tag:blogger.com,1999:blog-4525346407830089762024-03-13T02:06:11.904+02:00Ei vain mustaa valkoisellaTiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.comBlogger258125tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-41989008864001610282018-04-20T10:36:00.000+03:002018-04-20T10:38:51.283+03:00Ernest Cline: Armada<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/3SIcdqi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/3SIcdqi.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
18-vuotias Zack näkee oppitunnilla istuessaan luokan ikkunasta taivaalla lentelevän avaruusaluksen, joka muistuttaa erehdyttävästi hänen lempipelinsä Armadan viholliskonetta. Zack ei usko näkemäänsä, vaan tulee siihen tulokseen, että liika pelien pelaaminen on viimein koitunut hänen turmiokseen ja hänestä on tullut isänsä tavoin hullu. Vähitellen alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että vuosia sitten menehtyneen isän esittämät, Zackin mielestä foliohattuiset teoriat pitäisivät sittenkin paikkansa. Maan ulkopuolisesta elämästä on viitteitä. Ja tällä saattaa olla suuri vaikutus maapallon turvallisuuteen. <br />
<br />
Ernest Clinen toinen romaani, juuri suomennettuna ilmestynyt <i>Armada</i>, on vauhdikas seikkailutarina. Se vie lukijan avaruuteen ja kuuhun saakka, ja luo villejä kuvitelmia maapallon tulevasta kohtalosta. Kirjan kerronta on hyvin elokuvamaista. Tunnelma muuttuu eeppiseksi, kun pelaajat ympäri maailman valmistautuvat rinta rinnan kohtaamaan mahdollisen tulevan uhan. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten Clinen esikoisromaanissa <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2016/01/ernest-cline-ready-player-one.html"><i>Ready Player One</i></a>, on tässäkin käytetty mielenkiintoisesti hyväksi populaarikulttuurin jo olemassa olevia tuotteita. Tarina perustuu vahvasti aiemmin ilmestyneisiin scifi-kirjoihin, -elokuviin ja -televisiosarjoihin, ja mukana on tuttuja nimiä, kuten <i>Tähtien sota </i>ja <i>E.T.</i> En ole kuitenkaan varma siitä, tuoko Clinen romaani genreen tarpeeksi uutta. Videopelit ovat isossa osassa tarinassa, se on totta, ja näin ei taida tietääkseni monessa kirjassa vielä olla. Kuitenkin <i>Armada</i> on myös täynnä kliseisiä ja antikliimaksisia juonenkäänteitä. Pidän ylipäätään harmillisena sitä, että suurieleinen juoni (joka ei mielestäni ole kovin ihmeellinen) peittää alleen hahmojen kehityksen ja heidän välisensä suhteet. Olisin esimerkiksi toivonut, että Zackin ja hänen äitinsä välejä olisi kuvattu enemmän, sillä Zackin äiti vaikutti mielestäni ehkä koko tarinan mielenkiintoisimmalta hahmolta, vaikka hänestä kerrotaan varsin vähän. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen asia, mikä romaanissa on mielestäni ongelmallista, on kieli. Osasyynä tähän on luultavasti se, että kaikki englanninkieliset sanonnat eivät vain taivu sujuvasti suomeksi (kuten fraasi "Game over, man", joka tässä on käännetty "Peli on pelattu, sano"). Kielivirheet tuntuvat sinänsä pikkujutuilta, mutta vaikuttavat lopulta valitettavan paljon lukukokemukseen. Esimerkiksi lausahdus "Ajomatka Diehlin talolle oli helpompi kuin pelkäsinkään" antaa ainakin minulle sellaisen kuvan, että matkan helppous olisi Zackille negatiivinen asia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: justify;">
<br />
Suurin syy siihen, miksi kirjan lukeminen vei minulta paljon aikaa, ja miksi näin jälkeenpäin ajateltuna en oikeastaan pitänyt siitä kovin paljon, liittyy sen kohderyhmään. <i>Ready Player One</i> on ihan huikea romaani, jopa tällaiselle lukijalle, joka ei harrasta pelaamista aktiivisesti (lähinnä siis kerran tai pari vuodessa) ja jolle scifi ei ole kaikkein mieluisin lajityyppi. Sitä uskaltaa suositella laajalle yleisölle riippumatta siitä, ovatko he pelien tai 80-luvun populaarikulttuurin ystäviä. <i>Armadan</i> kohderyhmä on selkeästi rajatumpi. Kirja sisältää paljon videopeliaiheista sanastoa, jonka ymmärtäminen oli minulle haastavaa. Tarina ei missään vaiheessa edennyt sujuvasti, koska jäin vähän väliä jumiin johonkin outoon termiin, jonka merkityksen yritin ymmärtää. Kirjaa lukiessa tuli olo, että olisin tarinasta nauttiakseni tarvinnut intohimon pelaamiseen, sillä nyt minua ei kiinnostanut yhtään pelien luetellut ominaisuudet ynnä muut, joiden makustelemiseen käytetään hirveästi aikaa.<br />
<br />
Se, että teoksen kohderyhmä on rajattu, ei tietenkään itsessään ole huono asia. Se on vain yksi syy siihen, miksi tämä kirja ei ollut minua varten. Uskon kuitenkin, että <i>Armadalle</i> on yleisönsä, joka ottaa sen hyvin vastaan. Lähtisin itse suosittelemaan kirjaa alustavasti lukijoille, jotka tykkäävät myös pelata videopelejä aktiivisesti, ja jotka ovat kiinnostuneita scifi-kulttuurista. </div>
</div>
<br />
<b>Helmet-haaste:</b> <i>44. Kirja liittyy johonkin peliin.</i><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Ernest Cline: Armada (Armada, 2015)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: J. Pekka Mäkelä</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Gummerus, 2018</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">377s. </span></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-10564940759340504302018-03-31T17:52:00.000+03:002018-03-31T18:26:12.931+03:00Maaliskuu: Edinburgh ja lyhyitä kirja-arvioita<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/RBT0wwc.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="617" data-original-width="800" height="492" src="https://i.imgur.com/RBT0wwc.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olen jo vuosia halunnut käydä Skotlannissa, ja viimein muutama viikko sitten matkustimme kolmen ystäväni kanssa maaliskuiseen Edinburghiin. Tavoitteena oli koluta kaupunkia läpi ja vaihtaa samalla kuulumisia yhden pitkäaikaisimman ystäväni kanssa, joka asuu nykyisin Ranskassa ja jota siitä syystä tulee nähtyä ihan liian harvoin. <br />
<br />
Kaupungin keskiössä sijaitsee <b>Edinburghin linna</b>, joka oli ensimmäisiä nähtävyyksiä listallamme. Linnan edustalta avautuvat ihan huikeat maisemat kaupunkiin ja sitä ympäröiviin kukkuloihin (katso alla oleva kuva). Kuitenkin tässä vaiheessa tuuli, joka oli riepotellut meitä jo saapuessamme, oli ehtinyt yltyä niin voimakkaaksi, että pihalla käyskentely näissä korkeuksissa alkoi olla tuskallista. Olen asunut sekä Vaasassa että Turussa ja valittanut vuorotellen kummankin tuulisuudesta, mutta morjens, tämän reissun jälkeen en valita tuulesta koto-Suomessa enää kertaakaan. Onneksi linnan alueella on vaikka mitä nähtävää myös sisätiloissa, kuten ostospuoteja ja erilaisia museoita, joten alueella on mahdollista saada kulumaan helposti useampi tunti. Suositukset erityisesti linnan kahvilan maukkaalle hedelmäskonssille!<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Linna on osa <b>Edinburghin vanhaa kaupunkia</b>. Vanhan kaupungin kaduista huomattavimpia ovat varmasti the Royal Mile, joka on täynnä turisteja houkuttelevia matkamuisto- ja pikkutavarapuoteja (empiirinen tutkimuksemme vähintään viidestä tällaisesta puodista tosin todistaa, että niiden valikoimissa ei ole juuri eroja), samoin Victoria Street, jonka kerrotaan toimineen innoituksena Harry Potterin Diagon Alleylle. Ehdinkin jo Instagramissa kertoa, kuinka Victoria Street värikkäine ovineen ja kaartuvine kulkuteineen on mielestäni yksi Edinburghin kauneimmista kaduista, eikä siellä sijaitseva, Potter-tavaraa myyvä kolmikerroksinen kauppa ainakaan vähentänyt tätä ihastusta. Ylipäätään Pottereiden kanssa kasvaneena oli mielenkiintoista viimein päästä todellisuudessa näkemään paikkoja, jotka ovat vaikuttaneet kirjasarjan syntyyn (kuten The Elephant House -kahvila, jossa Rowlingin kerrotaan kirjojaan kirjoittaneen - tätä tosin ihailimme vain ulkoapäin).<br />
<br />
Edinburghissa on mahdollista osallistua vaikka minkälaisille kaupunkia ja sen historiaa esitteleville kierroksille niin kävellen kuin bussilla. Me osallistuimme yhtenä iltana ilmaiselle <b>kummituskierrokselle</b>, joka kulki pitkin vanhan kaupungin syrjäisiä katuja ja kujia. Kävi kuitenkin niin, että pelottavan sijaan tunnelma kierroksella oli vähän surkuhupaisa, kun monikymmenpäinen osallistujajoukko värjötteli piilossa tuulta ja vaakasuorassa satavaa räntää samalla, kun lannistumaton oppaamme esitti karmivia tarinoita kaupungin menneisyydestä. Kierros jouduttiin lopulta olosuhteiden vuoksi lopettamaan lyhyeen, mutta ilahduttavan positiivisen oppaan takia kokemuksesta ei jäänyt pahaa makua suuhun.</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/ocvVgyf.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/ocvVgyf.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kirjallisuuden ystäville herkkua tarjosi monikerroksinen <b>kirjakauppa Waterstones</b>, jolle annan plussaa lisäksi kaupan yhteydessä olevasta kahvilasta kuppikakkuineen ja nautittavine maisemineen ostoskatu Princess Streetin ylitse. Kirjallisuusteema näkyi myös pienessä ja kotoisassa <b>kirjailijamuseossa</b> (Writer's Museum), johon on koottu näyttelyt Robert Louis Stevensonista, Walter Scottista ja Robert Burnsista. Ymmärsin, että museot ylipäätään olisivat Edinburghissa pääasiassa ilmaisia, joten suosittelen ehdottomasti hyödyntämään niitä. <br />
<br />
Matkan aikana mieleeni olivat ehkä eniten yleinen kaupunkiin tutustuminen ja reippailu pitkin sen mäkiä. Pääsimme jopa vähän seikkailullisiin tunnelmiin, kun laskeuduimme alas jyrkkiä ja lumisen liukkaita polkuja linnan puutarhaan vain huomataksemme alhaalla, että ainoa tie pois vei samaa kautta. Korkeimmille kukkuloille kipuamisen jouduimme tuulen vuoksi jättämään tällä kerralla väliin, mutta esimerkiksi alla olevaa Arthur's Seatia pääsimme muiden turistien tavoin ihailemaan vähän loivemmalta <b>Calton Hill -kukkulalta</b>. <br />
<br />
Nyt kotiin palattuani reissusta ovat jääneet hauskan seuran lisäksi mieleen kaupungin värimaailma sateenkaarenvärisine ovineen ja yksityiskohtineen harmahtavan arkkitehtuurin keskellä, kaduilla viimaa urheasti kilteissä uhmaavat miehet ja skotlantilainen puhetapa ("cheers, mate!"). Koska olimme käsimatkatavaroilla liikenteessä, omat ostokseni jäivät vähäisiksi, mutta ystäväni sen sijaan toi Edinburghista mukanaan teemaan sopivasti kiltin! Mitä tulee mahdolliseen seuraavaan kertaan kaupungissa, en laittaisi sitä lainkaan pahakseni. Silloin haluaisin kavuta nyt kokematta jääneille kukkuloille, koluta näkemättä jääneet kaupunginosat ja nauttia perinteisen afternoon tea'n.<br />
<br />
Oletteko te olleet koskaan Edinburghissa tai haluaisitteko matkustaa sinne?</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/gQkqcAM.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/gQkqcAM.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Matkustamisen lisäksi luin ja kuuntelin maaliskuussa jonkin verran kirjojakin, ja tässä on lyhyet arviot kolmesta niistä: <br />
</div>
<b>Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä</b><br />
<span style="font-size: x-small;">(I Let You Go, 2014. Suomentanut: Päivi Pouttu-Delière.
Gummerus, 2017. Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn. Kesto: 13h
42min.)</span> <br />
<div style="text-align: justify;">
En ole kenties ikinä lukenut kirjaa, jonka alku olisi yhtä H-I-D-A-S kuin Mackintoshin esikoisjännärissä. Ellen olisi kuunnellut jo aiemmin kirjailijan toista teosta, <i><a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2018/02/clare-mackintosh-mina-naen-sinut.html">Minä näen sinut</a> </i>(jonka juonikuviot kaappaavat samantien mukaansa), ja ellei tätä olisi lukenut suosikikseni noussut Krista Putkonen-Örn, olisin jättänyt tämän hyvin äkkiä kesken. Teoksessa tuntematon autoilija törmää kuolettavasti pikkupoikaan, ja tarinassa keskitytään autoilijan henkilöllisyyden selvittämiseen. Hitaudellakin on arvonsa, kuten myöhemmin selviää, ja toinen puolisko teoksesta etenee vetävämmin.<br />
<i></i></div>
<b>Helmet-haaste:</b> <i>19. Kirja käsittelee vanhemmuutta.</i> <br />
<br />
<b>Saara Turunen: Sivuhenkilö</b><br />
<span style="font-size: x-small;">(Tammi, 2018. Äänikirjan lukija: Anni Kajos. Kesto: 7h 12min.)</span><br />
<div style="text-align: justify;">
Turusen uusin teos tuntuu alussa ihanan raikkaalta, enkä voinut olla tarinaa ja sen lukijaa Anni Kajosta kuunnellessa saamatta jostain syystä mieleeni vahvoja peppipitkätossumaisia viboja. Samaistuin tarinan arkipäiväisiin yksityiskohtiin, kuten siihen, miten jäiset marjat aina tippuvat lattialle ja tahraavat sukat. Löysin itseni myös päähenkilön epävarmuudesta omaa itseä ja osaamista kohtaan. Tarinassa kritisoidaan vallitsevia yhteiskunnallisia rakenteita, mm. sitä, että parisuhde katsotaan jonkinlaiseksi päämääräksi, ja sinkkuus ja yksinolo on yhtä kuin välivaihe, jopa epäonnistuminen, jotain mistä pitäisi pyrkiä pois. Ajan myötä alun raikkaus kuitenkin karisee, ja tarina muuttuu vähän puuduttavaksi. </div>
<b>Helmet-haaste:</b> <i>49. Vuonna 2018 julkaistu kirja.</i> <br />
<br />
<b>Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus - ja muita sinkkuelämän iloja</b><br />
<span style="font-size: x-small;">(Atena, 2018. 176 s.)</span><br />
<div style="text-align: justify;">
Toisessa teoksessaan Rönkkönen jatkaa rohkeasti sinkkuelämän ja sen herättämien ajatusten puimista. Tapa, jolla Rönkkönen käsittelee teoksessaan intiimejä asioita, herätti minussa ajoittain epämukavuutta. En kuitenkaan näe tätä huonona asiana, sillä tämäntyylinen käsittelytapa ravisuttaa normeja. Teos ei kuitenkaan lopulta yllä edellisen tasolle, vaan tuntuu liikaa sen laimeammalta toistolta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Helmet-haaste:</b> <i>21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi.</i></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-41965831871971372442018-03-26T17:48:00.000+03:002018-03-26T17:48:40.595+03:00Sarah Winman: Tin Man<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/7FrCZGI.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="641" data-original-width="800" height="512" src="https://i.imgur.com/7FrCZGI.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>In the front bedroom, propped up amongst the books, is a colour photograph of three people, a woman and two men. They are tightly framed, their arms around one another, and the world beyond is out of focus, and the world on either side excluded. They look happy, they really do. Not just because they are smiling but because there is something in their eyes, an ease, a joy, something they share.</i> </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Brittiläisen Sarah Winmanin kolmas romaani, <i>Tin Man</i>, kertoo muutaman vaihtuvan näkökulman kautta vähitellen avartuvan tarinan rakkaudesta, ystävyydestä ja menetyksestä 1950-luvulta vuoteen 1996 saakka. Tilasin romaanin alkuvuodesta vähän sokkona ja juonesta mitään tietämättä, luottaen vain siihen, että Winmanin aiempien teosten tapaan pitäisin myös tästä. Ja niin kävi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ellis ja Michael tutustuvat nuorina poikina. He eivät oikein tunnu istuvan perheisiinsä ja ajan sääntöihin, mutta löytävät toisistaan liittolaisen, ystävän ja kenties jotain vielä tärkeämpää. Myöhemmin Ellis rakastuu Annieen, ja niin aiemmasta kaksikosta tulee erottamaton kolmikko. Ilmassa leijuu kuitenkin edelleen vuosia aiemmin tekemättä jätetty päätös, joka olisi saattanut viedä miesten elämän aivan toisille urille. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarinassa ihmisten elämänkaari on herkkä ja hauras, ja taustalla kuolemaa kylvää yhä voimistuva HIV-epidemia. Pienetkin inhimillisyyden osoitukset, toisten kanssa jaetut hetket ja niiden muistot muodostuvat yhä tärkeämmiksi. Muiden vaikutus omaan elämään on myös muulla tavoin merkittävä: Michael esimerkiksi inspiroituu aikakautensa vahvoista ja rajoja venyttävistä naisista, ja Ellisin äidin voittamasta auringonkukkataulusta tulee toistuva elementti, joka lopulta innostaa Michaelin tietynlaiselle oman elämänsä pyhiinvaellukselle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Tin Man</i> on lyhyehkö teos, alle 200 sivua, mutta siitä huolimatta jotenkin vaativa. Kertomus tuntuu oikein odottavan hidasta lukemista, kohtauksiin pysähtymistä ja niiden harrasta tunnustelemista. Sen tunnustelemista, miltä itsestä tuntuu niitä lukiessa. Näin lukemisen jälkeen on sellainen olo, etten osaa kunnolla kertoa, mitä teoksessa tapahtuu, sillä näennäisesti siinä tapahtuu varsin vähän. Osaan kuitenkin kertoa, että lukeminen tuntui suruna, joka jäi möykkynä rintaan kiinni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä on kaunis ja haikea tarina, jonka kerronta luo yksityiskohtaisia ja maalauksellisia kuvia ympäristöstä. Tässä on tarina, jonka ihmiskohtalot jäävät mietityttämään useiksi päiviksi lukemisen jälkeen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Teoksesta myös täällä: Laura nostaa <a href="http://www.lukuisa.com/2017/09/sarah-winman-tin-man.html">blogissaan</a> esiin sen, että Winman on lähtenyt uusimmassa romaanissaan aiempaa realistisemmalle linjalle.<br /><i></i></div>
<br />
<b>Helmet-haaste:</b> <i>38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo. </i> <br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Sarah Winman: Tin Man</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Tinder Press, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">197s.</span></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-41413345824599861472018-02-28T10:29:00.000+02:002018-02-28T10:29:21.091+02:00Sarjakuvavinkki: Spleenish (Ulla Donner)<br />
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/SQl6qgV.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/SQl6qgV.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kuvittajana ja graafikkona työskentelevän Ulla Donnerin sarjakuvateosta <i>Spleenish</i> katsoessa huomio kiinnittyy väistämättä poikkeavaan värimaailmaan ja räväköihin fontteihin. Oranssinvalkoiset kuvat ja tekstit kertovat tarinaa vetelän ja alakuloisen näköisestä nuoresta naisesta, joka yrittää kahlata läpi nykyajan vaatimusten. Donner leikittelee teksteillä ja kuvilla paljon, mutta koko tarinan ajan yhtenäinen värimaailma sitoo eroavaisuudet yhteen. En voi myöntää, että olisin pitänyt ihan kaikista kuvista tai fonteista, sillä välillä niistä oli mahdotonta saada selvää (mikä on kai tarkoituksellista kuvattaessa sotkussa olevaa elämää). Sain lisäksi otsikossa olevasta fontista epämieluisia viboja jonkin kasarihevibändin logosta.<br />
<br />
Tarina on tuttu ja nykyajan ilmiöt tunnistettavia. Miten nuorten aikuisten keskuudessa leviää sanaton sääntö siitä, että kaikilla tulisi olla jokin oma juttu. Täytyisi olla poikkeava, erikoinen ja mieleenjäävä yksilö. Täytyisi puuhailla jotain, edustaa itseään sosiaalisessa mediassa ja pitää itsestään jatkuvaa meteliä.<br />
<br />
Donner kuvaa ironisesti, mutta ei ilkeästi sitä, millaista on elämä, kun itseen kohdistettuihin jatkuviin paineisiin ei jaksa vastata. Kun Fafa's, sunnuntaibrunssit tai miljoonat eri projektit eivät kiinnosta, vaan sitä tulee lähinnä maattua kotona roskien keskellä sääret ajelematta jaksamatta lähteä ulos, vaikka olo olisi yksinäinen ja seuraa vailla.<br />
<br />
Donner ottaa teoksellaan osuvasti kantaa ajan ilmiöihin ja vaatimuksiin, ja kuvaukset päähenkilön elämästä naurattavat ja vähän jopa apeuttavat samaistuttavuudellaan. Kaikkiin kuviin ja fontteihin en ihastunut varauksetta, mutta myönnän, että ne tuovat teokseen hyvin uniikin sävyn.<br />
<br />
Kurkatkaahan arviot myös blogeista <a href="http://www.mitaluimmekerran.fi/2018/01/ulla-donner-spleenish.html">Mitä luimme kerran</a>, <a href="http://pieni-kirjasto.blogspot.fi/2018/01/ulla-donner-spleenish.html">Pieni kirjasto</a> ja <a href="http://suketus.blogspot.fi/2017/11/ulla-donner-spleenish.html">Eniten minua kiinnostaa tie</a>.<br />
<br />
<b>Helmet-haaste:</b> <i>12. Sarjakuvaromaani.</i><br />
<br />
Osallistun tällä teoksella myös Hurjan Hassun Lukijan <a href="https://hh-lukija.blogspot.fi/2017/12/sarjakuvahaaste.html">sarjakuvahaasteeseen</a>.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Ulla Donner: Spleenish (Spleenish, 2017)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Sinna Virtanen</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">S&S, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">n. 155s. </span></div>
</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-83046967215406495932018-02-26T07:36:00.000+02:002018-02-26T07:36:25.298+02:00Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/rYCQROl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/rYCQROl.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kolmekymppinen Eleanor työskentelee viikot toimistolla ja viettää viikonloput katsellen tv:tä ja juoden votkaa. Hänen ainoat kontaktinsa ovat kerran viikossa soittava äiti, häntä pääasiassa halveksivat työtoverit, lähikaupan kassa ja sosiaalityöntekijä. Eleanor on yksinäinen. Toisaalta hän hyväksyy asian, sillä hänen on vaikea sietää huonosti kasvatettuja ihmisiä, toisaalta hän ei voi olla välillä miettimättä, olisiko asioiden mahdollista olla toisin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eleanor tutustuu sattumalta samassa firmassa työskentelevään mieheen. Mies pukeutuu huonosti, polttaa tupakkaa ja hyh, ei osaa edes kirjoittaa oikeaoppisesti. Puutteista huolimatta miehen ystävällisyys auttaa Eleanoria vaihtamaan elämänsä suunnan ja ottamaan selville siitä, millainen tragedia hänen menneisyyteensä on piilotettu. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Romaani on nopealukuinen ja muistuttaa kerronnaltaan chick-litiä romanttisine juonenkäänteineen. Tarina on kuitenkin muuta kuin kevytvireinen: Eleanor on joutunut kokemaan jotain hirvittävää, eikä hänellä nytkään ole ketään, johon todella turvata. Hän on yrittänyt kuulua joukkoon, mutta on jäänyt aina ulkopuolelle asioista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eleanor on konservatiivisen ja tiukan kasvatuksen saanut, eikä vaadi kanssaihmisiltään vähempää kuin täydelliset pöytätavat ja kohteliaan puhetavan. Hän ei tiedä, mitä tarkoittaa "LOL", ja on vasta opettelemassa Twitterin käyttöä, jotta voisi olla yhteydessä ihastuksensa kohteeseen. Muut ihmiset ihmettelevät hänen jäykkää käytöstään ja tietämättömyyttään nykypäivän trendeistä, mutta Eleanor itse ei huomaa tätä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Etukannen sitaatissa kirjaa kuvataan muun muassa hulvattomaksi, mutta vaikka tarina on paikoitellen hauska ja osa Eleanorin kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa tiedostamattoman koomista, ei hulvaton ole mielestäni oikea sana kuvaamaan kirjaa. Hulvattoman sijaan kirja on lämminsydäminen ja hyvin surullinen. Minun oli nieleskeltävä kyyneliä monessa kohdassa, oli kyse sitten ihmisten hyväntahtoisuudesta tai Eleanorin koettelemuksista. Kirjan kerronta saattaa olla kevyttä, mutta aihe on kaikkea muuta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pidin kirjasta kovasti, mutta kieltämättä olin hieman pettynyt siihen, ettei tarina onnistunut luomaan yllätyksiä. Eleanorin rankka taustatarina on mahdollista ymmärtää jo alkuvaiheessa, vaikka Eleanor pystyykin tunnustamaan tapahtuneen itselleen vasta myöhemmin. Ei minua kuitenkaan suunnattomasti haitannut se, että sain lukijana seurata vierestä menneisyyden avautumista Eleanorille ja sitä, miten hän siitä selviytyy.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Käänteet eivät yllättäneet minua, mutta Eleanorista itsestään taisi tulla minulle yksi nykykirjallisuuden mieleenpainuneimmista hahmoista. Vaikka hänellä on jyrkkiä ja muita arvostelevia mielipiteitä, häntä kannustaa ja hänelle toivoo pelkästään hyvää. Eleanorin kokemusten kautta tarinassa näytetään, miten tärkeää kanssaihmisten välitön ystävällisyys ja huolenpito on. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lukekaa tämä, jos haluatte tutustua muistettavaan hahmoon ja seurata hänen tietään onnellisempaan elämään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<b>Helmet-haaste:</b> <i>33. Selviytymistarina.</i><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is Completely Fine, 2017)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Sari Karhulahti</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">WSOY, 2018</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">431s.</span></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-28771161950555098392018-02-21T10:30:00.000+02:002018-02-22T12:01:05.324+02:00Clare Mackintosh: Minä näen sinut<br />
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/778WOdd.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="625" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/778WOdd.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kahden viikon Storytel-kokeilun aikana kuuntelin John Greenin <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2018/02/aanikirjakokeiluja-turtles-all-way-down.html"><i>Turtles All the Way Down</i></a> -nuortenkirjan lisäksi Clare Mackintoshin vastikään suomeksi ilmestyneen jännärin, <i>Minä näen sinut</i>. <br />
<br />
Lontoolaisen Zoe Walkerin tavanomainen elämä muuttuu, kun hän eräänä iltapäivänä junalla töistä palatessaan sattuu puolihuolimattomasti selailemaan lehteä ja näkee kuvansa seuranhakuilmoitusten joukossa. Pilaileeko joku hänen kustannuksellaan? Onko nainen kuvassa edes oikeasti Zoe? Zoe yrittää karistaa asian mielestään, kunnes saa tietää, että aiemmin samanlaiseen ilmoitukseen päätynyt nainen on löydetty murhattuna. <br />
<br />
Toisaalla seurataan urallaan virheen tehnyttä konstaapeli Kelly Swiftiä, joka vakavien rikosten tutkimisen sijaan jahtaa nyt metron taskuvarkaita. Kelly haluaa ratkaista seuranhakuilmoituksiin liittyvän, yhä kierommaksi käyvän tapauksen ja todistaa olevansa taas uransa arvoinen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
En voinut kirjaa kuunnellessa olla miettimättä, että perusasetelma on vähän kuin Paula Hawkinsin <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2015/06/paula-hawkins-girl-on-train.html"><i>Nainen junassa</i></a> -teoksesta (johon taidan aika yksipuolisesti kaikkia lukemiani jännäreitä verrata - mutta mielestäni <i>Nainen junassa</i> vain on lajissaan varsin onnistunut). Tottahan toki on, että saman tyylilajin edustajat muistuttavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Tässä tapauksessa yhtäläisyydet teosten välillä mieleen toi tarinan keskiössä oleva juna, joka on Zoelle päivittäinen liikkumaväline kodin ja töiden välillä. Kummassakin teoksessa isossa osassa on yksipuolinen näkeminen, salaa katselu ja jopa tirkistely. Hawkinsin kirjassa merkityksellinen asia nähdään junan ikkunasta ulos katsoessa, tässä katse kohdistetaan junan sisällä oleviin tietämättömiin matkustajiin.<br />
<br />
Mysteerin lisäksi <i>Minä näen sinut</i> käsittelee perhesuhteita. Miten dynamiikka perheessä toimii, kun vanhemmat ovat eronneet ja äiti-Zoe on muuttanut yhteen uuden miehen kanssa. Miten suhtautua aikuisuuden kynnyksellä oleviin lapsiin, jotka tekevät suuria (ja äidin näkökulmasta vääriä) valintoja. Perheen sunnuntaipäivällisen äärellä tapahtuvan rupattelun ja kinastelun kuuntelu tuntui kotoisalta ja viihdyttävältä, vaikka kaikki tiedot eivät tarinan kannalta tarpeellisia olleetkaan.<br />
<br />
Arkisen perhe-elämän kuvauksen merkittävä osuus tarinasta saattaa vaikuttaa siihen, ettei kirja juuri jännitä (tai ainakaan pelota). Minulle kävi äänikirjakokeilun loppuvaiheessa niin, että ilmaisjakso oli jo umpeutumassa ja kirja vielä pahasti kesken, joten päädyin kuuntelemaan tämän loppuun neljän aikaan yöllä. Silloin mietin, millaiseksi tarina vielä tiivistyy ja tuleeko se liian iholle, kun pahantekijällekin on annettu puheenvuoro. Ratkaisun hetket ovat kuitenkin ehdottomasti enemmän vetäviä ja mielenkiintoisia kuin hermoja raastavia.<br />
<br />
Vaikka juonenkäänteitä vaivaa osittainen yliampuvuus, eikä monimutkaisen suunnitelman toteuttamisen helppous tunnu realistiselta, pidin kirjaa nautittavana kuuntelukokemuksena ja haluan tutustua myös muihin Mackintoshin teoksiin. Voisin nostaa esiin myös sen muihin jännäreihin verrattuna positiivisen poikkeuksen, että tässä päähenkilö saa puolelleen edes muutaman hänen epäilyksensä ja pelkonsa uskovan ihmisen, eikä joudu kamppailemaan yksin koko tarinan ajan. Pidän nimittäin trillereissä (sekä kirjoissa että elokuvissa) jopa epäuskottavana sitä, että kukaan läheisistä tai virkavallan edustajista ei koskaan usko päähenkilöä kuin viimeisten kriittisten minuuttien aikana. Ah, kuinka piristävää!<br />
<br />
<b>Helmet-haaste:</b> <i>28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.</i> </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Clare Mackintosh: Minä näen sinut (I See You, 2016)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Päivi Pouttu-Delière</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Gummerus, 2018</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn </span></div>
</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-43003519228982207702018-02-09T15:24:00.000+02:002018-02-09T15:24:54.147+02:00Sarjakuvavinkki: Big Mushy Happy Lump (Sarah Andersen)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/TXRVGro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/TXRVGro.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Piinaavat deadlinet ja opintolainaperinnät, asioiden ylianalysointi ja kaduilla kohdattu epätoivottu ja häiritsevä huutelu. Pumpkin Spice Latte, söpöt koirat neulepaidoissa ja toisen puoliskon kanssa halailu. Sarah Andersen kuvaa toisessa sarjakuvakokoelmassaan niin naiseutta, perinteisiä sukupuolirooleja ongelmakohtineen, arjen iloja kuin koulu- ja työelämää. <br />
<br />
<i>Big Mushy Happy Lump </i>jatkaa oikeastaan samalla linjalla Andersenin esikoiskokoelman, <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/10/sarjakuvavinkki-sarah-andersenin.html"><i>Aikuisuus on myytti</i></a>, kanssa. Ainoa huomattava ero näiden kahden, noin parikymppisten elämää kuvaavan kokoelman välillä on, että <i>Big Mushy Happy Lump</i> sisältää loppupäässä sarjakuvien lisänä pienimuotoisia henkilökohtaisia esseitä, joissa Andersen avaa osan kuvista taustoja. Omakohtaiset kirjoitukset syventävät sarjakuvien teemoja mm. sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuden osalta ja antavat lukijalle ajattelemisen aihetta.<br />
<br />
Esseet tuovat kokoelmaan uuden kerroksen, mutta niitä enemmän minua kiinnosti kuitenkin sarjakuvat. Andersen onnistuu jälleen kuvaamaan ajankohtaisia ilmiöitä odottamattomalla ja hupsulla tavalla (kuten alakuvan "man bun"). Lisäksi kuluneen ja loppuun käsitellyn tuntuisistakin asioista on mahdollista löytää uusia ja samaistuttavia puolia. Ainoana miinuksena pidän ehkä sitä, että kummassakin kokoelmassa on ihan mahdottomasti käsiteltäviä aiheita, mistä johtuen kokonaisuus on hippasen sekava. <br />
<br />
Pienestä mussutuksesta huolimatta lukukokemus oli jälleen huippu, ja löysin ainakin itse tästä kokoelmasta vielä ensimmäistä paremmin sellaisia sarjakuvia, joista pystyin tunnistamaan itseni. Onneksi kolmas kokoelma, <i>Herding Cats</i>, ilmestyy myös ihan pian!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(Luin tämän kokoelman jo viime vuoden puolella, joten en osallistu tällä meneillään oleviin haasteisiin.)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/4Giv1pB.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="468" data-original-width="800" height="300" src="https://i.imgur.com/4Giv1pB.jpg" width="560" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Sarah Andersen: Big Mushy Happy Lump: A "Sarah's Scribbles" Collection</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Andrews McMeel Publishing, 2017 </span><br />
<span style="font-size: x-small;">125s.</span></div>
</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-75160333647656210822018-02-07T19:01:00.000+02:002018-02-07T19:05:38.937+02:00Äänikirjakokeiluja: Turtles All the Way Down (John Green)<br />
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/hnfcdO4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/hnfcdO4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Lapsena tarinoiden kuuntelu kasetilta oli yksi parhaimmista asioista, jonka tiesin. Nyt aikuisena en ole kuitenkaan monista yrityksistä huolimatta päässyt kunnolla sisään äänikirjojen maailmaan. Yhtenä syynä on, että ellei kerrottu tarina ole tarpeeksi yksinkertainen (kuten vaikka muumikirjoissa), en pysy siinä kuuntelemalla mukana, ellen ole jatkuvasti aivan skarppina. Äänikirjoissa jonkin jo kuullun asian tarkistaminen jälkikäteen tuntuu mahdottomalta, mikä osaltaan vaikeuttaa mukana pysymistä. <br />
<br />
Toisena äänikirjoissa turhauttaa se, että niiden kuuntelu on hidasta puuhaa. En pysty olemaan ajattelematta, että lukemalla kirjan itse olisin saanut sen jo loppuun. Tiedän kuitenkin, että äänikirjat vaativat totuttelua, jos on viettänyt suuren osan elämästään lukemalla pääasiassa fyysisiä kirjoja tai e-kirjoja. Siksi halusinkin antaa äänikirjoille (jälleen kerran) uuden mahdollisuuden nyt alkuvuodesta, kun huomasin, etten ollut vielä käyttänyt Storytel-sovelluksen kahden viikon ilmaiskokeilua. <br />
<br />
<b>Lopputulos kahden viikon jälkeen: </b>Kuuntelin sovelluksen kautta yhteensä kaksi äänikirjaa ja luin yhden e-kirjan. Oletetusti suhtautumiseni äänikirjoihin ei muuttunut aivan radikaalisti, ja kesti aika kauan, ennen kuin edes löysin sellaisia kirjoja, joiden kuuntelu oli sujuvaa ja muuten mukavaa. Esimerkiksi Lucia Berlinin kehuttua novellikokoelmaa <i>Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia</i> kuunnellessani olin jälleen saman vanhan ongelman äärellä: tarinat yksityiskohtineen eivät jääneet mieleen, ja välillä oli vaikea pysyä mukana edes siinä, oliko novelli vaihtunut toiseen vai oliko edelleen kyse samasta tarinasta. Vähitellen aloin kuitenkin jossain määrin tottua äänikirjan kuunteluun kirjan lukemisen sijaan, ja huomasin myös, että vaikkapa värityskirjan täyttäminen äänikirjan soidessa taustalla on rentouttavaa puuhaa lukemispainotteisten opintojen vastapainona. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>John Green: Turtles All the Way Down: </b>John Greenin tuoreehko nuortenkirja <i>Turtles All the Way Down</i> (suom. <i>Kilpikonnan kuorella</i>) osoittautui yhdeksi helpoimmin kuunneltavista äänikirjoista. Kirja kertoo teini-ikäisestä Azasta ja tämän parhaasta ystävästä Daisysta, jotka haluavat selvittää kadonneen miljonäärin tapauksen ja saada palkkioksi muhkean rahasumman. Ennen kaikkea kirja kertoo Azan ahdistuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä, joiden vuoksi hän pelkää kuollakseen mm. sairastuvansa johonkin vakavaan tautiin. Välillä pelko vaatii Azalta jopa äärimmäisiä toimia, jotta bakteerit eivät vain pääsisi valtaamaan hänen kehoaan.<br />
<br />
Pidän todella tärkeänä sitä, että Azan mielenterveysongelmat on nostettu kirjassa niin näkyvästi esiin, vaikka kuvaus kehittyy osin jopa painostavuuteen saakka. Mielenterveyshäiriöistä on välttämätöntä kirjoittaa, jotta ymmärrys niistä leviäisi, ja jotta niistä kärsivät ihmiset (etenkin nuoret) tuntisivat, etteivät ole oireidensa kanssa yksin. <b> </b><br />
<br />
Näihin kuvauksiin verrattuna kadonneen miljonäärin tapaus vaikuttaa aluksi vähän hupaisalta ja jännittävältä seikkailulta, johon nuoret lähtevät mukaan. Mitä pidemmälle mennään, sitä epäuskottavammaksi koko juttu muuttuu, etenkin sen vuoksi, että nuoret tuntuvat laiskahkon salapoliisityön tuloksena olevan tapauksesta paremmin selvillä kuin poliisi. Miljonäärin tapauksessa ei lopulta ole merkittävintä katoamisen aiheuttama mysteeri, vaan se, miten tämän kaksi poikaa pärjäävät ilman isäänsä, äitinsä jo aiemmin menettäneinä. Davis, pojista vanhempi ja Azan lapsuudenkaveri, yrittää ottaa vanhemman roolia, mutta kokee olevansa pahasti hukassa.<br />
<br />
Davisin voimattomuus isänsä katoamisen vuoksi on ymmärrettävää ja uskottavaa, kuten on myös hänen henkinen kasvunsa tarinan edetessä. Mielestäni Davisin hahmoon kuitenkin tiivistyy se, mistä en joissain nuortenkirjoissa pidä: se, miten hänestä yritetään tehdä teennäisen syvällistä ja vähän jopa traagisen romanttista hahmoa. Davis yrittää ymmärtää Azaa, johon hän haluaa luoda siteen, mutta mielestäni nuorten välinen kemia ei toimi. Vaikuttaa siltä, ettei Davis oikeasti ymmärrä Azaa, vaan käyttää kaiken tilan omasta ahdingostaan puhumiseen (ja kärjistettynä: väräjävien runositaattien lausumiseen).</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Kuuntelukokemuksen kantavana voimana oli ehdottomasti äänikirjan ilmeikäs kertoja, Kate Rudd. Hän vahvistaa ääntään muuntelemalla jokaisen hahmon persoonaa: Azan ääni on pehmein ja "tavallisin" (häntä kuullaan kirjassa eniten, joten äänen täytyy varmasti olla lähestyttävin), Davis on tummaääninen ja hieman juro, ja Daisy kuulostaa liioitellun nenäkkäältä ja kaikkitietävältä teini-ikäiseltä. Hahmoista eniten mieleeni onkin vapaa-ajallaan Chewbacca-fanitarinoita kirjoitteleva Daisy, joka jää mieleen hauskoilla ja näsäviisailla kommenteillaan.<br />
<br />
<i>Turtles All the Way Down</i> naurattaa, ärsyttää ja tuo esiin tärkeitä aiheita. Greenin tarinankerronta ei ole mielestäni erityistä, ja tarinasta muistettavan tekeekin lähinnä Azan mielen häiriöiden kuvaus. En kehittänyt itselleni tämän myötä mitään Green-allergiaa, sillä kirjaa oli suureksi osaksi kiva kuunnella, mutta en toisaalta ymmärrä täysin, miksi juuri Greenin tuotanto on niin suuressa suosiossa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><b>Helmet-haaste:<i><span style="font-family: inherit;"> </span></i></b><i><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 107%;">32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan</span></span></i><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 107%;">. Kouluympäristö ja kotitehtävät ovat yksi osa tarinaa.</span></span></span></span><br />
<br />
Oletteko te päässeet sisään äänikirjojen maailmaan?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">John Green: Turtles All the Way Down</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Penguin, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Äänikirjan lukija: Kate Rudd </span></div>
</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-80693584064728935422018-01-28T17:42:00.000+02:002018-01-28T17:42:01.865+02:00Kirjavinkkien sijaan tv-sarjavinkkejä<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/FFUAtoK.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/FFUAtoK.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Lukemisen rinnalla katselen nykyisin aika paljon tv-sarjoja, ja etenkin hetkinä, jolloin opiskeluiden kanssa on kiirettä, uppoudun melkein mieluummin johonkin tv-sarjan jaksoon kuin kirjaan. Haluaisinkin kirjavinkkien sijaan vinkata vaihteen vuoksi niistä tv-sarjoista, joita olen viime aikoina katsellut. Sain innoituksen tähän oikeastaan jo ennen joulua, kun huomasin Amman suositelleen <a href="http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2017/12/loma-ajan-netflix-vinkit.html">kirjablogissaan</a> Netflix-tarjontaa loman ajaksi. Nyt ajattelin nostaa esiin sellaisia mieleenpainuneita tv-sarjoja, jotka ovat omasta mielestäni jääneet turhan vähälle huomiolle. Toivottavasti saisitte tästä uusia vinkkejä katseltavaksi!</div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b>A Series of Unfortunate Events (Netflix / 1 kausi / 2017-):</b></span> Kirjanystäville tämä Lemony Snicketin teoksiin perustuva tv-sarja voi olla jo tuttu. Sarja kertoo kolmesta Baudelairen sisaruksesta, jotka jäävät orvoiksi, ja joiden uuden huoltajan etsintä ei suju aivan suunnitelmien mukaisesti. Pääpahiksena esiintyy kreivi Olaf (Neil Patrick Harris), joka yrittää kieroilla lasten perinnön itselleen. <br />
<br />
Alkuperäistä kirjasarjaa luin joskus puoleenväliin saakka, mutta en oikein ihastunut siihen, kuten en myöskään vuonna 2004 ilmestyneeseen elokuvaan. Sen sijaan tästä sarjasta olen pitänyt paljon. Se on visuaalisesti miellyttävä ja kekseliäs, tarinaltaan synkkä ja myös hupaisa. Kirjoille uskollisesti mikään ei tietysti pääty hyvin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<b>Dirk Gently's Holistic Detective Agency (Netflix / 2 kautta / 2016-): </b>Tämä sci-fiä ja fantasiaa yhdistävä sarja perustuu Douglas Adamsin samannimiseen kirjaan (ja ilmeisesti sen jatko-osaan?). En tiennyt tarinasta mitään ennen sarjan katselua, mutta etenkin ensimmäinen kausi yllätti positiivisesti. Sarja on pullollaan eriskummallisia ja persoonallisia hahmoja, sekä poukkoilevia juonenkäänteitä, jotka kuitenkin liittyvät aina lopulta jollain tavalla toisiinsa. Ensimmäisen kauden aiheena on aikamatkustus, toisella kaudella kaksi eri ulottuvuutta kohtaavat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<b>Lovesick (Netflix / 3 kautta / 2014-):</b> Realistinen tv-sarja pari-kolmekymppisten brittiläisten ystävysten elämästä ja rakkaushuolista. Tarinan alussa Dylan saa kuulla, että hänellä on klamydia, ja sen vuoksi hän joutuu ottamaan yhteyttä jokaiseen entiseen kumppaniinsa. Ei kuulosta välttämättä ihanteelliselta alkuasetelmalta, mutta sarja on sympaattinen, inhimillinen ja hauska.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<b>Midnight Diner: Tokyo Stories (Netflix / 1 kausi / 2016-):</b> Japanilainen tv-sarja, jossa jokainen jakso kertoo oman tarinansa. Keskiössä on tokiolaisen miehen pitämä pieni ravintola, joka on auki keskiyöstä aamuun. Asiakaskunta koostuu ihmisistä, jotka pääsevät myöhään töistä, ja jotka muuten vain kaipaavat yöpalaa ja juttuseuraa aamun pikkutunneilla. Asiakkaat kertovat ravintolanpitäjälle omasta elämästään, ja jokaiseen tarinaan kietoutuu jollain tavalla miehen valmistama ruoka-annos. Minulla on ollut tapana katsoa tätä aina jakso sieltä ja täältä keskiyön aikoihin ja nauttia sarjan lempeän rauhallisesta tunnelmasta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<b>Santa Clarita Diet (Netflix / 1 kausi / 2017-): </b>Kauhukomediasarja, joka kertoo siitä, mitä tavalliselle amerikkalaiselle kiinteistönvälittäjäperheelle tapahtuu, kun äiti alkaa himoitsemaan ihmislihaa. Tarina on tragikoominen, yliampuva ja jokseenkin verellä mässäilevä. Hahmoja pohdituttaa se, miten saada arki toimimaan tällaisessa tilanteessa, miten saada perhe pysymään kasassa ja ennen kaikkea - mistä saada äidille ruokaa?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<b>Trapped (Netflix / 1 kausi / 2015-):</b> Islanti-huumani alkoi luettuani vuosi sitten Satu Rämön teoksen <i>Islantilainen voittaa aina</i>, eikä ole siitä juuri laantunut. Aloin huumassani katsella <i>Trapped</i>-nimistä jännärisarjaa, joka kuvaa kovan myrskyn takia eristyksiin jäävää pientä islantilaista kaupunkia ja sieltä löytyvän ruumiin kohtalon selvittämistä. Juonenkulku ei ole mielestäni kovin poikkeavaa muihin jännäreihin verrattuna, mutta islannin kieltä on kiva kuunnella ja henkeäsalpaavia maisemia vielä mukavampi katsella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oletteko te ihastuneet viime aikoina johonkin tiettyyn tv-sarjaan?</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-43438779930615928462018-01-22T16:56:00.000+02:002018-01-22T16:56:02.142+02:00Tuoreet kirjaostokset<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/cCQ6hCs.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/cCQ6hCs.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Näistä alkuvuoden kirjaostoskoonneista on alkanut tulla kuin huomaamatta tapa (aiemmat postaukset <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/02/alkuvuoden-kirjahankinnat_25.html">täällä</a> ja <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2015/03/tammi-ja-helmikuun-kirjaostokset.html">täällä</a>). Ostelen kirjoja muulloinkin kuin vain vuoden ensimmäisinä kuukausina, mutta suurimääräisimmät ostokseni sijoittuvat näköjään lähes poikkeuksetta alkuvuoteen (mihin toki vaikuttavat omalta osaltaan kirjakauppojen alennusmyynnit). Tässä ovat teokset, jotka olen tullut ostaneeksi ihan lähiviikkoina:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Akateeminen kirjakauppa: <br />
<b>Donna Tartt: Tikli</b><br />
<div style="text-align: justify;">
Lukiessani teini-ikäisenä Tarttin romaanin <i>Jumalat juhlivat öisin</i> en voinut rehellisesti sanottuna oikein ymmärtää sen saamaa suurta huomiota. Pidin itse kirjaa ajoittain jopa epämiellyttävänä ja pitkäveteisenä. Eräs tuttuni on kuitenkin kehunut <i>Tikliä</i> niin moneen otteeseen, että minun on nyt pakko kokeilla, jos tämä sopisi minulle Tarttin tuotannosta paremmin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Adlibris:<br />
<b>Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki</b><br />
<b>Emmi Itäranta: Teemestarin kirja</b><br />
<div style="text-align: justify;">
Hankin Itärannan teokset omakseni uusintalukua varten. Siinä, missä <i>Kudottujen kujien kaupunki</i> ihastutti minua ensimmäisellä lukukerralla hienovaraisella ja samalla koko ajan uhkaavammalla fantasiamaailmalla, <i>Teemestarin kirjan</i> kanssa koin ongelmia lukiessani sitä joitain vuosia sitten kurssitehtävää varten. Myös <i>Teemestarin kirjan</i> idea on kiehtova (tulevaisuuden maailma, jossa vesi on vähissä, ja sen käyttöä valvotaan äärimmäisen tiukasti), joten haluan lukea kirjan uudelleen ja toivottavasti myös pitää siitä tällä kerralla enemmän. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<b>Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia</b><br />
<div style="text-align: justify;">
Romaanissa tuodaan kahden näkökulman kautta esiin mm. se, millaista on asua 1980-90-luvun levottomassa ja sodan kynnyksellä olevassa Kosovossa, muuttaa Suomeen ja yrittää sopeutua ja luoda oma elämä tänne, vieraaseen maahan. Luin tämän heti kirjapaketin saavuttua luokseni ja voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tämä romaani tulee olemaan vuoden parhaimpien lukemieni kirjojen joukossa.</div>
<br />
<b>Bea Uusma: Naparetki: Minun rakkaustarinani</b><br />
<div style="text-align: justify;">
Tämänkin kehutun tietokirjan olen ehtinyt jo lukemaan. Uusma on teoksessaan 1800-luvun lopulla kadonneiden ja vasta 30 vuotta myöhemmin kuolleina löydettyjen naparetkeilijöiden jäljillä. Minun pokkariversiostani puuttuvat kuitenkin hyvin ikävästi kovakantisen painoksen kauniit ja tunnelmalliset kuvat, joita muut bloggaajat ovat kiitelleet (okei, muutama karttapiirros ja yksittäinen lehtileike sentään löytyvät). Muutenkaan pokkariversion ajoin epäselvä taitto ja useat kirjoitusvirheet eivät hirveästi lämmittäneet mieltä. Tarinassa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, ja luulenkin, että yritän lukea tämän vielä uudelleen kovakantisena versiona ennen kirja-arvostelun tekemistä. (Kaiken huipuksi unohdin ottaa kirjan mukaan tämän postauksen kuvaan...)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<b>Sarah Winman: Tin Man</b><br />
<div style="text-align: justify;">
Winmanin uusimman teoksen tilasin hieman sokkona, sillä sen sisältö on minulle edelleen täysi mysteeri. Luotan kuitenkin siihen, että kaksi oikein mainiota romaania kirjoittanut kirjailija ei petä minua tälläkään kertaa (tutustukaa ihmeessä ainakin esikoisteokseen <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2014/07/yksi-vuoden-parhaimmista.html">Kani nimeltä jumala</a>). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oletteko te tehneet uusia kirjahankintoja lähiaikoina? :)</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-22287799090267610682018-01-10T09:47:00.000+02:002018-01-10T17:52:37.615+02:00Adam Silvera: They Both Die at the End<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/I5lC2vy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/I5lC2vy.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Adam Silveran nuortenkirja <i>They Both Die at the End </i>kertoo Mateosta ja Rufuksesta, joista kumpikin vastaanottaa eräänä yönä puhelun, jossa heidän kerrotaan kuolevan seuraavien 24 tunnin sisällä. Todellisuudessa, jossa nämä 17- ja 18-vuotiaat pojat elävät, on <i>Death-Cast</i> -niminen palvelu, joka päivittäin välittää tiedon jokaiselle kuolevalle ihmiselle. Kukaan ei tiedä, mistä tiedot kuolemista tulevat, mutta ne ovat aina pitäneet paikkansa. Tiedon avulla kuolevan on mahdollista viettää viimeinen päivänsä tehden jotain merkityksellistä. <br />
<br />
Kuolevien (eli <i>Deckersien</i>), jotka ovat yksinäisiä, on mahdollista ottaa yhteyttä toisiin samana päivänä kuoleviin <i>Last Friend</i> -sovelluksen kautta. Näin kuolevat voivat saada toisista seuraa, ehkä ystävänkin, vaikealla hetkellä. Myös Mateo ja Rufus kohtaavat sovelluksen kautta. Kirja kertoo siitä, miten pojat vähitellen ystävystyvät ja oppivat lyhyen ajan sisällä ilmaisemaan itseään paremmin kuin koskaan aiemmin elämänsä aikana. <br />
<br />
Lähtökohtana kirjan idea on äärimmäisen mielenkiintoinen. Maailma, jossa on palvelu, joka kertoo tarkan päivän, jolloin kuolet, ja palvelu, jonka avulla voit löytää ystävän viimeisenä päivänäsi. On lisäksi muita palveluita, kuten matkailuun keskittyviä, jota varmistavat sen, että viimeinen päiväsi on mahdollisimman ikimuistoinen. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarina herättää kuitenkin kysymyksen siitä, olisivatko tällaiset palvelut oikeasti haluttuja (jos siis olisivat mahdollisia). Eikö tieto siitä, että tulee kuolemaan seuraavan vuorokauden kuluessa, saisi ihmisen vain panikoimaan ja ahdistumaan niin, ettei sellaisessa tilassa olisi mahdollista tehdä mitään kovin merkittävää? Eihän sitä uskaltaisi tehdä mitään tai mennä mihinkään, kun jokainen asia voisi koitua kohtaloksi. Pojat pohtivat tarinassa täysin samoja asioita, mutta pääsevät niiden yli varsin nopeasti. Heillä on kuitenkin meidän todellisuuteemme verrattuna se etu, että heille nämä palvelut eivät ole enää uusi asia, vaan heillä on ollut jollain tasolla aikaa totutella siihen, että soitto joskus osuu heidän kohdalleen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pidin paljon kirjan kerrontatavasta. Siitä, miten luvut alkavat kuvauksella jostain hahmosta ja siitä, onko tämä saanut soiton <i>Death-Castilta</i>, ja tuleeko hahmo siis kuolemaan seuraavien tuntien kuluessa. Toisaalta osa hahmoista mainitaan vähän turhaan, niin ohut on heidän linkityksensä päähenkilöihin. Olin myös pettynyt laimeahkoon lopetukseen, etenkin kun sitä oltiin rakennettu tiiviisti koko tarinan ajan.<br />
<br />
Lukukokemus oli ihan viihdyttävä, osin koskettavakin, mutta kirja ei tule jäämään mieleeni muuten kuin persoonallisen ideansa vuoksi. Aihe on surullinen ja synkkä, mutta sen käsittelytapa on kevyt, nuortenkirjaan sopiva. Tarinassa keskitytään synkkien asioiden tarkan ja syvällisen puimisen sijaan hauskanpitoon, ystävystymiseen ja todellisen minän paljastamiseen. Kyseessä on 24 tunnin sisällä tapahtuva kasvukertomus, joka ei kuitenkaan erotu tarpeeksi massasta. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Helmet-haaste:</b><i> 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa</i>. Luin teoksen e-kirjana, ja tarina on julkaistu myös painettuna kirjana sekä äänikirjana.<!--[if gte mso 9]><xml> <o:OfficeDocumentSettings> <o:AllowPNG/> </o:OfficeDocumentSettings> </xml><![endif]--></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Adam Silvera: They Both Die at the End</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Simon & Schuster, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">384s.</span></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-16830588201066363562018-01-07T15:04:00.000+02:002018-01-07T15:04:45.520+02:00Vuosi 2018: lukuhaasteet ja -haaveet<br />
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/qwPjY0m.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/qwPjY0m.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, en tänä vuonna lähde haastamaan itseäni lukemaan taas 100 kirjaa. Siinä mielessä otan siis lukemisen kanssa rennommin. Moniin muihin lukuhaasteisiin tekisi sen sijaan mieli ilmoittautua mukaan, vaikka tiedänkin, että tarpeeksi monia haasteita haaliessa aina jokin jää vuoden kuluessa kesken. Tässä ovat kuitenkin nyt ne kolme haastetta, jotka uskon tulevani (ainakin osaksi) suorittamaan tänä vuonna: <br />
<br />
<b>Sarjakuvahaaste:</b> Hurja Hassu Lukija -blogin Jassu lanseerasi tälle vuodelle <a href="http://hh-lukija.blogspot.fi/2017/12/sarjakuvahaaste.html">sarjakuvahaasteen</a>, ja koska itsekin innostuin lukemaan sarjakuvia paljon viime vuoden aikana, ajattelin haasteen auttavan jatkamaan samaa perinnettä myös tälle vuodelle. Sarjakuvista kirjoittaminen on oma haasteensa (esimerkiksi kuvituksen kommentointi ei ole lainkaan vahvuuteni), mutta kenties tämän myötä tulen tuomaan sarjakuvia useammin blogiin saakka. Varsinaista määrätavoitetta en itselleni aseta, mutta kyllä nyt vähintään yksi tai kaksi sarjakuvaa täytyy saada blogattua! <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/search/label/sarjakuva">Täältä</a> on mahdollista löytää blogini pienilukuinen sarjakuva-arkisto ja kenties saada inspiraatiota haasteeseen.<br />
<br />
<b>Helmet-haaste:</b> Yritin osallistua Helmet-haasteeseen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, mutta sain silloin luettua haasteeseen ehkä yhden kirjan (koko vuosi oli muutenkin lukemisen ja bloggaamisen suhteen kaamea). Tällä kertaa luotan kuitenkin siihen, että haaste tulee sujumaan paremmin! Uusi <a href="http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetlukuhaaste_2018(154037)">50 kohdan lista</a> näyttää kiinnostavalta, etenkin kohta <i><span style="font-family: inherit;">28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä</span></i>, saa heti pohtimaan, mikä kirja kohtaan olisi mahdollista valita.<br />
<br />
<b>Goodreads-haaste:</b> Höllensin myös Goodreadsiin asettamaani tavoitetta vuoden luetuista ja laskin määrän 100 kirjasta kolmeenkymmeneen. Voihan olla, että luku tulee tuskitta täyteen, mutta ainakaan ei sitten tarvitse hoppuilla kirjojen lukumäärän kanssa.<br />
<br />
Minulla on tällä hetkellä paljon haaveita siitä, mitä tiettyjä kirjoja haluaisin lukea. Päädyin välipäivinä tekemään Adlibrikseen viiden kirjan tilauksen, ja näistä kirjoista olen ehtinyt lukemaan reilut 100 sivua Pajtim Statovcin romaanista <i>Kissani Jugoslavia</i>. Kun muistelen viime vuoden romaanikatoa luettujen kirjojen listallani, olen nyt niin innoissani, sillä tämä kirja on aivan loistava! Jes! <br />
<br />
Keväällä ilmestyy lisäksi paljon uutta käännöskirjallisuutta, jota hamuilen lukulistalleni. Eniten näistä uutuuksista taitavat kiinnostaa Gail Honeymanin <i>Eleanorille kuuluu ihan hyvää </i>(hömppää tärkeästä ja painavasta aiheesta), Andy Weirin <i>Artemis </i>(Weirin <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2016/02/andy-weir-yksin-marsissa.html">edellinen</a> oli niin hyvä!) ja Ayòbámi Adébáyòn <i>Älä mene pois </i>(perheongelmia Nigerian poliittisten kuohuntojen keskellä). Toivottavasti ehtisin ainakin nämä kolme uutuutta lukea kevään aikana. <br />
<br />
Mitä kirjoja te aiotte lukea tämän vuoden aikana?</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-57426141530180168682018-01-01T18:59:00.000+02:002018-01-01T18:59:16.385+02:00100 kirjaa vuoden aikana: jälkitunnelmat & parhaat lukukokemukset<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/fsBArmi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/fsBArmi.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Hyvää uutta vuotta 2018! Tänään on hyvä aika katsoa taaksepäin edelliseen vuoteen ja sen kirjasaldoon. Luin vuonna 2017 yhteensä 101 kirjaa. Kaikki lähti siitä, kun joulukuussa 2016 pohdin, kykenisinkö osallistumaan Seinäjoen kaupunginkirjaston haasteeseen lukea 100 kirjaa seuraavan vuoden marraskuun loppuun mennessä. Haaste lähti hyvin liikkeelle, ja jossain vaiheessa vuotta 2017 ajattelin, että samainen luku olisi kiva saada täyteen myös kokonaisen kalenterivuoden aikana. Kummatkin haasteet tulivat lopulta valmiiksi, mutta tässä postauksessa kirjoitan lähinnä kalenterivuoden aikana lukemistani kirjoista.<br />
<br />
Haastetta Twitterissä pohtiessani sain vinkiksi, että kannattaa lukea lyhyitä kirjoja. Niin minä sitten tein. Vuoden 2017 luetuissa kirjoissa korostuukin ehkä laatua enemmän kirjojen pituus ja määrä. Tämä on asia, joka harmittaa minua hieman. En lukenut vuoden aikana kovin paksuja teoksia, enkä siten uppoutunut yhteen tarinaan pidemmäksi aikaa. Jäin jopa kaipaamaan ns. lukuromaaneja, jotka olisivat temmanneet mukaansa ja pitäneet matkassaan useita päiviä.<br />
<br />
Ajattelin nostaa esiin niitä teoksia, jotka jäivät mieleeni näiden 101 luetun kirjan joukosta. Olen valinnut parhaan teoksen jokaiselta vuoden kuukaudelta, mihin sain innoituksen Instagramissa kirjanystävien joukossa kiertäneestä samanlaisesta haasteesta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/bIqkUWw.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="571" data-original-width="800" height="456" src="https://i.imgur.com/bIqkUWw.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<b>TAMMIKUU:</b> Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina </div>
<div style="text-align: justify;">
Rämö kuvaa teoksessaan omakohtaisia kokemuksiaan Islantiin muuttamisesta. Luultavasti vuoden vaikuttavin ja ainakin voimakkaimman matkakuumeen herättänein teos. • Vinkki: muita vuoden matkakuumeen aiheuttajia olivat Peter Maylen Provenceen sijoittuvat <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/search/label/Peter%20Mayle">teokset</a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<b>HELMIKUU:</b> <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2015/07/helene-hanff-rakas-vanha-kirja.html">Helene Hanff: 84, Charing Cross Road</a></div>
<div style="text-align: justify;">
Amerikkalaisen Hanffin ja englantilaisen antikvariaatin henkilökunnan välisestä kirjeenvaihdosta koostuva teos, jonka luin nyt toiseen kertaan. Edelleen yhtä ihastuttava teos rakkaudesta lukemiseen ja kirjoihin. Tätä tulen vuodesta toiseen suosittelemaan kaikille kirjanystäville! • Vinkki: Luin vuoden aikana myös teoksen <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/03/helene-hanff-duchess-of-bloomsbury.html">"jatko-osan"</a>, jossa Hanff pääsee vuosien haaveilun jälkeen viimein vierailemaan antikvariaatissa.<br />
<br />
<b>MAALISKUU:</b> Juuli Niemi: Pitkästä ilosta: runotarina </div>
<div style="text-align: justify;">
Kotimaista nykyrunoutta. Juuli Niemen runokokoelmasta ei ole jäänyt voimakkaita mielikuvia näin jälkeenpäin, mutta muistan itse lukuhetken tuoneen tarvittavan hengähdyksen arjesta. <br />
<br />
<b>HUHTIKUU: </b>Seita Vuorela: Karikko </div>
<div style="text-align: justify;">
Nuortenkirja, jossa kesäiset seikkailut yhdistyvät surun käsittelyyn. Tarina sisältää yhden yllättävimmistä ja koskettavimmista juonenkäänteistä, jonka olen lukenut. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<b>TOUKOKUU:</b> Tove Jansson: Taikatalvi </div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Taikatalven </i>kuuntelin alkuvuodesta ensin äänikirjana ja luin pari kuukautta myöhemmin uudestaan fyysisenä kirjana. Lempimuumikirjani, jossa kiehtovat niin talvinen, vähitellen heräilevä miljöö, kuin salaperäinen esi-isä.<i> </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<b>KESÄKUU:</b> <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/07/sarah-waters-yovartio.html">Sarah Waters: Yövartio</a></div>
<div style="text-align: justify;">
Sarah Watersin <i>Yövartiossa</i><b> </b>minua kiehtoi erityisesti tarkka ajankuvaus. Teos kuvaa toisen maailmansodan aikaa käänteisessä järjestyksessä: ensin Waters kirjoittaa ajasta sodan päättymisen jälkeen, teoksen lopussa ollaan sodan alkutaipaleella.<b><br />
<br />
<b>HEINÄKUU:</b> </b>Juuli Niemi: Yömatkat<b> </b></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä Niemen runokokoelma on jäänyt mieleen paremmin kuin maaliskuussa lukemani. Unissa tapahtuvia matkoja käsittelevä teos on yksi hienoimmista lukemistani runokokoelmista. • Vinkki: Niemen runojen lisäksi luin vuoden aikana paljon Harry Salmenniemen runoja, joista voisin nostaa esiin kokoelman <i>Texas, Sakset</i>. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>ELOKUU:</b> <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/08/chris-riddell-ada-gootti-ja-hiiren-haamu.html">Chris Riddell:<b> </b>Ada Gootti ja hiiren haamu</a> </div>
<div style="text-align: justify;">
Goottilaista kirjallisuusperinnettä lapsille sopivin juonenkääntein. Ihastuin teoksen runsaaseen intertekstuaalisuuteen ja Riddellin luomiin hupsuihin hahmoihin ja taidokkaisiin kuvituksiin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>SYYSKUU: </b><a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/09/selja-ahava-ennen-kuin-mieheni-katoaa.html">Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa</a> </div>
<div style="text-align: justify;">
Kipeä ja herättelevä teos siitä, miltä elämä näyttää vaimon silmin sen jälkeen, kun aviomies kertoo aina halunneensa olla nainen. Suosittelen Ahavan teoksia jo hänen kauniin kirjoitustyylinsä vuoksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<b>LOKAKUU: </b><a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/11/sarjakuvavinkki-emily-carrollin-through.html">Emily Carroll: Through the Woods</a> </div>
<div style="text-align: justify;">
Carrollin sarjakuvakokoelma sisältää viisi 1800-1900-luvuille sijoittuvaa kauhutarinaa, jotka ahdistavat ja saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Tarinoiden kanssa rinta rinnan kulkee voimakkaasti väritetty ja yksityiskohtainen kuvitus. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>MARRASKUU:</b> Vera Brosgol: Anya's Ghost </div>
<div style="text-align: justify;">
Teini-ikäinen Anya tippuu epähuomiossa tyhjään kaivoon ja kohtaa kummituksen, josta saa uuden ystävän. Sarjakuva käsittelee nuorten arkea juhlineen, ihastuksineen ja ystävyyssuhteineen, mutta niiden lisäksi myös yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumisen vaikeutta, sekä tietenkin kummituksen arvoitusta. Sarjakuvateos on oletettua karmivampi kokonaisuus. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>JOULUKUU:</b> Sarah Andersen: Big Mushy Happy Lump </div>
<div style="text-align: justify;">
Sarah Andersenin sarjakuvat ovat varmasti parasta tällä hetkellä. Pidän siitä, miten sarjakuvat käsittelevät niin keveitä kuin raskaampiakin arkipäivän asioita huumorin avulla. Huumori antaa ongelmien käsittelylle helposti lähestyttävän näkökulman. • Vinkki: Luin vuoden aikana myös Andersenin ensimmäisen sarjakuvakokoelman, <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/10/sarjakuvavinkki-sarah-andersenin.html"><i>Aikuisuus on myytti</i></a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/LiOLLGF.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="581" data-original-width="800" height="464" src="https://i.imgur.com/LiOLLGF.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kun aluksi lähdin pohtimaan vuoden aikana lukemiani kirjoja, ensivaikutelmana olivat ohimenevät, eivätkä kovin mieleenpainuneet lukukokemukset. Ajattelin, että vaikka olin lukenut viiden tähden kirjoja, ei vastaan ollut tullut kirjaa, joka olisi saanut aikaan kunnon vau-efektin. Kuitenkin nyt yllä olevaa listaa koostaessani huomasin, että onhan niitä mainioita lukukokemuksia ollut vaikka kuinka paljon. Tällä kertaa ne vain keskittyivät pääasiassa sellaiseen kirjallisuuteen, joka on itselläni aiemmin jäänyt romaanien varjoon.<br />
<br />
Luin tosiaan vuoden aikana mahdollisimman lyhyitä ja nopeita teoksia. Tämä tarkoitti siirtymistä perinteisistä romaaneista useimmiten lastenkirjoihin, runoihin ja sarjakuviin, mikä korostui etenkin loppuvuoden lukemisissa. Tämä on ollut mielestäni positiivinen asia. En ole nimittäin aiemmin minään muuna vuotena lukenut yhtä paljon runoja ja sarjakuvia kuin vuonna 2017.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että haastoin itseni ja sain luettua vuoden aikana tällaisen määrän kirjoja. En kuitenkaan usko, että lähtisin enää uudelleen samanlaiseen haasteeseen mukaan. En voi väittää, että kaikki aikani olisi kulunut nenä kiinni kirjassa, mutta pakostakin suuren määrän lukemisen kanssa takaraivossa oli usein ajatus siitä, että piti lukea nopeasti (ja näin ehkä vähän huolimattomastikin), ettei vain jäisi haasteessa jälkeen. Haluan jatkossa panostaa taas määrän sijaan lukukokemuksen laatuun, eli lukea vähemmän teoksia ajatuksella. <br />
<br />
Kaikkia haasteita en kuitenkaan aio hylätä, vaikka 100 kirjaa en tämän vuoden aikana tietoisesti tavoittelekaan. Seuraavassa postauksessa aion kertoa enemmän siitä, millaisia lukuhaaveita minulla on tälle vuodelle.</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-80644837064869838042017-12-25T22:07:00.000+02:002017-12-25T22:07:05.371+02:00Kirjaisat joululahjat<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/beFLtFT.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/beFLtFT.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Viime päivinä olen viettänyt aikaa perheen kanssa, nähnyt ystäviä, katsonut jouluisia animaatioita, lukenut kirjoja ja avannut lahjoja. Olen myös perinteiden mukaisesti syönyt aivan liikaa suklaata, jonka vuoksi vietän luultavasti tulevat viikot löysissä yöpuvun housuissa, sillä muut vaatteet eivät enää mahdu päälle. Edelliseen joulufiilistä käsitelleeseen postaukseen viitaten voisin siis sanoa, että jouluisissa tunnelmissa olen loppujen lopuksi ollut. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Saamistani joululahjoista haluaisin nostaa esiin tietysti kirjat, joita tänä vuonna on neljä kappaletta. J. K. Rowlingin <i>Harry Potter and the Prisoner of Azkaban </i>on ehdoton suosikkiosani sarjasta, enkä malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan tämän kuvitetun version siitä. Mieluisat kirjamuistoni liittyvät erityisesti Lupinin opettamiin Pimeyden voimilta suojautumisen tunteihin ja mörköön, jota vastaan oppilaat harjoittelevat loitsujaan. Minulla on kuvitettuna versiona myös sarjan ensimmäinen osa (jota en tosin vielä ole lukenut), mutta pohdin, hankkisinko itselleni myös muut kuvitetut osat. Oletteko te muut lukeneet jo näitä Jim Kayn kuvittamia Pottereita? Mitä olette tykänneet?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toiseksi sain Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimman romaanin <i>Väärän kissan päivä</i>,
joka on ollut paljon esillä Twitterissä. Kovin selkeää kuvaa romaanin juonesta minulla ei vielä ole, mutta ilmeisesti siihen liittyvät kissat,
muistisairaus ja jokin mysteeri. Takaliepeessä teosta on verrattu Twin
Peaksiin, yhteen lempisarjaani, joten tämä teos ei voi olla kovin huono. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/EwK5iXh.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://i.imgur.com/EwK5iXh.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Sarjakuvapuolta lahjoistani edustavat Sarah Andersenin <i>Big Mushy Happy Lump</i> ja Kris Keräsen <i>Ahistunu Pupu 2</i>. Kokoelmat kiertelevät osin yllättävän samankaltaisten aiheiden parissa: millaisina tiloina esimerkiksi ahdistus ja masennus näyttäytyvät. Andersenin toinen kokoelma jatkaa valloittavan ja hersyvän hauskan <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/10/sarjakuvavinkki-sarah-andersenin.html"><i>Aikuisuus on myytti</i></a> -sarjakuvan viitoittamalla tiellä ja nousee jopa edellisen osan ylitse. Edelliseen osaan verrattuna <i>Big Mushy Happy Lump</i> -sarjakuvakokoelmassa on kuitenkin se ero, että mukana on kuvien lisäksi Andersenin lyhyenpuoleisia esseitä. Tämä tekee teoksesta omasta mielestäni edellistä henkilökohtaisemman tuntuisen, mikä ei kuitenkaan ole negatiivinen asia. Andersenin kevyen ilmavaan tyyliin verrattuna <i>Ahistunu Pupu 2</i> on puolestaan astetta raskaampaa luettavaa, ja huumorikin kuivempaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olisin halunnut lahjoa myös kaikkia läheisiäni kirjaisilla joululahjoilla, mutta kuten muinakin vuosina, ostopäätös tyssäsi joko siihen, että tiedän, ettei läheiseni tykkää lukea, tai siihen, etten tiedä, mitä kirjoja he ovat jo lukeneet. Tänä vuonna päädyin kuitenkin peloistani huolimatta ostamaan dekkareista pitävälle isälleni Terry Hayesin järkälemäisen <i>Vaeltaja</i>-romaanin ja ilokseni isäni vaikutti valinnasta pitävän, eikä ollut kyseistä kirjaa vielä lukenut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Miten teidän joulunne on sujunut? Oletteko saaneet tai antaneet kirjoja lahjaksi?Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-65752177786179029232017-12-12T10:00:00.000+02:002017-12-12T10:00:18.873+02:00Kirjabloggaajien joulukalenteri, 12. luukku<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><span style="color: black;"><a href="https://i.imgur.com/0eEuLiD.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="472" data-original-width="800" height="376" src="https://i.imgur.com/0eEuLiD.jpg" width="640" /></a></span></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Niina T. / <span style="color: black;"><a href="http://kirjakissa.blogspot.fi/">Yöpöydän kirjat</a></span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Joulu on itselleni rauhallista aikaa. Sitä edeltävät viikot menevät kuitenkin usein kiirehtimiseksi ja stressaamiseksi. Ei nimittäin paljon naurata, kun seitsemän kurssin deadlinet ajoittuvat kaikki melkein samalle viikolle, eikä joululahjoistakaan ole tietoa.<br />
<br />
Etenkin kiireen keskellä joulun tunnelmaan pääseminen on tuntunut vuosi vuodelta vähän vaikeammalta. Usein tunnelma tuntuu olevan täydellisimmillään silloin, kun itse juhla alkaa olla ohi. Tämän vuoksi päätin kirjoittaa kirjabloggaajien joulukalenterin 12. päivän luukkuun siitä, millä keinoin pääsen tai ainakin yritän päästä kiinni jouluiseen tunnelmaan. Hieman samankaltaisissa tunnelmissa ollaan oltu esimerkiksi <span style="color: black;"><a href="http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2017/12/joulukalenteri-2017.html">Kirjasähkökäyrä</a>-blogissa.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="color: black;"><a href="https://i.imgur.com/Txb1biZ.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="376" src="https://i.imgur.com/Txb1biZ.jpg" width="640" /></a></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<img border="0" data-original-height="174" data-original-width="112" display="inline-block" height="30" src="https://1.bp.blogspot.com/-oqfsARMUrcs/Wi7lmIyuF2I/AAAAAAAACIw/Gq_VeUpv_x8jmWnl9l4TNzjeAN_jIjTbACLcBGAs/s200/tiinajoulupallo.png" width="auto" /><span style="display: inline-block;"><b> <span style="color: #6aa84f;">Joulumarkkinat ja muu jouluaiheinen ohjelma</span></b></span><br />
Tuntuu, ettei Turussa ainakaan tarvitse tänä vuonna kärsiä puutetta jouluaiheisesta ohjelmasta. En muista, onko muina vuosina ollut yhtä paljon tapahtumia, mutta tänä joulukuuna täältä löytyy monenlaisia joulumarkkinoita, joulukahviloita ja joulupuoteja. Tuomiokirkon edustalle on tutusti pystytetty suuri joulukuusi ja muutamia Aurajoen ylittäviä siltoja koristavat teemaan sopivasti pikkukuuset valoineen ja taustalla soivine musiikkeineen. <br />
<br />
Tuomiokirkon kuusta olenkin ehtinyt jo käydä ihailemassa, samoin noita jouluaiheisia siltoja. Yläpuolella vasemmalla olevassa kuvassa on Kauppatorin kauniita valokoristeita, joita ihailin samalla, kun join torille pystytetyssä tuvassa glögiä ja söin piparkakkua. Tupa näytti olevan täynnä muitakin joulumielenetsijöitä, jotka pakenivat sateista ilmaa tuvan lämpöön. Ensi viikonloppuna on vielä tiedossa ainakin Uuden Muotoilun Joulumarket Logomossa ja Kirjan Talon pop up -kirjakaupassakin huvittaisi ehtiä käymään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Turussa asuvien kannattaa muuten myös käydä osallistumassa 17.12 saakka kaupunginkirjaston Kirjoita joulukortti tuntemattomalle -tapahtumaan. Tarkoituksena on siis joko ostaa tai askarrella itse joulukortti ja viedä se kirjaston vastaanottoaulassa sijaitsevaan keräyslaatikkoon, josta kortti sitten toimitetaan eteenpäin Turun seudun vanhuskeskuksiin niiden asukkaita ilahduttamaan. Vähällä vaivalla saa iloista mieltä toivottavasti sekä kortin lähettäjälle että saajalle. Osallistuin itse ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja aion kyllä osallistua seuraavinakin vuosina, jos tapahtumaa vain järjestetään.<br />
<br /></div>
<img border="0" data-original-height="174" data-original-width="112" display="inline-block" height="30" src="https://1.bp.blogspot.com/-oqfsARMUrcs/Wi7lmIyuF2I/AAAAAAAACIw/Gq_VeUpv_x8jmWnl9l4TNzjeAN_jIjTbACLcBGAs/s200/tiinajoulupallo.png" width="auto" /><span style="display: inline-block;"><b><span style="background-color: white;"><span style="color: #6aa84f;"><span style="color: black;"> <span style="color: #6aa84f;">Asusteet ja koristeet</span></span></span></span></b><br />
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="display: inline-block;">En ole ikinä oikein innostunut koristelemaan kotia kunnolla joulua varten, sillä harvoin vietän aatonaikaa täällä. Sen verran joulua on kuitenkin pakko tuoda kotiin, että olen ripustanut ikkunaan joulutähden ja istuttanut eteisen pöydälle pienen joulupukkikoristeen. Asusteista parhaiten joulutunnelmaa tuovat sympaattiset tonttuvillasukat, jotka sain viime jouluna lahjaksi. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="display: inline-block;"><br />
</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="display: inline-block;"><a href="https://i.imgur.com/uxxtEtT.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="800" height="400" src="https://i.imgur.com/uxxtEtT.jpg" width="640" /></a></span></div>
<img border="0" data-original-height="174" data-original-width="112" display="inline-block" height="30" src="https://1.bp.blogspot.com/-oqfsARMUrcs/Wi7lmIyuF2I/AAAAAAAACIw/Gq_VeUpv_x8jmWnl9l4TNzjeAN_jIjTbACLcBGAs/s200/tiinajoulupallo.png" width="auto" /><span style="display: inline-block;"><br />
<span style="display: inline-block;"><span style="color: #6aa84f;"><span style="color: #6aa84f;"><b><span style="background-color: white;"><span style="color: #6aa84f;"><span style="color: #6aa84f;">Leipominen ja syöminen</span></span></span></b></span></span><br />
</span><br />
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;">Ruoka! Syöminen! Se on mielestäni yksi parhaimmista asioista joulussa. Olen perso etenkin kaikille makeille herkuille, kuten erilaisille suklaille, piparitaikinalle ja joulutortuille. Tänä vuonna torttujen täytteenä onkin ilmeisesti käytetty mitä ihmeellisempiä asioita suklaapaloista vuohenjuustoon ja Vihreä kuula -karkkeihin. Vihreitä kuulia kokeilin myös itse ja niitä voin kuulkaas suositella lämmöllä! Olivat oikein maukkaita torttujen täytteenä. Myös glögin juonnin olen aloittanut tänä vuonna ajoissa, heti kun tuttuja tölkkejä vain pystyi taas bongailemaan kauppojen hyllyiltä. </span></span></div>
<img border="0" data-original-height="174" data-original-width="112" display="inline-block" height="30" src="https://1.bp.blogspot.com/-oqfsARMUrcs/Wi7lmIyuF2I/AAAAAAAACIw/Gq_VeUpv_x8jmWnl9l4TNzjeAN_jIjTbACLcBGAs/s200/tiinajoulupallo.png" width="auto" /><span style="display: inline-block;"><br />
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><br />
<span style="color: #6aa84f;"><span style="color: #6aa84f;"><b><span style="background-color: white;"><span style="color: #6aa84f;">Kirjat ja lukeminen</span></span></b></span></span><br />
</span></span><br />
</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;">Ei blogipostausta ilman kirjoja. Luen jouluisin paljon, mutta melko harvoin jouluteemaan sopivia tarinoita. Mieleeni ovat kuitenkin jääneet lapsuudesta erityisesti sekä Marjatta Kurenniemen <i>Onnelin ja Annelin talven</i> että J. K. Rowlingin <i>Harry Potterin ja Viisasten kiven</i> joulukohtaukset. Onneli ja Anneli viettävät joulunaikaa vastikään tapaamansa pikkuruisen Vaaksanheimon perheen kanssa, Harry puolestaan nauttii Tylypahkassa lomasta ilman kamalia sukulaisiaan. Etenkin Tylypahkassa olisin itsekin viettänyt mielelläni joulua ja syönyt suklaasammakoita Harryn ja Ronin seurassa.</span></span></span></div>
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><br />
</span></span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><a href="https://i.imgur.com/oH8ms4U.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="607" data-original-width="800" height="440" src="https://i.imgur.com/oH8ms4U.jpg" width="640" /></a></span></span></span></div>
<img border="0" data-original-height="174" data-original-width="112" display="inline-block" height="30" src="https://1.bp.blogspot.com/-oqfsARMUrcs/Wi7lmIyuF2I/AAAAAAAACIw/Gq_VeUpv_x8jmWnl9l4TNzjeAN_jIjTbACLcBGAs/s200/tiinajoulupallo.png" width="auto" /><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="background-color: white;"><span style="color: black;"> <span style="color: #6aa84f;"><span style="color: #6aa84f;"><b>Lahjojen ostaminen ja paketoiminen</b></span></span></span></span><br />
</span></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;">Vuotuisesta lahjastressistä huolimatta nautin joululahjojen ostamisesta muille, etenkin silloin, jos olen omasta mielestäni keksinyt täydellisen lahjan. Tänä vuonna olen aloittanut lahjojen ostamisen varsin aikaisin, sillä hankin ensimmäiset lahjat jo lokakuussa Turun Ruoka- ja Viinimessuilta. Muidenkin lahjojen kohdalla ideointi on valmiina, mutta niiden hankkiminen uupuu vielä.</span></span></span></span><br />
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><br />
</span></span></span></span> <span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;">Mitä lahjojen paketointiin tulee, olen siinä aika kömpelö. Tästä huolimatta odotan innolla sitä, että kokoonnumme jouluviikolla yhteen ystävien kanssa ja paketoimme yhdessä lahjoja ja juomme glögiä. Eiköhän joulufiilis viimeistään silloin iske kunnolla päälle.</span></span></span></span></div>
<img border="0" data-original-height="174" data-original-width="112" display="inline-block" height="30" src="https://1.bp.blogspot.com/-oqfsARMUrcs/Wi7lmIyuF2I/AAAAAAAACIw/Gq_VeUpv_x8jmWnl9l4TNzjeAN_jIjTbACLcBGAs/s200/tiinajoulupallo.png" width="auto" /><span style="display: inline-block;"><br />
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><br />
<span style="color: #6aa84f;"><span style="color: #6aa84f;"><b><span style="background-color: white;"><span style="color: #6aa84f;">Musiikki</span></span></b></span></span><br />
</span></span></span></span></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;">Aattoina vanhempieni luona ovat aina soineet perinteiset joulukappaleet ja ilman niitä olisikin vaikea kuvitella viettävänsä joulua. Sen sijaan kotona kuuntelen harvoin joulumusiikkia. Viime vuosina olen kuitenkin löytänyt She & Him -duon ja heidän versionsa klassisista joulukappaleista. Tässä postauksen loppuun yksi kappale joulutunnelmaa tuomaan:</span></span></span></span><br />
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><br />
</span></span></span></span></div>
<iframe allow="encrypted-media" allowfullscreen="" frameborder="0" gesture="media" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Iuewgu8z4Rc" style="display: block; margin: auto; text-align: center;" width="560"></iframe><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><br />
</span></span></span></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;">Toivottavasti tämän postauksen myötä saitte jonkinlaisen kuvan siitä, miten valmistaudun joulun tuloon. Ja mikä tärkeintä, toivottavasti teille itsellennekin heräsi nyt pienoinen joulufiilis, ellei sellaista vielä aiemmin ollut.</span></span></span></div>
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><br />
</span></span></span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;"><span style="display: inline-block;">Oikein hyvää joulunodotusta kaikille! Muistakaahan seurata myös muiden kirjabloggaajien jouluaiheisia postauksia. Eilen joulukalenterin luukku avautui <a href="https://tuulevi.wordpress.com/2017/12/11/tiedeaforismikirja/">Tuulevin lukublogissa</a> ja huomenna on <a href="http://kirsinbookclub.com/">Kirsin Book Clubin</a> vuoro.</span></span></span></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-14302708647307237252017-12-09T15:13:00.000+02:002017-12-09T15:13:47.545+02:00Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://i.imgur.com/79g74GM.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="670" height="440" src="https://i.imgur.com/79g74GM.jpg" width="360" /></a>Kiinnitin katseeni Zinaida Lindénin teokseen <i>Rakkaus kolmeen appelsiiniin </i>jo Turun kirjamessuilla. Minulla on erityinen mieltymys juuri oransseihin kansikuviin: ne näyttävät samalla kertaa lämpimiltä ja raikkailta ja kiinnittävät helposti huomion vähemmän värikkäiden kansien keskeltä. En ostanut teosta vielä messuilta, sillä en tiennyt sen sisällöstä mitään, mutta lainasin kirjan myöhemmin kirjastosta.<br />
<br />
Lindénin teos on kahdeksan novellin kokoelma. Yhdistävänä tekijänä novellien välillä toimii lähes poikkeuksetta uuteen maahan muutto tai matkustaminen. Esimerkiksi novellissa <b>Elämä on paikallista </b>päähenkilö on muuttanut miehen perässä Venäjältä Suomeen ja koittaa nyt eron jälkeen löytää maasta omaa paikkaansa. Lindén kuvaa henkilöiden sopeutumista uuteen kotimaahansa ja sitä, miten uusi ja vanha kulttuuri elävät ja hengittävät rinnakkain ja jopa sulautuvat toisiinsa. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Novellikokoelman parhaimmistoa on tarina <b>Valenciana</b>. Filippiiniläis-suomalainen perhe matkustaa Japaniin äidin sisaria tapaamaan. Kun Islannissa purkautuu tulivuori ja lentoliikenne pysähtyy, matkasta tuleekin äkkiä aiottua pidempi. Novelli kertoo muun muassa siitä, miten eri kulttuureista tulevat ihmiset kohtaavat vailla yhteistä kieltä, mutta ymmärtävät toisiaan, kunhan löytävät yhteisen kiinnostuksen kohteen.<br />
<br />
Mielenkiintoinen yksityiskohta teoksessa on mielestäni se, että kokoelman nimi on vaihtunut käännösprosessin aikana ja näin painoarvoa annetaan eri novelleille eri kielillä. Alkuperäisen ruotsinkielisen kirjan nimi on <i>Valenciana</i>, mutta suomeksi teos on <i>Rakkaus kolmeen appelsiiniin. </i>Nimikkonovellissa <b>Rakkaus kolmeen appelsiiniin </b>nuori nainen kamppailee masennuksen kanssa Venäjällä. Tarinassa kolmella appelsiinilla ja niitä koskevalla näytelmällä on suuri merkitys naisen elämässä ja hänen parantumisessaan.<br />
<br />
Novellien aiheet ovat mielenkiintoisia ja avaavat ikkunan uusiin maihin muuttaneiden ihmisten elämiin. Kuitenkin itselleni kokoelma jäi jotenkin vieraaksi. Vaikka ymmärsin henkilöiden tunteita ja ajatuksia, en kyennyt samaistumaan niihin. Pohdin, voisiko se johtua osaksi siitä, että olen itse niin yhden maan asukas: en ole matkustellut pidempiä aikoja tai ollut edes vaihdossa (ellei viikkoa lukiossa lasketa). Koen, että teos tulee varmasti lähemmäksi niitä, jotka ovat jättäneet kotimaansa pidemmäksi aikaa tai lopullisesti taakseen ja muuttaneet uuden kulttuurin pariin. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Lindénin novellikokoelma on realistinen, ajankohtainen ja aikansa näköinen teos. Se nostaa esille niin maahanmuuton hyviä puolia kuin ongelmakohtiakin. Kokoelma sisältää tärkeitä aiheita, joista tulisi kirjoittaa, ja joista en ainakaan itse ole hirveästi aikaisemmin lukenut. Omalla kohdallani teos jäi kuitenkin etäiseksi.<br />
<b></b></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Valenciana, 2016)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Jaana Nikula</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Into, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">210s. </span></div>
<b></b></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-80493506952074460222017-11-27T17:17:00.000+02:002017-11-27T17:17:03.692+02:00Sarjakuvavinkki: Emily Carrollin Through the Woods<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/LzS4T9N.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="600" height="440" src="https://i.imgur.com/LzS4T9N.jpg" width="330" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Emily Carrollin <i>Through the Woods </i>-sarjakuvakokoelma sisältää viisi tarinaa, joista suurin osa kietoutuu tavalla tai toisella metsän ympärille. Tarinoiden ajankuva on ilmeisesti noin 1800-1900-lukulainen, mutta sarjakuvamuoto piirrostyyleineen ja värien käyttöineen antaa niihin modernin vivahteen. Takakannessa teoksen kuvaillaan olevan niin goottilainen, sadunomainen kuin runollinenkin. <i> </i> <br />
<br />
Kokoelma on kaunis ja karmiva, viihdyttävä ja ahdistava. Kylmät väreet hiipivät pitkin selkääni koko ajan, vaikka luin tätä keskellä päivää. Carrollin itsensä tekemä kuvitus on voimakkaasti väritettyä, yksityiskohtaista ja niin elävää, että hahmojen liikettä pitkin teitä ja metsien läpi on mahdollista seurata. <br />
<br />
Kokoelman kauhun tunne syntyy tekstin ja kuvituksen yhteistyönä, mutta erityisesti pienistä yksityiskohdista, joita saattaa olla aluksi vaikea huomata, ja tarinoiden avoimiksi jäävistä lopuista. Mitä tapahtuu seuraavaksi, jää lukija pohtimaan. Kuinka hahmoille mahtaa käydä? <br />
<br />
Teos toimii ennen kaikkea kokonaisuutena, mutta yhtenä helmenä voisin nostaa esiin tarinan <b>His Face All Red</b>. Miehen veli on saanut surmansa metsässä, mutta siitä huolimatta mies näkee veljensä seisovan vierellään. Tämä tarina herätti vahvoja spekulaatioita siitä, mitä todella on tapahtunut. Pidin myös siitä, että väreille (etenkin punaiselle) on annettu tässä tarinassa niin vahvasti symbolista arvoa. Tarinalla <b>The Nesting Place</b> on puolestaan kokoelman paras ja yllättävin loppuratkaisu! Tarina kertoo tytöstä, joka viettää lomaansa veljensä ja tämän vaimon luona. Positiivisella tavalla kummallinen, ehkä hieman iljettäväkin kuvaus erikoisesta äidinrakkaudesta.<br />
<br />
Mikään tarinoista ei ole huono, mutta heikoimmaksi lenkiksi osoittautui <b>A Lady's Hands Are Cold</b>. Nuori nainen nai rikkaan miehen ja muuttaa tämän kartanoon. Öiseen aikaan nainen alkaa kuulla hyytävää laulua jostain päin kartanoa ja haluaa tietenkin ottaa sen alkuperästä selvää. Muihin tarinoihin verrattuna tämä tuntui kartanokuvastoineen kuluneimmalta ja luetuimmalta.<br />
<br />
Carrollin sarjakuvakokoelma on huikea ja mieleenpainuva, oivan moderni lisäys takakannessa sivuttuun goottilaiseen kauhuperinteeseen. En edes etsinyt tätä mitenkään tietoisesti, vaan satuin nappaamaan ihan sattumalta mukaan kirjastosta. Lopputuloksena olikin sitten se, että luin tämän yhdeltä istumalta loppuun. Ja seuraavana päivänä uudelleen.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/4XHp8NS.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="517" data-original-width="800" height="300" src="https://i.imgur.com/4XHp8NS.jpg" width="540" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Emily Carroll: Through the Woods </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Faber & Faber, 2014</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">208s.</span></div>
</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-54005789023547687512017-10-31T16:52:00.000+02:002017-10-31T16:52:14.601+02:00Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (Ada Gootti #2)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/Nq6s9wA.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="622" height="460" src="https://i.imgur.com/Nq6s9wA.jpg" width="350" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Blogi on pyörinyt viime päivinä vähän huomaamatta Halloween-teeman ympärillä (johtunee osaksi noista Candy corn -karkeista, joita löysin viimein kaupasta). Chris Riddellin kirjojen lisäksi luin eilen loppuun yhden kauhuteemaisen sarjakuvateoksen, joka ei nyt harmikseni enää Halloweeniksi ehdi, mutta josta aion siitä huolimatta kirjoittaa lisää myöhemmin. Kyseessä oli nimittäin sen verran huima lukukokemus. <br />
<br />
Ada Gootin kotona Kalmatollon kartanossa on puolestaan palattu arkeen edellisen osan tapahtumien jälkeen. Ada harjoittelee kotiopettajattarensa kanssa miekkailua katon huipulla öisin ja tapaa ystäviään ruokailun merkeissä aamuisin. Pian aletaan kuitenkin suunnitella uutta suurtapahtumaa: Täysikuukestejä. Kartanoon kokoontuu leipureita, maalareita ja viihdyttäjiä ympäri maailman. Tälläkään kerralla ei vältytä ilkeiltä juonilta, joita Ada ja ystävät pääsevät taas ratkomaan. Sivujuonena on hiiren haamun sijaan rakkaushuolista kärsivä, kaapissa asuva karhu. <br />
<br />
Ensimmäinen harmituksen aihe liittyy siihen, että tarinan huippukohtana on jälleen suuret juhlat. Joka puolella hössötetään ja hulistaan, eikä lukijakaan tunnu pääsevän tästä rauhaan. Juhlat toki tarjoavat oivan tilaisuuden juonitteluille, mutta itse olisin halunnut näyttämöksi jonkin arkisemman tapahtuman. Se olisi tuonut vastapainoa edellisen osan kinkereille. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Ensimmäinen osa, <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/08/chris-riddell-ada-gootti-ja-hiiren-haamu.html" target="_blank"><i>Ada Gootti ja hiiren haamu</i></a>, innoitti minut ylistämään tarinan runsasta intertekstuaalisuutta. Nyt täytyy vähän pyörtää puheita, sillä tässä osassa viittausten määrä alkaa mennä yli. Tarinan käänteitä on ajoittain vaikea seurata, ja jo lukuisten hahmojen muunnelluissa ja monimutkaisissa nimissä menee sekaisin. En oikeastaan lopulta yrittänyt enää edes pysytellä kärryillä siinä, kuka kukin on, enkä tiedä, miten tällainen palvelee lapsilukijoitakaan. Viittauksia olisi saanut karsia todella isolla kädellä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sijoitin ensimmäisen osan jonnekin 1700-1800-luvun taitteeseen, ja ainakin lehtileikkeissä olevien päivämäärien mukaan tämä osa sijoittuu sinne myös. Tuntuu, että viitteissä ajankuva ei kuitenkaan näy, sillä tarinassa seikkailevat (jos tunnistin oikein) mm. kokki Gordon Ramsey, sekä bändit Simon & Garfunkel ja Belle & Sebastian. Viitteet on ryhmitelty kotiopettajariin, kokkeihin, maalareihin, mutta itse olisin kaivannut vielä harkitumpaa rajausta vaikkapa aikakauden tai maan mukaisesti (brittiläiset tekijät ja teokset tms.).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Purnattavaa löytyi tällä kertaa edellistä enemmän, mutta sarja on toki edelleen ihastuttava. Yhtenä positiivisista puolista voisin mainita sen, että tytöt ja naiset nostetaan tarinassa näyttävästi esille. Ada on kaikkien sankari, ja maalauksissa ja muissa taideteoksissa vanhat sukupuoliroolit ovat kääntyneet päälaelleen (nuorukaiset ovat nyt niitä, jotka esimerkiksi tuijottelevat kuvaansa vedestä).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit </i>on vauhdikas ja viihdyttävä teos rohkeine päähenkilöineen. Seuraavaksi odotan uteliaana ainakin sitä, millainen hahmo lukijoille esitellään hiiren haamun ja rakkausongelmaisen karhun jälkeen sarjan kolmannessa osassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit (Goth Girl and the Fete Worse Than Death, 2014)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Gummerus, 2016</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">212s.</span></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-45033901145806478662017-10-27T16:15:00.000+03:002017-10-27T16:15:15.069+03:00Chris Riddell: Ottilia menee kouluun (Ottilia #2)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/fkVxuHY.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="626" height="460" src="https://i.imgur.com/fkVxuHY.jpg" width="350" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Ottilia</i>-sarjan toisessa osassa Ottilia ja Mauri-herra tutustuvat Seela-nimiseen tyttöön ja tämän lemmikkiin. Ottilia saa kuulla, että Seela käy "erilaisesti lahjakkaiden koulua", ja pyytää itsekin vanhemmiltaan luvan lähteä kouluun. Niin Ottilia ja Mauri-herra matkustavat vuoren huipulle kartanomaiseen oppilaitokseen, jossa oppilaita kannustetaan keksimään omat erilaiset lahjansa. <br />
<br />
Tarina alkaa arkisesti, mutta jännitys hiipii mukaan, kun selviää, että koulussa kummittelee. Öiseen aikaan kuuluu aavehevosen kavioiden kopsetta ja taideteoksia tuhritaan. Ottilia ja Mauri-herra saavat syyt niskoilleen, mutta parivaljakko ei vähästä lannistu, vaan päättää selvittää kummittelun alkuperän.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Edellisen osan kohdalla pohdin sitä, miten Riddellin <i>Ottilia</i>- ja <i>Ada Gootti</i>-sarjat eroavat toisistaan. Ada Gootin ensimmäinen osa iloitteli runsailla intertekstuaalisilla viittauksilla kirjallisuuteen, mutta Ottiliasta ne jäivät uupumaan. Tämä kuitenkin muuttuu tässä toisessa osassa, sillä niin kummitustarinoista kuin kartanon henkilökunnan parista on löydettävissä viitteita toisiin kirjallisiin teoksiin, kuten vaikkapa Mary Shelleyn <i>Frankensteiniin</i>. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kirjan vallitsevina aiheina ovat omien lahjojen löytäminen ja koti-ikävän käsitteleminen. Ottiliaa ei onnista missään koulun hänelle tarjoamassa lajille, kuten lautasten pyörittämisessä tai origamien taittelussa verhoihin, mutta hän löytääkin erityistaitonsa muualta. Ottilian uusi ystävä ei puolestaan viihdy koulussa, vaan kaipaa kotiin, vaikka siellä hänen kiireisillä vanhemmillaan ei ole hänelle aikaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pidin tästä osasta enemmän kuin ensimmäisestä, <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2017/09/chris-riddell-ottilia-ja-keltainen-kissa.html" target="_blank"><i>Ottilia ja keltainen kissa</i></a>. En osaa sanoa, oliko osasyynä juuri tuo intertekstuaalisuuden lisääntyminen, jota kautta tarinaan saatiin uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Tarina on ylipäätään kiinnostavampi: unohdetaan tuttu kotiympäristö ja poistutaan kaupungista eristyneeseen kartanoon. Aiheet, etenkin omien lahjojen löytäminen, ovat aika perinteisiä, mutta mielestäni niitä on käsitelty kekseliäillä tavoilla. Miten eri tavoin lapset esimerkiksi ilmaisevat koti-ikäväänsä?</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Jännittävien tapahtumien johdosta <i>Ottilia menee kouluun </i>soveltuu paremmin kuin hyvin parhaillaan olevaan Halloween-viikonloppuun! Ei kuitenkaan huolta, tarina on edelleen lapsille mainiosti sopiva.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Chris Riddell: Ottilia menee kouluun (Ottoline Goes to School, 2008)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Gummerus, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">170s.</span></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-41593141093888056742017-10-23T15:09:00.000+03:002017-10-23T15:09:11.620+03:00Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/DLcBaIu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="635" height="460" src="https://i.imgur.com/DLcBaIu.jpg" width="350" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Haruki Murakamin toteava, ylimääräisestä riisuttu kirjoitustyyli on minulle tuttua ja turvallista. Aina sitä alkaa väistämättä ikävöimään, jos kirjailijan teosten lukemisesta on kulunut kauan aikaa. Edellisen romaanin kansien sulkemisesta on kai jo muutama vuosi, ellei mukaan lasketa <i>Maailmanloppua ja ihmemaata</i>, jota olen kummallisen köyhin tuloksin yrittänyt lukea toissa kesästä saakka. Kirjailijan uusimman suomennoksen, <i>Rajasta etelään, auringosta länteen</i>, sain kuitenkin jälleen vaivatta luettua loppuun. Se muistutti minua taas siitä arvoituksellisuudesta ja suruviritteisyydestä, joka niin usein kirjailijan teoksissa on läsnä ja joka minua niissä kiehtoo.<br />
<br />
Hajime löytää elämänsä rakkauden jo lapsena. Tyttö laahaa toista jalkaansa ja on kasvanut yksilapsisessa perheessä, kuten Hajime. Hajime on kuitenkin liian nuori ilmaistakseen tunteitaan, ja vähitellen heidän välinsä etääntyvät. Hajime kasvaa, kohtaa muita naisia, menee naimisiin ja saa lapsia. Yllättäen ensirakkaus kuitenkin palaa hänen elämäänsä ja saa hänet kyseenalaistamaan päätöksiään. <br />
<br />
Romaani kuvaa elämää, jossa kaikki on hyvin, mutta josta siitä huolimatta puuttuu jotain merkittävää. Kun Hajimelle tulee tilaisuus täyttää tuo puute, hän alkaa miettimään niitä päätöksiä, joita elämässä tehdään: päätöksiä, joita ei olisi pitänyt tehdä ja päätöksiä, jotka vastavuoroisesti olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Tulisiko hänen pitäytyä turvallisessa asemassa vai ottaa hyppy tuntemattomaan?<br />
<br />
Murakamin toisen teoksen, <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2014/09/haruki-murakami-varittoman-miehen.html" target="_blank"><i>Värittömän miehen vaellusvuosien</i></a>, tapaan myös tässä romaanissa kertojahahmolla on jokin poikkeva piirre. <i>Värittömän miehen vaellusvuosien </i>Tsukurulla se on väritön nimi, joka erottaa hänet ystävistä, joiden kaikkien nimet tarkoittavat jotain väriä. Hajime tulee puolestaan yksilapsisesta perheestä, mikä on vielä hänen lapsuudessaan 50- ja 60-luvuilla harvinainen asia. Tämä piirre määrittää kertojahahmoja ja heidän kohtaloitaan - tai niin he ainakin itse kokevat asian. Tsukuru kuvittelee värittömyytensä olevan syynä ystävien etääntymiseen hänestä, Hajime taas ajattelee olevansa sisaruksettomana hemmoteltu ja itsekäs ja siten ajautuvansa aina loukkaamaan toisia ihmisiä. Tämän voisi nähdä niin, että kertojat ajattelevat tiensä olevan ennalta määritetyn, ja huolimatta päätöksistä, joita he tekevät, ovat he voimattomia tältä tieltä poistumaan.<br /><br />
<i>Rajasta etelään, auringosta länteen </i>sisältää muitakin Murakamille tyypillisiä elementtejä. Tarinat kietoutuvat usein jonkin kappaleen ympärille, ja tässä se on otsikon viittaama Nat King Colen "South of the Border". Kappale on Hajimelle merkityksellinen, sillä sitä hän ja hänen ensirakkautensa kuuntelevat lapsina. Tarina myös alkaa, kuten kirjailijan teokset yleensä, realistisena. Jossain välissä raja toden ja uskomattoman välillä kuitenkin aina vääjäämättä hämärtyy. Tämänkin romaanin kohdalla voi miettiä, tapahtuvatko asiat todella kirjan todellisuudessa vai ovatko Hajimen voimakkaat mielenliikkeet saattaneet värittää niitä tai johtaa jopa kokonaan niiden keksimiseen.<br />
<br />
Parasta romaanissa on tunnelma, joka ajoittain muuttuu todella nopeasti. Tarinan sävy saattaa olla pitkään rauhallinen ja unenomainen, kunnes sen katkaisee yhtäkkiä jokin outo, hieman pelottavakin kohtaus. Viipyilevään, arkiseen juonenkulkuun poikkeamia tuovat muun muassa salapoliisitarinamainen varjostaminen, sekä kohtalokkaalla tavalla muuttuneen entisen tyttöystävän kohtaaminen.<br />
<br />
<i>Rajasta etelään, auringosta länteen </i>on kuvaus elämän hiuksenhienoista rajoista ja niiden ylityksistä. Tarina värittyy menetyksillä ja kaipauksella, loukkaavilla teoilla ja niiden seurauksilla, sekä nuoruusaikojen muisteluilla. Taustalla on ohimennen mainittuna yhteiskunnallista, sotien jälkeistä myllerrystä, jossa Hajime on osallisena ensin opiskelijaliikkeen kautta, sitten aiemmin halveksimansa kapitalistisen järjestelmän. <br />
<br />
Mitä enemmän romaania pohdin tätä bloggausta kirjoittaessani, sitä enemmän saan siitä irti. Teosta on kuitenkin hankala arvostella: se ei ole lainkaan huono, mutta siitä ei myöskään tullut minulle yhtä rakasta ja unohtumatonta kuin vaikka <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2015/04/haruki-murakami-kafka-rannalla.html" target="_blank"><i>Kafkasta rannalla</i></a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen (No Minami, Taiyõ No Nishi, 1992)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Juha Mylläri</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Tammi, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">230s.</span></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-27798410062882908192017-10-22T15:03:00.000+03:002017-10-22T15:03:41.000+03:00Kesken jäi: Rainbow Rowellin Landline<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/gefanAt.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="640" height="460" src="https://i.imgur.com/gefanAt.jpg" width="355" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Rainbow Rowellin voisi ajatella olevan yksi luottokirjailijoistani. Ainakin hän on kirjoittanut omasta mielestäni taidokkaita ja samaistuttavia nuortenkirjoja. Ne ovat olleet kekseliäitä fantasiaseikkailuja (<i>Carry On</i>), ajankohtaisia aiheiltaan (<a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2015/07/rainbow-rowell-fangirl.html" target="_blank"><i>Fangirl</i></a>) ja kipeän suloisia (<a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2015/01/pulkkista-ja-rowellia.html" target="_blank"><i>Eleanor & Park</i></a>). Tällä kertaa halusin poikkeuksellisesti kirjoittaa vähän vähemmän onnistuneesta lukukokemuksesta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hieman <i>30 Rock</i> -sitcomia muistuttava <i>Landline </i>kertoo aviokriisistä ja komediasarjan tekemisestä. Georgie ja hänen käsikirjoittajakollegansa ovat lähellä luomansa tv-sarjan menestystä, eikä Georgiella ole pitkiin aikoihin ollut tarpeeksi aikaa perheelleen. Ainakaan miehensä Nealin mielestä.<i> </i>Vaikka päähahmot ovat neljänkympin tienoilla, mukana on Rowellille tutusti paluuta myös nuoruuden aikoihin. Kaiken keskiössä on taianomainen keltainen lankapuhelin, jonka Georgie löytää äitinsä luota.<br />
<i></i><br />
Rowellin teoksissa on paljon yhtymäkohtia. Hän kirjoittaa usein nuoruuden ja kasvamisen kipukohdista ja yhdistää ne populaarikulttuuriin, kuten tässä tv-sarjoihin ja sarjakuviin.<i> </i>Tuttu tyyli ei kuitenkaan pelasta, kun tarinasta puuttuu terä. Kaavamainen "päivät toimistolla, illat puhelimessa" -juonikuvio puuduttaa, loppuratkaisu vaikuttaa alusta saakka yllätyksettömältä (voin toki olla väärässä, enhän ikinä päässyt loppuun), eikä mikään pidä jännitteitä yllä. Hahmot ovat valjuja ja heidän vitsinsä pitkäveteisiä. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jätän kirjat nykyisin aika helposti kesken. Tapaan lukea ensimmäisen luvun ja se on sitten siinä, ellei kirjassa ole mitään kiinnostusta herättävää. En siis oikein käsitä, miten sain luettua tätä puoleen väliin saakka. Jouduin kyllä pitämään itselleni preppauspuheita lukemisen edistämiseksi, mutta aikani tätä tehtyäni tulin järkiini. Eivät kaikki hyviä, jopa loistavia, romaaneja kirjoittaneen kirjailijan teokset ole välttämättä yhtä onnistuneita - eikä niitä tarvitse kituuttaa loppuun asti. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä takaiskusta huolimatta suosittelen kolmea ensimmäisenä mainitsemaani nuortenkirjaa edelleen hyvin lämpimästi.</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Rainbow Rowell: Landline</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">St. Martin's Press, 2014</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">310s.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-74385911817465785202017-10-09T17:10:00.000+03:002017-10-09T17:10:02.369+03:00Kirjamessutunnelmia viikonlopulta<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/6xCJD1K.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="360" src="https://i.imgur.com/6xCJD1K.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Odotetut Turun Kirjamessut alkoivat perjantaina 6.10, ja itse saavuin paikalle hieman ennen kahtatoista aamupäivällä. Heti ensimmäisenä kiirehdin Fiore-lavalle kuuntelemaan keskustelua lasten- ja nuortenkirjojen sateenkaariteemoista. Keskustelemassa olivat kirjailijat <b>Tittamari Marttinen</b> & <b>Siri Kolu</b>, tutkija <b>Heta Mulari</b>, Tämän kylän homopoika -blogista tuttu <b>Eino Nurmisto</b>, sekä haastattelijana toiminut <b>Sari Miettinen</b>, Suomen Queer-tutkimuksen seuran puheenjohtaja. Keskustelu oli avartavaa. Mieleeni jäivät erityisesti se, että sateenkaariteemoista kirjoittaminen ei ole ainoastaan kirjan mahdollinen aihe, vaan sen avulla nostetaan esiin ihmisyyden eri kirjoja. Myös samaistuminen koettiin tärkeänä: sen tunteen antaminen nuorille lukijoille, etteivät he ole yksin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Keskustelun jälkeen tarkastelin messujen kirjatarjontaa. Päivän ainoa täysihintainen ostos oli Saara Henrikssonin uutuusromaani <i>Syyskuun jumalat</i>, jonka ostamista olin etukäteen pohtinutkin. Loput neljä teosta olivat aktikvariaattien puolelta. Ostin Khaled Hosseinin <i>Leijapojan</i>, Riikka Pulkkisen <i>Rajan</i>, Agatha Christien <i>Roger Ackroydin murhan</i>, sekä Douglas Adamsin viisiosaisen <i>Linnunrata</i>-trilogian, joka minun on pitänyt iät ja ajat lukea. Saatoin vähän pelästyä, että mihin tässä vielä joudutaan seuraavien messupäivien aikana, jos ensimmäisenä päivänä ostossaldo on jo tällainen. Sain kuitenkin Twitterissä useita lohdutuksia tilanteen hyvyydestä, sekä tiedon, että joillakin kirjasaalis oli vielä suurempi!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ohimennen kirjaostoksia tehdessä päädyin kuuntelemaan jälleen Fiore-lavalla käydyn keskustelun siitä, onko kiroilu sopivaa nuortenkirjoissa. Kirjailijat <b>Ilkka Auer</b> ja <b>Mervi Heikkilä</b> keskustelivat Haamu Kustannuksen <b>Tiina Hautalan</b> johdolla romaaneistaan ja nuortenkirjoissa esiintyvistä kirosanoista. Kiroilun suhteen tunnuttiin olevan positiivisella kannalla, kunhan sitä ei esiintyisi jokaisessa lauseessa ja kunhan se tulisi luonnostaan. </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/4FL6keA.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="360" src="https://i.imgur.com/4FL6keA.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Lauantaina pidin välipäivän messuilusta ja tein oppimispäiväkirjaa (lue: leivoin omenapiirakan). Messuilu jatkui jälleen sunnuntaina, heti puoli yhdentoista jälkeen aamulla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun perjantaina vietin enemmän aikaa kirjoja katselemalla ja ostelemalla, sunnuntai kului kirjailijahaastatteluja ja -paneeleja kuunnellen, sekä messujen ruokapuolta koluten. Ensimmäiseksi kävimme kuuntelemassa Kallaksessa, kun <b>Jani Saxell</b>, <b>Katja Kaukonen</b> ja <b>Saara Henriksson</b> kertoivat itäiseen Eurooppaan sijoittuvista maagisista teoksistaan. Kaukonen kertoi ammentavansa tarinaansa historiasta, sillä sitä on hänen mielestään helpompi ymmärtää kuin nykyhetkeä. Saxell ja Henriksson tuntuivat olevan keskenään samaa mieltä siinä, että ajankohtaiset aiheet inspiroivat heidän kirjoittamistaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Itäisen Euroopan jälkeen vuorossa oli Saksa. <b>Roman Schatz</b> kertoi uudesta <i>Asevelipuolet</i>-teoksestaan, joka valottaa muun muassa sitä, miten eri tavoin suomalaiset ja saksalaiset näkevät toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat. Schatzin kertomista eroista mieleeni jäi etenkin se, että suomalainen jokamiehenoikeus on saksalaisille tuntematon asia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Haastattelujen välissä oli aikaa tutustua ruokamessujen antiin. Pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni heinäsirkkaa! Rehellisesti sanottuna maku ei ollut lainkaan paha, mutta koostumus sen sijaan tuntui kammottavan rusahtelevalta. Tuntuu myös, että minulla on vielä näin seuraavana päivänäkin sirkanjalka kurkkua kutittelemassa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sunnuntain mielenkiintoisimmassa paneelissa kirjailijat <b>Marko Hautala</b>, <b>Tiina Raevaara</b> ja <b>Hanna Morre</b> keskustelivat siitä, mikä kauhukirjailijoita pelottaa. Hautala määritteli pelkonsa kohteeksi nimettömän ja häilyväisen kauhun. Toisin kuin Morrelle, Hautalalle ei esimerkiksi kauhuelokuvien katsominen tuota ongelmaa. Morre ja Raevaara olivat samaa mieltä, että pahinta kauhussa on odotus: se, että tietää jotain pahaa tapahtuvan pian. Raevaara lisäsi tähän, että pahinta hänelle itselleen on kauhuntunne itsessään: se hetki, kun alkaa pelkäämään. Keskustelu oli innokasta ja polveilevaa, jopa hieman kylmäävää! Olisin voinut kuunnella aiheesta lisää vaikka kuinka pitkään, ja keskustelun loputtua olikin pakko käydä ostamassa Marko Hautalan ja Brocin sarjakuvateos <i>Varpaat</i>. Myös Raevaaran ja Morren teoksia olisi tulevaisuudessa mielenkiintoista lukea, jos vain uskallusta löytyy.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/crkWKpb.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="360" src="https://i.imgur.com/crkWKpb.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sunnuntain erikoisuutena oli Cosplay-päivä, ja ilahduttavan moni kävijä olikin pukeutunut sen mukaisesti. Me asua vailla olevatkin pääsimme kokeilemaan Bard & Jesterin pisteellä steampunk-henkisiä asusteita (kts. oikea yläkulma). Pukeutuminen huipentui Cosplay-kisaan messukeskuksen Auditoriossa. Kisan tuomareilla tuntui olevan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia lopullisen voittajan päättämisessä, eikä ihme, upeita asuja oli paljon. Omia suosikkejani olivat muun muassa Iso Paha Susi, Harry Pottereista tuttu Sibylla Punurmio, sekä voittajaksi valikoitunut Venom. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Messuista tulen muistamaan pitkään juuri Cosplay-päivän, sirkansyönnin ja jo ennen messuja paljon huomiota Twitterissä saaneen klassikkokirjojen hauskan tiivistämisen. Muistan myös ystävällisen ja lämpimän tunnelman ja lukuisat kohtaamiset muiden kirjaystävien kanssa. Kokonaisuus oli niin hyvä, että edes se ei harmita paljon, etten koskaan päässyt salaperäiseen Tekstiretriittiin tai että kirjaostossaldoni jäi lopulta vaivaiseen kuuteen (perjantaiset pelot olivat siis aivan turhia, hah).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suuri kiitos messujen järjestäjille!</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-78658712306775469742017-10-04T17:10:00.000+03:002017-10-04T17:11:42.912+03:00Sarjakuvavinkki: Sarah Andersenin Aikuisuus on myytti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/OERLV9h.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="644" height="440" src="https://i.imgur.com/OERLV9h.jpg" width="330" /></a></div>
<i>Aikuisuus on myytti </i>on yhdysvaltalaisen Sarah Andersenin osaksi omaelämäkerrallinen sarjakuva. Vaikka kansikuva ehkä vähän hämää, kyseessä ei ole lastenkirja, vaan parikymppisen nuoren naisen elämää kuvaava teos. Siihen kuuluu kumppani, kissoja ja kansikuvassakin näkyvä kani, joka toimii usein päähenkilön omantunnonäänenä (ja joka jää yhtä usein kuulematta).</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Sarjakuvasta huokuu rakkaus eläimiin ja inho ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita kohtaan. Tarinoissa katsellaan mielellään Netflixiä, kääriydytään peittokasoihin ja syödään herkkuja. Niissä kuvataan mm. sitä, millaista on kuunnella listahittejä ja ymmärtää järkyttyneenä, että artisti on itseä nuorempi, ja tuntea siten olonsa vanhaksi (voitte vain kuvitella millainen mummo-olo minulla on nyt, kun sain selville, että tämä sarjakuvantekijä on minua kaksi vuotta nuorempi!!).</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tämä teos on helppolukuinen, hauska ja ihanan samaistuttava. Se kuvaa inhimillisesti elämään kuuluvia noloja ja vaivaannuttavia hetkiä. Se on ajankohtainen ja kantaaottava kuvatessaan niin sosiaalista mediaa kuin nuorten kokemia ulkonäköpaineita. Aiheet ovat arkisia: kuukautiset, rapistuneet kynsilakat (huom. katso kuva!) ja muiden ihmisten kohtaaminen.</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tämä sarjakuva on introverteille ja vaivaantuneille ihmisille. Kaikille, jotka joskus häpeävät tekemiään asioita ja miettivät niitä vielä vuosikymmenten päästä, ja kaikille, joista joskus tuntuu siltä, ettei elämänhallinta mene nyt ihan suunnitelmien mukaan. Otsikon mukaisesti tämä on kaikille niille, joille aikuisuus on edelleen myytti.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/NH4TQRz.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="286" data-original-width="800" height="208" src="https://i.imgur.com/NH4TQRz.jpg" width="620" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: center;">
<br />
<span style="font-size: x-small;">Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti: "Sarah's Scribbles" -kokoelma (Adulthood Is A Myth: A "Sarah's Scribbles" Collection, 2016)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Aura Nurmi</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Sammakko, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">109s. </span></div>
</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-72960942868823307692017-10-02T19:16:00.000+03:002017-10-09T16:29:02.563+03:00Tärppejä Turun Kirjamessuille 2017<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/tj326CD.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="506" height="320" src="https://i.imgur.com/tj326CD.jpg" width="269" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ei enää kuin jokunen päivä Turun vuotuisiin Kirjamessuihin! Tänä vuonna pääteemana on mikäs muukaan kuin 100-vuotisjuhlaansa viettävä Suomemme. Olen itse käynyt messuilla vuodesta 2013 saakka, ja tämä vuosi on ensimmäinen bloggaajapassin kanssa. <br />
<br />
Vielä en tiedä, minä päivinä olen tällä kertaa messuille menossa, mutta siitä huolimatta olen merkinnyt muistiin mielenkiintoisilta vaikuttavia ohjelmia jokaiselta kolmelta päivältä. Kaikkiin ohjelmiin tuskin ehdin (paikanpäällä suunnitelmat tuppaavat aina vähän muuttumaan), mutta yritys on kova! Omia messutunnelmiani voi seurata niin Twitteristä kuin Instagramista, linkit profiileihin löytyvät sivupalkista. Kirjamessujen viralliset hashtagit ovat puolestaan #kirjamessut ja #montaääntä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<b>PERJANTAI</b><br />
<br />
<b>12:00-12:40 (Fiore A-halli) Omaa itseä rakentamassa: sateenkaariteemat lasten- ja nuortenkirjallisuudessa</b><br />
<div style="text-align: center;">
Tärkeä teema, jota käsittelevistä nuortenkirjoista itselleni tulevat ensimmäisenä mieleen Salla Simukan teokset. Kiinnostavaa tutustua aiheeseen nyt laajemminkin. </div>
<b> </b><br />
<b>16:30-16:45 (Tekstiretriitti 1. krs) Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa</b><br />
Tämä romaani tuli juuri luettua ja blogattua. Mielenkiintoista kuulla kirjailijan ajatuksia teoksesta livenä, muuten kun olen jättänyt puhetta herättäneet haastattelut vielä lukematta.<br />
<b> </b><br />
<b>17:00-17:20 (Agricola A-halli) Murhamysteeri kirjallisuudenopiskelijoiden Lundissa</b><br />
Murhamysteeri? Kirjallisuudenopiskelijat? Say no more! Mattias Edvardsson kertoo teoksestaan <i>Melkein tosi tarina</i>, jota on messuohjelman mukaan verrattu Donna Tarttin menestyskirjaan <i>Jumalat juhlivat öisin</i>. <br />
<br />
<b>17:40-18:00 (Kuisti B-halli) Kun kääntäjän työ huomataan</b> </div>
<div style="text-align: center;">
Jaana Kapari-Jatta on tehnyt loistavaa työtä suomentaessaan niin <i>Harry Pottereita</i> kuin muita kirjoja (huomatkaa hänen suomentaneen mm. äskettäin lukemani <i>Ada Gootti</i>- ja <i>Ottilia</i>-kirjat!). <i>Potter</i>-fanina ja kääntämisestä yhä enemmän kiinnostuneena tämä keskustelu on pakko kuulla. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<b>LAUANTAI</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br />
</b> <b>10:20-11:00 (Jukola 2. krs) Unohtuneet kirjat</b><br />
Messuohjelmassa ei valitettavasti löydy tästä juuri enempää infoa, mutta otsikon perusteella ohjelma vaikuttaa hyvältä. Tämä herättää ainakin itselleni heti kysymyksiä, kuten millaiset kirjat jäävät unohduksiin / mitä tapahtuu kirjoille, joita kukaan ei enää lue / millä tavoin unohtuneita kirjoja voitaisiin nostaa uudestaan esille? <br />
<b> </b> <b> </b><br />
<b>14:20-14:40 (Jukola 2. krs) Perkele!</b><br />
Kirosanojen kääntämisestä kertomassa suomentaja Juhani Lindholm. Tässä taas sellainen aihe, jota ei ole koskaan aiemmin tullut sen kummemmin miettineeksi. Kiinnostavaa!<b> </b><br />
<br />
<b> </b> <b>17:00-17:30 (Onerva 2. krs) Jaetut ilot ja surut - Missä kirjoittajat kohtaavat</b><br />
Kirjailijoiden yhteisöllisyydestä. Tuntuu, että ollaan tultu kauas siitä ajatuksesta, että kirjailijat tekisivät työnsä täysin yksin jonkin kuplan sisällä. <b> </b><br />
<br />
Messualueen tapahtumien ulkopuolella minua kiinnostaa kovasti Pienen Kirjapuodin la-su klo 8:30-9:30 järjestämä runousaamiainen. Paikalla on silloin mahdollista kuulla mm. Johanna Venhon ja Tommi Parkon lausumia runoja aamiaista syödessään. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<b>SUNNUNTAI</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br />
</b> <b>11:00-11:30 (Kallas) Itäinen Eurooppa mystisyyden ja realismin rajamailla</b><br />
Jani Saxell, Katja Kaukonen ja Saara Henriksson kertomassa itäiseen Eurooppaan sijoittuvista romaaneistaan. Etenkin Henrikssonin teos on hypellyt viime aikoina joka paikasta silmieni eteen, ja nyt onkin mahdollisuus kuulla siitä lisää.<b> </b><br />
<b><br />
</b> <b>14:20-15:00 (Eino 2. krs) Mikä kauhukirjailijaa pelottaa?</b><br />
Aiheesta keskustelevat kirjailijat Marko Hautala, Hanna Morre ja Tiina Raevaara. Kauhu on ollut genrenä itselleni aikaisemmin lähellä sydäntä (nyt olen muuttunut hieman pelkurimaisemmaksi), siksi keskustelu voisi olla mielenkiintoinen. Onko aiheita, joita kauhukirjailijat välttelevät, koska ne ovat heillekin liian pelottavia?<b> </b> <b> </b><br />
<br />
<b>16:20-17:00 (Jukola 2. krs) Miten kirjani ovat kuolleet?</b><br />
Kirjan elämänkaari ja monet kuolemat. Keskustelemassa kirjailijat Juha-Pekka Koskinen ja Anne Leinonen.<b> </b><br />
<br />
Sunnuntain kohokohta taitaa olla lisäksi Cosplay-asukilpailu ja voittajan julistus klo 15:00-15:40 Auditoriossa. Sunnuntaina cosplay-asuihin pukeutuneet vieraat pääsevät messuille ilmaiseksi, ja toivonkin kovasti, että mahdollisimman moni ottaa osaa pukeutumiseen. Itse harmikseni ujostelen vähän cosplay-asuihin pukeutumista, enkä tällä aikataululla ehdi keksiä hyvää hahmoa muutenkaan, joten taidan saapua omana (tylsänä) itsenäni paikalle myös sunnuntaina.<br />
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/y9KXano.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="775" data-original-width="800" height="450" src="https://i.imgur.com/y9KXano.jpg" width="472" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<br />
En ole oikeastaan ikinä messuille lähtiessäni miettinyt etukäteen, mitä haluan ostaa kotiin. Siitä huolimatta joka kerta on jotain myös tarttunut mukaan. Yllä näkyvät ostokset ovat viime vuodelta, jolloin kiertelin Kirjamessujen lisäksi samaan aikaan järjestetyillä (kuten tänäkin vuonna!) Ruoka- ja Viinimessuilla. Täytyy myöntää, että viime vuoden löydöt olivat kyllä ekstrahyviä, jokainen ostoksista on nyt Knausgårdia ja Smithiä lukuun ottamatta joko luettu, syöty tai muuten käytössä. Toivottavasti ostokset osuvat myös tänä vuonna kohdilleen! Ainakin Saara Henrikssonin romaani <i>Syyskuun jumalat </i>on alkanut kiinnostaa sen verran, että pohdin sen ostamista messuilta.<br />
<br />
Oletteko te tulossa Turun Kirjamessuille tänä vuonna? Millaisia suunnitelmia teillä on messujen ohjelmiston tai ostosten suhteen?</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-452534640783008976.post-24405778458440610862017-09-17T16:46:00.000+03:002017-09-17T18:48:06.063+03:00Chris Riddell: Ottilia ja keltainen kissa<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.imgur.com/HK1L8jl.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="632" height="420" src="https://i.imgur.com/HK1L8jl.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Muistanette varmaan, kun joitakin postauksia sitten esittelin Kalmatollon kartanossa asustavan hurmaavan Ada Gootin? <i>Ottilia ja keltainen kissa </i>on Chris Riddellin toisen lastenkirjasarjan avausosa, joka jatkaa kirjailijalle ominaisella humoristisuudella, taidokkailla kuvituksilla ja mielenkiintoisilla yksityiskohdilla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<i>Ottilia ja keltainen kissa </i>kertoo Ottilia-tytöstä, joka elää Ison Kaupungin Pippurimyllytalossa. Hänen tehtävänään on pitää huolta vanhempiensa matkoilta tuomista erilaisista kokoelmista, kuten kuumavesipullokokoelmasta ja meteoriittikokoelmasta. Esineiden hoitamisen rinnalla Ottiliaa kiinnostaa "visaisten pulmien ratkominen ja ovelien suunnitelmien laatiminen". Ottilia pääsee tositoimiin, kun naapurustosta alkavat katoamaan niin sylikoirat kuin näiden omistajien korut. Jäljet johtavat lopulta keltaisen kissan luokse.<br />
<br />
Ottilian tarina sijoittuu Adan 1700-1800-lukujen vaihteen sijaan 2000-luvulle, ja tarina tuntuu jo heti tämän vuoksi tavanomaisemmalta. Mukana ei ole eriskummallisia kotiopettajattaria tai haamuja, vaan tuttuja kissoja ja koiria. Rikoksen selvittämisen lomassa kuvataan Ottilian ja karvaisen Mauri-herran arkea, johon kuuluu perinteinen aamupuuro ja kaakao, sekä Ottilian vanhempien palkkaamat siivous- ja ruokapalvelut. <br />
<br />
<i>Ottiliasta ja keltaisesta kissasta </i>puuttuvat kirjallisuusviittaukset, jotka puolestaan tekivät Ada Gootin tarinasta omasta mielestäni niin merkittävän ja mieleenpainuvan. Myös Ottiliassa on kuitenkin vire, joka ehkä kirjallisuusviittausten tapaan saattaa aueta paremmin vanhemmille lukijoille. Ottilian vanhemmat ovat koko tarinan ajan matkoilla, ja Ottilia ja Mauri-herra asuttavat kotia kahdestaan. Tarinasta huokuu yksinäisyys kummankin hahmon kohdalla. Ottilia kaipaa vanhempiaan ja Mauri-herra puolestaan kiireisen Ottilian seuraa ja huomiota. Tunnelma muuttuu kuitenkin tarinan edetessä jälleen iloiseksi, ja hahmotkin tulevat uudella tavalla tietoisiksi ystävien ja perheen tärkeydestä. <br />
<br />
Chris Riddell on onnistunut luomaan kaksi omannäköistä ja ihastuttavaa lastenkirjasarjan aloitusta, joissa seikkailut yhdistyvät hahmojen arkielämään. Vaikka itse miellyin hiukan enemmän Ada Gootin tarinaan, aion jatkossa seurata myös Ottilian matkaa. <br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Chris Riddell: Ottilia ja keltainen kissa (Ottoline and the Yellow Cat, 2007)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Gummerus, 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">171s. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/08120881414957809082noreply@blogger.com2