Kuka muistaa vielä viime vuonna blogistaniaa hallinneen Top Ten Tuesday -ilmiön? The Broke and the Bookish -blogista lähteneen villityksen ideana oli listata kerran viikossa kymmenen kirjoihin liittyvää asiaa, kuten esimerkiksi kymmenen suosikkikirjaa, kymmenen kirjaa jotka ottaisi mukaan autiolle saarelle... Itse en jostain kumman syystä lähtenyt mukaan listauksiin, vaikka muuten asioiden listaamista rakastankin.
Minun kevääni on täyteen ahdettu. Opintoja varten pitää lukea noin 40 teosta, muista tehtävistä puhumattakaan. On siis varmasti selvää, että blogia varten luettujen kirjojen määrä pysyy aika alhaisena. En kuitenkaan halua pitää taukoa kirjoittamisesta, joten ajattelin lähteä mukaan listailuun vähän myöhässä. Sunnuntaisin blogissa ilmestyykin aina ehtiessäni listauksia kirjoihin liittyen.
Ajattelin aloittaa sarjan listaamalla suosittuja kirjailijoita, joihin olen halunnut jo pitkään tutustua, mutta en vain ole saanut tartuttua heidän teoksiinsa (tai luettua niitä loppuun). Kymmenen kirjailijaa tuli keksittyä aika helposti, eli tarkoittaakohan tämä sitä, että minun pitäisi heti kiireiden laannuttua ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustua uusiin kirjoittajiin?
1. Jeffrey Eugenides
Tämän kirjailijan teokset kiinnostivat minua kehujen perusteella jo ennen kuin edes tiesin mistä ne kertovat. Nyt perehdyttyäni tarkemmin teosten aiheisiin, ovat ne alkaneet kiinnostaa minua vielä enemmän. Naimapuuhia minulta löytyy TBR100-listalta, mutta sen lisäksi haluisin ehdottomasti lukea myös Middlesexin.
2. Kurt Vonnegut
Luin joskus vuosia sitten ehkä kaksi sivua Teurastamo 5:stä, mutta en silloin tajunnut alkuunkaan teoksen hienoutta. Saatoin olla liian nuori Vonnegutin teoksille silloin, mutta ehkä ymmärtäisin niitä nyt paremmin.
3. Kazuo Ishiguro
Ishiguroonkin minun on pitänyt tutustua iät ja ajat. Jotenkin hänen teoksensa ovat kuitenkin jääneet toisen japanilaiskirjailija (vaikka Ishiguro onkin näköjään wikipedian mukaan asunut suurimman osan elämästään Britanniassa), Haruki Murakamin jalkoihin. Never Let Me Go kiinnostaa minua erityisesti.
4. Paul Auster
Paul Auster on tullut minua vastaan vuositolkulla niin kauppojen kirjahyllyissä kuin ylistävissä kirja-arvosteluissakin. Olen alkanut jo melkein valmiiksi pitää häntä lempikirjailijanani, vaikken ole lukenut häneltä ensimmäistäkään teosta. Joskus nuorempana aloitin New York -trilogian lukemisen, ja niiden muutaman sivun perusteella muistan pitäneeni kirjaa mielenkiintoisena, mutten koskaan saanut sitä loppuun ajanpuutteen vuoksi. Tämä vääryys täytyy korjata äkkiä!
5. Douglas Adams
Linnunrata-sarja kiinnostaa minua, mutta kirjan paksuus on aina ollut vähän pelottava. Olen nähnyt kirjasta tehdyn onnettoman elokuvan, mutta uskon vakaasti, että kirjan täytyy olla parempi!
6. Sofi Oksanen
Myönnän, että ennakkoluulot ovat osaksi estäneet minua tarttumasta Oksasen kirjoihin. Olen nimittäin kuvitellut niiden olevan liian vaikeatajuisia ja puuduttavia, vaikken ole koskaan edes kokeillut niiden lukemista. Onneksi TBR100-listaltani löytyy myös kaksi Oksasen teosta, joten jossain vaiheessa minun on varmaan pakko tarttua niihin.
7. Erlend Loe
Loen kirjoilla on puolestaan ollut vastakkainen vaikutus kuin Douglas Adamsin teoksella: ne ovat niin lyhyitä, etten ole uskonut niiden pystyvän tarjoamaan uskomattomia lukukokemuksia! Onneksi tekosyyni kuulostavat viimeistään tähän kirjoitettuna niin naurettavilta, että joudun luultavasti seuraavalla kirjastoreissulla lainaamaan jonkin Loen kirjan.
8. Charles Dickens
Olen nähnyt lukuisia elokuvaversioita Joulukertomuksesta, mutta minulle ei ole tullut aikaisemmin mieleenkään, että voisin myös lukea sen. Ehkä olen ajatellut, että Dickensin kirjat ovat varmasti tylsiä klassikkoja, ja valinnut aina jotain mieluisampaa lukemista. Vanha klassikkojen vastustukseni on viimeistään opiskelun myötä murtunut kokonaan, joten eiköhän Dickensinkin teosten aika koita jossain vaiheessa.
9. Neil Gaiman
Coraline-elokuva oli kauhistuttavalla tavalla vaikuttava, mistä sainkin intoa tutustua tarkemmin Gaimanin teoksiin. Sandman-sarjakuva ei kuitenkaan vaikuttanut mielenkiintoiselta muutaman sivun sitä selailtuani, mutta en toisaalta muutenkaan ole sarjakuvien ystävä.
10. Ian McEwan
Omistan miehen Sovinto-kirjan, mutta en ole ollut koskaan sopivassa mielentilassa lukeakseni sitä. Olen nähnyt kirjan elokuvaversion, enkä pitänyt siitä (johtuen suurimmaksi osaksi inhokistani Keira Knightleystä), joten myös se saattaa vaikuttaa haluttomuuteeni lukea kirjaa. Jostain syystä kuitenkin kuvittelen McEwanin tyylin olevan samanlaista kuin Michael Cunninghamin (josta taas pidän), olenkohan ollenkaan oikeassa?