Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

Jen Campbellin Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa -teoksesta löytyy nimensä mukaisesti kirjakaupan asiakkaiden sanomia omituisia, hauskoja, ilahduttavia ja välillä jopa pelottavia asioita. Kysymyksiä on koottu kirjakaupoista ympäri maailman, mutta pääasiassa Isosta-Britanniasta.

Kysymyksiä ja keskusteluja on ihan laidasta laitaan, jotkut jopa niin eriskummallisia, että tulee väistämättä mieleen, voivatko ne olla totta. Esimerkiksi lukuisat tapaukset, joissa asiakas on tiedustellut myyjältä villalankaa tai siivoustarvikkeita, puhumattakaan siitä, kuinka kauppaa luullaan lastentarhan korvikkeeksi, kuulostavat lähinnä vitseiltä.

Jos jotain moitittavaa pitäisi löytää, niin kuten usein tällaisissa teoksissa, koottujen lausahdusten hauskuus vaihtelee aika lailla. Parhaimmillaan kirja kuitenkin naurattaa ja jopa huonoimmille tapauksille tuli sentään tuhahdettua vähän ääneen. Kuvat olisi mielestäni voinut tällä kertaa jättää kokonaan pois kirjasta, vaikka yleensä niistä pidänkin, sillä ne eivät olleet tarpeeksi viihdyttäviä ja tuntuivat ajoittain jopa menevän liian kauas pois tekstin aiheesta.

Teos on nopealukuinen ja sen parissa viihtyy enimmäkseen oikein mainiosti. Varsinkin lukutoukille ja muille kirjakaupoissa viihtyville tätä voi suositella lämpimästi! Jopa vähemmän lukeva poikaystäväni tarttui tähän ihan omasta aloitteestaan, mistä olen hyvin tyytyväinen.

Goodreads-haaste: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa menee kohtaan 8. A funny book.

★★★★ 

Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa (alkup. Weird Things Customers Say in Bookshops, 2012)

Suomentanut: Aino Partanen

Nemo, 2012

114s.

Lauren Weisberger: Viime yönä Chateau Marmontissa

Kuin aikuisille suunnattu Sweet Valley High, käväisi ensimmäisenä mielessäni lukiessani Lauren Weisbergerin Viime yönä Chateau Marmontissa. Muistatte kai Francine Pascalin kliseiset kuvaukset Jessicasta ja Elizabethista, noista identtisistä kaksosista auringonraidoittamine hiuksineen, urheilullisine vartaloineen ja hymykuoppineen? Ennalta-arvattavista juonenkäänteistä puhumattakaan. Kaikkea sitä löytyy myös tästä Weisbergerin teoksesta. 

Viime yönä Chateau Marmontissa kuvailee elämää menestyvän, maailmankuulun muusikon rinnalla. Vuosien kovan työn jälkeen Brooke on innoissaan muusikkomiehensä Julianin menestyksestä, mutta ei arvaa, millaisia varjopuolia julkinen elämä tuo tullessaan. Mitä ovatkaan ikkunoiden takana piileskelevät paparazzit tai ilkeät juorut ravitsemusterapeutin ja lahjakkaan muusikon yhteensopivuudesta verrattuna siihen, kun lehdet julkaisevat vihjailevia kuvia Julianista muiden naisten kanssa.

Sweet Valley Highn tapaan Viime yönä Chateau Marmontista löytyy helposti eräs positiivinen asia: se on viihdyttävä. Monta sataa sivua kului helposti, kun janosin lisää tietoa kuuluisuuden kiroista ja Julianin ja Brooken suhteen tilasta. Pelkästään viihdettä tarjoavissa kirjoissa on kuitenkin huonot puolensa, niistä ei välttämättä muista juuri mitään enää teoksen luettuaan. Tämän kirjan kanssa kävi vähän samalla tavalla.

Tirkistelynhaluisille ja perjantai-illan viihdykettä kaipaaville Viime yönä Chateau Marmontissa ei tuota pettymystä. On paparazzeja kuvaamassa Brooken kuukautissuojaostoksia, on pettämiskuvia iltalehden etusivulla. Chasing Harry Winstoniin, Weisbergeriltä aikaisemmin lukemaani teokseen, verrattuna Viime yönä Chateau Marmontissa tarjoaa onneksi myös ripauksen vakavaa aihetta kaiken hömpän lisäksi. Kuuluisuuden huonojen puolien kuvaaminen antaa ajattelemista ja ehkä vähentää sokeaa julkisuuden tavoittelua.

Päähenkilö Brooke ja hänen tilanteensa muistuttivat minua hetken Keltaisten sitruunoiden ravintolan Agnesista. Toisin kuin Agnes, tuo ajoittainen ovimatto ja teiniksi taantunut kolmekymppinen, Brooke on kypsempi ja vahvempi persoona. Julianin epäillyn pettämisen tullessa ilmi hän on vihainen ja surullinen, kuten kuka tahansa meistä, mutta ei sentään koiranpentumaisesti ole ottamassa miestä samantien takaisin luokseen.

Henkilöiden hierarkiaa miettiessään Weisberger on selvästi tullut lukeneeksi chick lit -teosten kirjoitusoppaan. Brooken paras ystävä, tuo oliivinvärisen ihon ja luonnolliset raidat hiuksissa omistava Nola, on hieman liian kevytkenkäinen ja suoraanpuhuva ollakseen oikea valinta päähenkilöksi, kunnollisen Brooken sijaan. Yleensä tämänkaltaisissa kirjoissa räväkämmät hahmot saavatkin usein tyytyä sivurooliin.

Viime yönä Chateau Marmontissa käsittelee mielenkiintoista aihetta, mutta kuitenkin liian suurella viihdearvolla. Vakavaa, niitä kuuluisia harmaita aivosoluja herättelevää tekstiä? Ei. Nopeaa, vaivatonta ja viihdyttävää? Kyllä.

*

Lauren Weisberger: Viime yönä Chateau Marmontissa (alkup. Last Night at Chateau Marmont, 2010)

Suomentanut: Sini Linteri

Nemo, 2012