Sivut

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Top Ten Sunday: Suositut kirjailijat, joiden teoksia en ole lukenut


Kuka muistaa vielä viime vuonna blogistaniaa hallinneen Top Ten Tuesday -ilmiön? The Broke and the Bookish -blogista lähteneen villityksen ideana oli listata kerran viikossa kymmenen kirjoihin liittyvää asiaa, kuten esimerkiksi kymmenen suosikkikirjaa, kymmenen kirjaa jotka ottaisi mukaan autiolle saarelle... Itse en jostain kumman syystä lähtenyt mukaan listauksiin, vaikka muuten asioiden listaamista rakastankin.

Minun kevääni on täyteen ahdettu. Opintoja varten pitää lukea noin 40 teosta, muista tehtävistä puhumattakaan. On siis varmasti selvää, että blogia varten luettujen kirjojen määrä pysyy aika alhaisena. En kuitenkaan halua pitää taukoa kirjoittamisesta, joten ajattelin lähteä mukaan listailuun vähän myöhässä. Sunnuntaisin blogissa ilmestyykin aina ehtiessäni listauksia kirjoihin liittyen. 

Ajattelin aloittaa sarjan listaamalla suosittuja kirjailijoita, joihin olen halunnut jo pitkään tutustua, mutta en vain ole saanut tartuttua heidän teoksiinsa (tai luettua niitä loppuun). Kymmenen kirjailijaa tuli keksittyä aika helposti, eli tarkoittaakohan tämä sitä, että minun pitäisi heti kiireiden laannuttua ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustua uusiin kirjoittajiin?

1. Jeffrey Eugenides
Tämän kirjailijan teokset kiinnostivat minua kehujen perusteella jo ennen kuin edes tiesin mistä ne kertovat. Nyt perehdyttyäni tarkemmin teosten aiheisiin, ovat ne alkaneet kiinnostaa minua vielä enemmän. Naimapuuhia minulta löytyy TBR100-listalta, mutta sen lisäksi haluisin ehdottomasti lukea myös Middlesexin.

 2. Kurt Vonnegut
Luin joskus vuosia sitten ehkä kaksi sivua Teurastamo 5:stä, mutta en silloin tajunnut alkuunkaan teoksen hienoutta. Saatoin olla liian nuori Vonnegutin teoksille silloin, mutta ehkä ymmärtäisin niitä nyt paremmin.

3. Kazuo Ishiguro
Ishiguroonkin minun on pitänyt tutustua iät ja ajat. Jotenkin hänen teoksensa ovat kuitenkin jääneet toisen japanilaiskirjailija (vaikka Ishiguro onkin näköjään wikipedian mukaan asunut suurimman osan elämästään Britanniassa), Haruki Murakamin jalkoihin. Never Let Me Go kiinnostaa minua erityisesti.

4. Paul Auster
Paul Auster on tullut minua vastaan vuositolkulla niin kauppojen kirjahyllyissä kuin ylistävissä kirja-arvosteluissakin. Olen alkanut jo melkein valmiiksi pitää häntä lempikirjailijanani, vaikken ole lukenut häneltä ensimmäistäkään teosta. Joskus nuorempana aloitin New York -trilogian lukemisen, ja niiden muutaman sivun perusteella muistan pitäneeni kirjaa mielenkiintoisena, mutten koskaan saanut sitä loppuun ajanpuutteen vuoksi. Tämä vääryys täytyy korjata äkkiä!

5. Douglas Adams
Linnunrata-sarja kiinnostaa minua, mutta kirjan paksuus on aina ollut vähän pelottava. Olen nähnyt kirjasta tehdyn onnettoman elokuvan, mutta uskon vakaasti, että kirjan täytyy olla parempi!

6. Sofi Oksanen
Myönnän, että ennakkoluulot ovat osaksi estäneet minua tarttumasta Oksasen kirjoihin. Olen nimittäin kuvitellut niiden olevan liian vaikeatajuisia ja puuduttavia, vaikken ole koskaan edes kokeillut niiden lukemista. Onneksi TBR100-listaltani löytyy myös kaksi Oksasen teosta, joten jossain vaiheessa minun on varmaan pakko tarttua niihin.

7. Erlend Loe
Loen kirjoilla on puolestaan ollut vastakkainen vaikutus kuin Douglas Adamsin teoksella: ne ovat niin lyhyitä, etten ole uskonut niiden pystyvän tarjoamaan uskomattomia lukukokemuksia! Onneksi tekosyyni kuulostavat viimeistään tähän kirjoitettuna niin naurettavilta, että joudun luultavasti seuraavalla kirjastoreissulla lainaamaan jonkin Loen kirjan.

8. Charles Dickens
Olen nähnyt lukuisia elokuvaversioita Joulukertomuksesta, mutta minulle ei ole tullut aikaisemmin mieleenkään, että voisin myös lukea sen. Ehkä olen ajatellut, että Dickensin kirjat ovat varmasti tylsiä klassikkoja, ja valinnut aina jotain mieluisampaa lukemista. Vanha klassikkojen vastustukseni on viimeistään opiskelun myötä murtunut kokonaan, joten eiköhän Dickensinkin teosten aika koita jossain vaiheessa.

9. Neil Gaiman
Coraline-elokuva oli kauhistuttavalla tavalla vaikuttava, mistä sainkin intoa tutustua tarkemmin Gaimanin teoksiin. Sandman-sarjakuva ei kuitenkaan vaikuttanut mielenkiintoiselta muutaman sivun sitä selailtuani, mutta en toisaalta muutenkaan ole sarjakuvien ystävä.

10. Ian McEwan
Omistan miehen Sovinto-kirjan, mutta en ole ollut koskaan sopivassa mielentilassa lukeakseni sitä. Olen nähnyt kirjan elokuvaversion, enkä pitänyt siitä (johtuen suurimmaksi osaksi inhokistani Keira Knightleystä), joten myös se saattaa vaikuttaa haluttomuuteeni lukea kirjaa. Jostain syystä kuitenkin kuvittelen McEwanin tyylin olevan samanlaista kuin Michael Cunninghamin (josta taas pidän), olenkohan ollenkaan oikeassa?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy


"Torstaina 19. huhtikuuta 2012

79,5 kg, alkoholiannoksia 4 (hienosti), kaloreita 2822 (mutta parempi syödä oikeaa ruokaa ravintolassa kuin juustonkannikoita ja kalapuikkoja kotona), todennäköisyys harrastaa enää ikinä seksiä tai edes haaveilla sen harrastamisesta 0"

Helen Fieldingin Bridget Jones - Mad About the Boy -teoksessa päiväkirjansa sivuilla meille esittäytyy viisikymppinen yksinhuoltajaäiti. Edellisen osan tapahtumista on kulunut kohta kaksikymmentä vuotta, mutta mikä kaikki onkaan muuttunut Bridgetin elämässä? Lapset menevät juhlimisen edelle, mutta painonhallinnan ja rakkauselämän kanssa painiskelu saa osansa myös tässä kirjassa. Vastakohtana arkipäivien hölmöille sattumuksille on suuri suru, jonka kanssa koko perhe joutuu opettelemaan elämään.

Olin muistaakseni varhaisessa teini-iässä lukiessani Bridget Jones -sarjan aikaisemmat osat. Silloin en tuntenutkaan oikeastaan mitään yhtäläisyyksiä kolmekymppiseen, alkoholin ja miesten kanssa aikaansa viettävään naiseen, vaan koin kirjojen jäävän hauskoiksi mutta etäisiksi kokemuksiksi. Toisen ja kolmannen teoksen julkaisujen välillä on ehtinyt kulua niin paljon aikaa, että olen ehtinyt varttua monia vuosia vanhemmaksi. Siksi ehkä pystyinkin tämän kolmannen osan kohdalla nauttimaan lukemisesta aiempaa enemmän.

Minua vaivasi teoksessa ainoastaan Bridgetin tietynlainen kehittymättömyys vuosien kuluessa. En nimittäin kokenut samaistuvani viisikymppiseen, vastuuntuntoiseen perheenäitiin, vaan kolmekymppiseen hölmöilijään. Bridget pitää kyllä huolta lapsistaan, mutta sotkeutuu samoihin virheisiin kuin aikaisemmissa kirjoissa. Viisikymppiseltä odottaisi jollain tavoin, että elämä ja itsetunto olisivat hallinnassa, mutta Bridget sortuu mielestäni liikaa hössöttämiseen ja hysteerisyyteen.

Teoksen kansikuva on mielestäni yksi sen parhaimmista ominaisuuksista. Kuva on yksinkertaisen kaunis, mutta samalla jollain tavalla surullinen. Se kuvaa hyvin Bridgetin varttuneempaa puolta, sekä surua, jota hän kantaa sisällään. Olisinkin toivonut sisällöltä enemmän kansikuvamaista tyyliä, osoitusta siitä, että Bridget on kasvanut myös henkisesti aikaisemmista osista.

Vaikka Bridget ei käyttäydykään kirjassa aivan odottamallani tavalla, on hän mielestäni myös hyvä esimerkki siitä, kuinka pitäisi vain nostaa pää pystyyn ja mennä eteenpäin, vaikka asiat eivät menisikään toivotulla tavalla. Bridget on lohdullinen hahmo, joka nolaa itsensä moneen kertaan, päivittelee sitä hetken, mutta jatkaa sitten elämäänsä. Kunpa voisi itsekin sanoa pystyvänsä aina samaan.

★★★★

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy (alkup. Bridget Jones - Mad About the Boy, 2013)
Suomentanut: Annika Eräpuro
 Otava, 2013
441s.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kirjapainotteisia vastauksia


Jokin aika sitten kaksi blogia haastoi minut vastaamaan erilaisiin kirjakeskeisiin kysymyksiin. Kiitos paljon sekä Ompulle että Katrille, otan haasteen mielelläni vastaan!

Ompun kysymykset:

1. Jos saisit valita jonkun romaanihenkilön parhaaksi ystäväksesi, kenet valitsisit ja miksi?
Vaikkapa Isolan Kirjallisesta piiristä perunankuoripaistoksen ystäville. Olen itse aika hiljainen ja mietin tarkkaan tekojani, joten sosiaalinen ja hieman hullu Isola olisi varmasti hyvä vastapaino minulle.

2. Minkä olemassaolevan kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?
Mihail Šiškinin Sinun kirjeesi. Luin teoksen viime keväänä pääsykokeisiin ja vaikutuin syvästi. Moni asia jäi varmasti tuolloin ymmärtämättä, mutta siitä huolimatta kirja kosketti ja kertoi hienoin lausein minulle jotain itsestäni. Pitäisikin lukea se jossain vaiheessa uudelleen.

3. Pokkari vai kovakantinen?
Pokkari matkoilla. Muuten pidän enemmän kovakantisista, sillä ne näyttävät omaan silmääni paremmilta ja kestävät myös käyttöä pidempään.

4. Pidätkö ns. avoimista lopuista? Miksi tai miksi et?
Pidän ja en pidä. Esimerkiksi Joanne Harrisin Sinisilmä-teoksessa on avoimeksi jätetty loppu, josta en pidä. Tämä johtuu kuitenkin suurimmaksi osaksi siitä, että koko teos on yhtä sekasotkua ja kysymysmerkkiä, ja avoin loppu sekoittaa lukijaa entisestään. Jossain toisessa teoksessa avoin loppu voikin toimia.

5. Mitä pöytälaatikostasi löytyy?
Enimmäkseen kaaosta. Kyniä, vihkoja, irrallisia lappusia, kolikoita...

6. Mikä kirja olisi hyvä puheenaihe ensitreffeillä?
Muun muassa George Orwellin Vuonna 1984. Varmasti tämä riippuu myös siitä, että millaisen henkilön kanssa ollaan treffeillä. Orwellin teos sekoittaa kuitenkin monia genrejä, joten siitä syystä se voisi olla aika varma valinta.

7. Mihin kirjallisuudesta tuttuun paikkaan (todelliseen tai ei-todelliseen) haluaisit matkustaa ja miksi?
Muumilaaksoon. Haluaisin kokea muumiperheen arjen ja seikkailut.

8. Kirjoista tehdään usein elokuvia. Mistä elokuvasta tulisi tehdä kirja?
Tämä on hirveän mielenkiintoinen kysymys, mutta vaikka kuinka mietin, en keksinyt vastausta. Melkein kaikista lempielokuvistani on jo olemassa kirja.

9. Minkä kirjan suomenkielistä käännöstä odotat juuri tällä hetkellä?
Tähänkin kohtaan täytyy tunnustaa, etten oikeastaan mitään. Tulen aina vähän jäljessä uutuuskirjojen kanssa.

10. Kuvitellaan, että ihan yllättäen yksi kirja katoaisi kirjahyllystäsi. Minkä kirjan katoaminen tuntuisi ikävimmältä ja miksi?
Muun muassa Harry Potter -sarjan. Jokainen osa on koluttu teini-ikäisenä läpi nuoruuden innolla, hahmojen kanssa varttuen. Kyllähän sellainen vähän surettaisi.

Katrin kysymykset:

Mikä on kaikkien aikojen huonoin lukemasi kirja?
Twilight-sarja. Olen inhonnut myös ns. arvostetumpia teoksia, mutta yleensä niissä on ollut edes jotain merkkejä kirjailijan kirjallisista taidoista.

Mihin muiden kovasti kehumaan kirjaan olet ollut eniten pettynyt?
Stieg Larssonin Millennium-trilogiaan, Gillian Flynnin Gone Girliin sekä David Nichollsin Sinä päivänä. Odotukseni ovat saattaneet olla liian korkealla, mutta näiden kohdalla en kokenut saavani mitään uutta ja kekseliästä, mielenkiintoisista ja samaistuttavista hahmoista puhumattakaan.

Mitä kirjaa et osaa kuvitella koskaan lukevasi? Miksi?
En välttämättä sanoisi minkään kirjan kohdalla ei koskaan. Ei sitä tiedä, jos suostuisin joskus lukemaan elämäni huonoimman teoksen vaikka vain kokeilumielessä.

Mitä kirjaa uskaltaisit suositella lähes kenelle tahansa?
Orwellin Vuonna 1984 tuli mainittua jo aiemmin, mutta mainitsenpa sen vielä tässä uudelleen.

Ketkä ovat kolme lempikirjailijaasi?
Roald Dahl on oikeastaan ainoa, jota kutsun lempikirjailijakseni. Hänen lisäkseen olen pitänyt myös muun muassa Irvine Welshin, Katherine Pancolin, John Irvingin ja Tove Janssonin teoksista, mutta toisaalta näiden kohdalla luettujen teosten määrä on ollut tähän mennessä vielä liian pieni, jotta kutsuisin heitä lempikirjailijoikseni.

Mitkä ovat kolme oman kirjahyllysi rakkainta tai tärkeintä teosta?
Olisi aivan mahdotonta valita ainoastaan kolme teosta tähän. Rakkaimpia ovat ehdottomasti lapsuudesta säilyneet kuvakirjat, Harry Potter -sarja sekä Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset.

Mitä kirjaa himoitset itsellesi tällä hetkellä eniten?
Roald Dahlin lastenkirjoja sekä Stephen Kingin uusinta. Pidin muistaakseni Hohdosta aika paljon, mutta vähän epäilyttää että pääseekö jatko-osa samalle tasolle.

Millaiset aiheet tai teemat saavat sinut herkästi tarttumaan kirjaan?
Tavallisesta poikkeavat. Rakastan lisäksi kirjoja, joissa luvataan elämän- ja aistientäyteistä tarinaa pienellä jännitysnäytelmällä varustettuna. Tavalliset rakkaustarinat kiinnostavat minua harvoin.

Oletko koskaan saanut fyysisiä oireita (esimerkiksi pahoinvointia) jonkun lukemasi kirjan vuoksi?
Muistaakseni John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen -teoksen erästä kohtausta lukiessani tunsin jonkinlaista pahoinvointia, mikä oli minulle aivan uutta. Eihän teos toki mistään kevyimmästä päästä olekaan, sen verran tarkkaan siinä kuvaillaan mitä mielikuvituksellisempia väkivaltakohtauksia.

Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?
Murakamin 1Q84 minulla on edelleen kesken, minkä lisäksi yöpöydällä odottaa kasa lukemattomia koulukirjoja.

Haasteeseen olisi kuulunut myös omien kysymysten keksiminen ja toisten blogien haastaminen. Itse taidan jättää sen kuitenkin tällä kertaa väliin, sillä haaste näyttää kiertäneen jo ympäri blogistanian.

Kovasti minua jäi kuitenkin mietityttämään kysymysten pohjalta muutama asia. Minä esimerkiksi koen, että voin pitää lempikirjailijanani ainoastaan kirjailijaa, jolta olen lukenut useamman teoksen. Mutta mitkä ovat teidän kriteerinne lempikirjailijoiden kohdalla? Pystyttekö kutsumaan lempikirjailijaksi henkilöä, jolta olette lukeneet ainoastaan yhden tai kaksi teosta? Entä tuleeko muille mieleen elokuvia, joista olisi hyvä kirjoittaa kirja? Näihin odotan innolla vastauksia kommenttilaatikkoon. :-)