän hauska... ikimuistoinen ja koskettava" - The Guardian
Kun kirjan etukannessa on tällainen lainaus, ja jatkuvasti törmää niin kanssabloggaajien, kriitikoiden, kuin muiden kirjan lukeneiden hehkutuksiin, nousevat odotukset vähintään korkealle. David Nichollsin Sinä päivänä -teoksen kanssa minulle kävi niin, että nämä odotukset tippuivat rytinällä alas jo muutamia sivuja luettuani.
Itse tarinassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Tapa kertoa tapahtumista ainoastaan kerran vuodessa, joka heinäkuun 15. päivä, on mielenkiintoinen ratkaisu, jonka Nicholls on saanut toimimaan ilman suurempia aukkoja juonessa. Kirjan kuiva huumori toimii kohtalaisesti, ja saattoivat muutamat erityisen nokkelasti kirjoitetut kohtaukset saada minut jopa naurahtamaan pariin otteeseen hyväksyvästi.
Suurin ongelma kirjassa ovat sen päähenkilöt Emma ja Dexter. Dexter on itsekeskeinen moukka, Emma vätys, joka ei saa elämässään juuri mitään aikaiseksi. Nämä kaksi hahmoa ajavat toisensa hulluuden partaalle ärsyttävyydellään, ja sen saman he tekevät myös lukijalle. Heidän välisensä romanttinen kemia ei välittynyt ainakaan minulle asti. Siitä johtuen en enää tarinan edetessä jaksanut kiinnostua, menevätkö he kenties yhteen, vai eivät.
Sinä päivänä ei ole mielestäni ikimuistoinen teos, vaikka sillä omat hyvät hetkensä onkin. Se on keskinkertainen, liikaa kehuttu kuvaus kahdesta erilaisesta henkilöstä ja heidän vaikeasta rakkaudestaan. Eikä sellaisista kirjoista taida olla maailmassa pulaa.
Mitä mieltä te olette Sinä päivänä -kirjasta? Varsinkin positiivisia kommentteja olisi mukava kuulla oman mielipiteeni vastapainoksi :).
hahaa! eksyin tänne ihan vahingossa, mutta tarraan heti,
VastaaPoistasillä mulle tää teos toimi varsin iskevänä viihteenä johtuen juur näiden päähahmojen raivostuttavista vajavaisuuksista. varsinkin Emman hahmo löi vasten kasvoja halki hänen surullisen elämänsä; "älkää nyt viitsikö, en mä tollanen oo, ei, oonpas" - ja just se oli niin hykerryttävää.
mutta eivät kaikki samastu, tai eivät ainakaan myönnä ;)
kiva blogi, muuten.
s
Kiitos paljon! :-) Täytyy munkin myöntää, että kyllähän se hahmojen käytös välillä myös huvitti ;)
VastaaPoistakiinnostavan olonen tää sun blogis! (:
VastaaPoistaKiitos! :)
VastaaPoistaKivan oloinen blogi ! (:
VastaaPoistaKiitosta vain! :-)
VastaaPoistaMä tykkäsin kovasti kyseisestä kirjasta - ehkä osittain juuri hahmojen ärsyttävyyden takia, sillä juuri se tekee heistä todentuntuisia :) Monissa kirjoissa ärsyttää se, että hahmot tuntuvat liian täydellisiltä tai kliseisiltä. Ja viihdyttävähän tuo on myös!
VastaaPoistaP.S. Tosi kivan oloinen blogi!
Kiitos! :-) Samaa mieltä olen siitä, etteivät kirjan hahmot saa toki liiankaan täydellisiä olla.
VastaaPoistaMä tykkäsin kirjasta tosi paljon! Hahmot ei mun mielestä ollut juurikaan ärsyttäviä, vaan kiehtovia. Vaikka toki jotkut kohdat oli hiukan mitään sanomattomia, niin kokonaisuuten tosi hyvä:D
VastaaPoistahttp://johanna-theresmorethanmeetstheeye.blogspot.com/
Kiitos sullekin kommentistasi Johanna-Jones! Kiva kuulla näinkin eriäviä mielipiteitä :).
VastaaPoista