Nuorempana sana klassikkokirja tarkoitti minulle enemmänkin jotain todella tylsää, pitkää ja muuten vain epämiellyttävää, kuin hyvää ajanvietettä. Sittemmin olen kuitenkin alkanut lukea klassikkoja yhä enemmän (osaksi opintojen vuoksi, osaksi omaksi ilokseni ja sivistyksekseni) ja kerännyt joitain opuksia jopa omaan hyllyynkin. Mary Shelleyn Frankensteinia en ole vielä lukenut, mutta tarkoitus olisi kyllä. Se nimittäin on tullut monta kertaa vastaan, kun puhutaan yksistä vaikuttavimmista teoksista kauhun ja miksei osaksi tieteisfiktionkin kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti