Sivut

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Cheryl Strayed: Wild (kirjana ja elokuvana)


Nuoren naisen elämä suistuu raiteiltaan, kun hänen äitinsä kuolee syöpään. Avioliitto murenee käsiin, ja kuvioihin astuvat irtosuhteet ja huumeet. Kaikkein vaikeimmalla hetkellä ainoa pelastus tuntuu tulevan vaellusoppaan muodossa: Pacific Crest Trail, sinne on päästävä. Naisen nimi on Cheryl Strayed, ja Wild perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa noin 1800 km pituisen vaellusreitin suorittamisesta.

Luen todella harvoin minkäänlaisia elämäkertoja tai muistelmia, enkä ollut Wildistakaan aluksi kovin kiinnostunut, vaikka kirjan olinkin useaan otteeseen kirjakaupoissa nähnyt. Vähän aikaa sitten kuulin kuitenkin, että kirjasta on tullut myös elokuva, ja koska elokuvan mainosjulisteet maisemineen näyttivät näin suomalaisen silmään aika eksoottisilta ja valloittavilta, kasvoi kiinnostukseni myös kirjaa kohtaan.

Ennen lukemista en tiennyt tarkkaan, mistä kirja kertoo. Vaelluksesta, kyllä, mutta sen lähtökohdista ja Cherylin henkilökohtaisista ongelmista minulla ei ollut hajuakaan. Siksi jokseenkin pitkälliset selitykset äidin sairauden vaiheista ja kuolemasta sekä avioliiton hajoamisesta tuntuivat minusta raskailta. Ymmärrän kuitenkin, että nämä on haluttu selittää tarkkaan, sillä ne ovat suuri osa matkaa. Olisin tästä huolimatta halunnut, että vaellukselle olisi lähdetty heti kirjan alussa, eivätkä nämä henkilökohtaisemmat kohdat nousseetkaan suosikeikseni.

Matkaa ei juuri kaunistella. Cheryl kokee jo heti vaelluksen alussa ongelmia, kun hänen rinkkansa on liian painava selkään nostettavaksi, eikä hän ole pakannut mukaan oikeanlaista kaasua retkikeitintä varten. Yölliset äänet pelottavat, ja reitin varrella kalistelevat kalkkarokäärmeet säikyttävät lähes kuoliaaksi. Lukiessani ihailinkin ennen kaikkea Cherylin rohkeutta ja sisua lähteä yksin tuollaiselle matkalle, jossa koettelemukset seuraavat toisiaan.

Odotin kirjalta paljon maisemien kuvausta, mutta sen suhteen sain pettyä. Cheryl kertoo kyllä jonkin verran paikoista, joiden läpi hän kulkee, mutta suurin osa kirjasta on varattu hänen henkisten ongelmiensa käsittelylle. Hän myös mainitsee, että jotkut vaellusreitin kohdat olivat niin haasteellisia, että hänen täytyi maisemien tuijottamisen sijaan keskittyä ainoastaan siihen, mihin laittaa jalkansa. Elokuvassa maisemia toki näkyy enemmän kuin kirjassa, vaikkeikaan omaan makuuni tarpeeksi, mutta päärooli on kirjan mukaisesti Cherylin elämän aiemmilla vaiheilla.

Jean-Marc Valléen ohjaama elokuva (2014) on muutenkin hyvin uskollinen kirjalle. Cherylin ajatukset kuuluvat katsojille, mikä on mielestäni parempi ratkaisu kuin se, että hän kävisi itsensä kanssa monologia ääneen kulkiessaan yksin erämaassa. Toisaalta mieluisinta olisi tietenkin se, että ajatukset näkyisivät henkilön ilmeistä ja eleistä, mutta ymmärrän, että myös sanoilla on Cherylin matkan kannalta tärkeä osa. Elämänvaiheet esitetään takaumina pitkin matkaa, kuten osaksi kirjassakin. Elokuvassa nämä vaiheet olivat kuitenkin mielestäni ajoittain sekavia, enkä usko, että olisin ymmärtänyt niitä kaikkia lukematta kirjaa ensin.

Kirja ja elokuva ovat kumpikin sen suhteen todella inspiroivia, että tekee mieli lähteä luontoon vaeltamaan. Toisaalta teosten kasvutarina puolestaan jätti minut vähän kylmäksi. Cherylin elämä toki muuttuu alun ja lopun välillä, mutta muutos on aika huomaamaton. Näytetään, kuinka hän tekee matkaansa ja pyörittelee samoja ajatuksia päässään, ja sitten yhtäkkiä ajatukset saavat aivan toisen suunnan, ja hän pystyy päästämään irti menneestä. Vaikka ehkä tämä onkin vain realistista, sillä harvoin ihmisen mieli toimii mitenkään loogisesti. Itse tosin olisin odottanut suurempaa käännekohtaa.

Johtavimmiksi teemoiksi tarinassa nousevat Cherylin kamppailu menneisyytensä kanssa ja muutoksenhalu, ja luonto toimii näille haaleana taustana. Olisin pitänyt sekä kirjasta että elokuvasta enemmän, jos luonto ja itse vaellus olisivat saaneet enemmän tilaa ja matkan kannalta jokseenkin arvottomat seikat, kuten sen aikana tavatuille miehille flirttailu, olisi jätetty pois. Oma kokemukseni tarinasta oli ok, vähän mitäänsanomaton, mutta Cherylille itselleen kirjoittaminen on varmasti ollut terapeuttista ja matka kasvattavaa.

Goodreads-haasteessa Wild sijoittuu kohtaan 26. A memoir.

★★★ 

Cheryl Strayed: Wild: From Lost to Found on the Pacific Crest Trail 
 Atlantic Books, 2012
E-kirja
338s.

torstai 5. helmikuuta 2015

Kesken jäänyt: Life After Life (Kate Atkinson)


Ei auta. Goodreadsin mukaan aloitin lukemaan Kate Atkinsonin Life After Life -teosta elokuussa, eli jo puoli vuotta sitten. Teosta, joka on saanut muut bloggaajat ihastumaan, ja joka jopa voitti viime kuussa järjestetyn Blogistanian Globalia-palkinnon. Teoksella olisi ollut siis kaikki mahdollisuudet onnistua, mutta silti en saanut sitä luettua loppuun.

Kirjan alku on oikeasti hyvä, vaikkei sekään ehkä osunut minuun niin kovasti kuin olisin toivonut. Siinä kuitenkin väreilee vielä tietynlainen jännitys ja hämmennys, kun kuvataan, kuinka pikku-Ursula ensin kuolee syntyessään ja sitten taas selviää hengissä. Kuinka hän hukkuu aaltoihin rannalla leikkiessään ja toisaalta taas ei. Kirja on täynnä uudelleensyntymisiä ja toisia mahdollisuuksia. Monet muutkin ovat kehuneet kirjailijaa siitä, kuinka hän onnistuu pitämään langat taitavasti käsissään, eikä sekoa juonenkäänteissään (katso viimeisimpien arvostelijoiden joukosta esim. Annami). Kirjailija onkin taitava, mutta minä menin lukijana sekaisin. Varsinkin kun luin kirjaa englanniksi, mikä tämän kirjan kohdalla osoittautui vääräksi valinnaksi. Jouduin useaan otteeseen kääntelemään sivuja taaksepäin ja miettimään, tunsiko Ursula tätä henkilöä nyt tässä elämässä vai ei.

Suurimmaksi ongelmaksi minulle muodostui kirjan loppupuolisko, jossa Ursula on aikuinen keskellä maailmansotaa. Minä olen aikaisemmin pitänyt paljon maailmansotien kuvauksesta, ne olivat jo koulussa yksiä mielenkiintoisimpia aiheita historian tunneilla. Ehkä olen lukenut niitä liikaa tai sitten nykyään vain on todella paljon maailmansotiin keskittyviä kuvauksia, sillä minä tylsistyin näissä kohdin. Siinä missä Ursula hahmona on lapsena mielenkiintoinen ja samaistuttava, ja hänen perheensä tutustumisen arvoinen, ei minua enää sodankäynnin yhteydessä jaksanut kiinnostaa hahmot tai se, mitä heille tapahtuu. Enkä usko, että sellaista kirjaa, jossa on yhdentekevää, mitä päähenkilölle tapahtuu, kannattaa taistella loppuun saakka. Siksi minä jätän kirjan kesken sivulle 473 (yhteensä sivuja on kirjassa 622).

Hyvää tässä kesken jäämisessä on sentään se, että pääsen Goodreads-haastetta taas vähän eteenpäin. Kirja sijoittuu kohtaan 50. A book you started but never finished.

Kate Atkinson: Life After Life
Black Swan, 2014
622s.