Kesken jäi: Rainbow Rowellin Landline

Rainbow Rowellin voisi ajatella olevan yksi luottokirjailijoistani. Ainakin hän on kirjoittanut omasta mielestäni taidokkaita ja samaistuttavia nuortenkirjoja. Ne ovat olleet kekseliäitä fantasiaseikkailuja (Carry On), ajankohtaisia aiheiltaan (Fangirl) ja kipeän suloisia (Eleanor & Park). Tällä kertaa halusin poikkeuksellisesti kirjoittaa vähän vähemmän onnistuneesta lukukokemuksesta.

Hieman 30 Rock -sitcomia muistuttava Landline kertoo aviokriisistä ja komediasarjan tekemisestä. Georgie ja hänen  käsikirjoittajakollegansa ovat lähellä luomansa tv-sarjan menestystä, eikä Georgiella ole pitkiin aikoihin ollut tarpeeksi aikaa perheelleen. Ainakaan miehensä Nealin mielestä. Vaikka päähahmot ovat neljänkympin tienoilla, mukana on Rowellille tutusti paluuta myös nuoruuden aikoihin. Kaiken keskiössä on taianomainen keltainen lankapuhelin, jonka Georgie löytää äitinsä luota.

Rowellin teoksissa on paljon yhtymäkohtia. Hän kirjoittaa usein nuoruuden ja kasvamisen kipukohdista ja yhdistää ne populaarikulttuuriin, kuten tässä tv-sarjoihin ja sarjakuviin. Tuttu tyyli ei kuitenkaan pelasta, kun tarinasta puuttuu terä. Kaavamainen "päivät toimistolla, illat puhelimessa" -juonikuvio puuduttaa, loppuratkaisu vaikuttaa alusta saakka yllätyksettömältä (voin toki olla väärässä, enhän ikinä päässyt loppuun), eikä mikään pidä jännitteitä yllä. Hahmot ovat valjuja ja heidän vitsinsä pitkäveteisiä.

Jätän kirjat nykyisin aika helposti kesken. Tapaan lukea ensimmäisen luvun ja se on sitten siinä, ellei kirjassa ole mitään kiinnostusta herättävää. En siis oikein käsitä, miten sain luettua tätä puoleen väliin saakka. Jouduin kyllä pitämään itselleni preppauspuheita lukemisen edistämiseksi, mutta aikani tätä tehtyäni tulin järkiini. Eivät kaikki hyviä, jopa loistavia, romaaneja kirjoittaneen kirjailijan teokset ole välttämättä yhtä onnistuneita - eikä niitä tarvitse kituuttaa loppuun asti.

Tästä takaiskusta huolimatta suosittelen kolmea ensimmäisenä mainitsemaani nuortenkirjaa edelleen hyvin lämpimästi.

Rainbow Rowell: Landline

St. Martin's Press, 2014

310s.

Rainbow Rowell: Fangirl

Luin viime vuoden lopulla Rainbow Rowellin Eleanorin & Parkin, söpön mutta karun nuortenkirjan, johon ihastuin ikihyviksi. Sen vuoksi olikin aika selvää, että tarttuisin ennemmin tai myöhemmin myös Rowellin muihin kirjoihin.

Fangirl kertoo collegen aloittavasta Cathista, jonka intohimona on lukeminen ja Simon Snow -fanfictionin kirjoittaminen. Toisin kuin kaksoissisarensa, villi ja juhlia rakastava Wren, viettää Cath kaikkein mieluiten aikansa omissa oloissaan. Huippusuositun Carry On -ficin ylläpitäminen ei kuitenkaan suju häneltä ongelmitta, sillä päänvaivaa aiheuttavat niin opiskelu ja perhe kuin naljaileva kämppis ja kämppiksen mukana roikkuva leveähymyinen poika.

Rowellin tyylin tunnistaa. Kirja on leppoisan kevyttä luettavaa, mutta käsittelee jälleen myös vakavia aiheita. On ulkopuolisuuden tunnetta, mielisairautta, hylätyksi tulemista, keskittymisvaikeuksia ja ongelmia alkoholin kanssa. Jokainen näistä asioista on mielestäni tärkeää nostaa esiin, mutta mietin silti jossain vaiheessa, onko kirja ylikuormitettu kaikenlaisilla ongelmilla.

Fangirl on aika tyypillinen nuortenkirja kouluympäristöineen ja ihmissuhdesotkuineen. Tuoreutta siihen tuo kuitenkin fanfictionin hyödyntäminen. En ainakaan muista, että olisin koskaan aiemmin törmännyt samanlaiseen kirjaan. Simon Snow'sta tulee selkeästi mieleen Harry Potter, mutta Pottereiden tasolle Snow-pätkät eivät kuitenkaan pääse, ja loppua kohden niitä alkoikin olla omaan makuuni liian paljon, liian pitkinä. Pienissä määrin ne kuitenkin toimivat.

Cath couldn't imagine having any sort of job or career. She'd majored in English, hoping that meant she could spend the next four years reading and writing. And maybe the next four years after that.

Lukutoukkana, fanfictionia teini-ikäisenä itsekin jonkin verran lukeneena ja kirjoittaneena pystyin samaistumaan Cathiin. Välillä hänen intohimonsa ficin kirjoittamiseen tuntui kuitenkin menevän yli, sillä siitä kärsivät niin opinnot kuin ihmissuhteetkin. Cathin tietynlainen (vaikka jollain tavalla myös ymmärrettävä) naiivius valintojen tekemisessä tai tekemättömyydessä alkoikin kirjan loppupuolella jo vähän nyppiä.

Fangirl lähtee liikkeelle hyvin, mutta ihan yhtä loistava se ei kuitenkaan ole kuin Eleanor & Park. Kun Cath soutaa ja huopaa päätöksiensa kanssa, junnaa tarinakin ikävästi paikoillaan. Mielestäni loppu tuli myös vähän yllättäen, sillä se ei tuntunut kursivan juuri mitään kasaan, vaan jätti hahmojen kohtalon aika avoimeksi. Tästä jäi hieman laimea vaikutelma.

Muutamista moitteista huolimatta Fangirl on kuitenkin jälleen hyvä nuortenkirja Rainbow Rowellilta, eikä hänen teoksiinsa tutustuminen todellakaan jäänyt tähän! Tätä voin suositella kaikille, jotka ovat joskus fanittaneet jotain koko sydämestään tai jotka ovat tunteneet itsensä jollain tavalla ulkopuolisiksi.

Goodreads-haaste: Fangirl menee kohtaan 39. A book with magic, sillä taikuutta löytyy Simon Snow -ficistä.

★★★★ 

Rainbow Rowell: Fangirl

St. Martin's Griffin, 2013

433s.

Pulkkista ja Rowellia

Rainbow Rowell: Eleanor&Park

En ole hetkeen lukenut juuri lainkaan nuortenkirjoja. Nyt pinnalla olevat dystopiateokset kun tuntuvat sekoittuvan massaan, enkä tiedä, mikä niistä olisi oikeasti lukemisen arvoinen. Tästä syystä Rainbow Rowellin realistinen Eleanor&Park tuntui tuoreelta löydöltä.

Kirja kertoo kuusitoistavuotiaista Eleanorista ja Parkista, jotka joutuvat istumaan joka päivä vieretysten ahtaassa koulubussissa. Vähitellen, lyhyiden keskustelunpätkien kautta, he tunnistavat toisissaan piilevän ulkopuolisuuden tunteen ja rakastuvat. Rakkaus ei ole aina nuorille ihmisille helppoa, mutta Eleanorille ja Parkille se on vielä vaikempaa läheisiltä tulevien paineiden ja huonojen kotiolojen vuoksi.

Yleensä nuortenkirjoja lukiessani olen kokenut ongelmaksi sen, etten tunnista hahmoista itseäni teini-ikäisenä, vaan ne tuntuvat epäuskottavilta aina puhetapaansa myöten. Eleanoria&Parkia lukiessani tällainen ei kuitenkaan minua vaivannut. Päähenkilöt ovat sympaattisia, ja lukijat ovat heidän puolellaan. Hahmot myös käyttäytyvät inhimillisesti, niin kuin olisin voinut kuvitella itseni ja ystävieni käyttäytyvän samanlaisissa tilanteissa.

Yhteen summattuna Rowellin romaani on suloinen ja rehellinen kuvaus nuorista, sopeutumisesta ja rakkaudesta. Kirjan rakkaus on juuri sellaista, mitä se teini-iässä oli: nopeasti syttyvää ja koko maailman kattavaa. Suosittelen lämpimästi kaikille.

★★★★★ 

Rainbow Rowell: Eleanor&Park 

St. Martin's Griffin, 2013

328s.

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän 

Riikka Pulkkisen Totta oli tottavie aikamoinen teos, varmasti yksi parhaimpia lukemiani suomalaisia kirjoja. Siksi rima Iiris Lempivaaran levotonta ja painavaa sydäntä kohtaan oli korkealla, vaikka tiesin jo etukäteen odottaa jotain aivan erilaista.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on osaksi kevyt ja huumorintajuinen, osaksi vakava teos Iiriksestä, joka tulee jätetyksi monen yhteisen vuoden jälkeen, juuri silloin, kun olisi korkea aika odottaa kosintaa. Kirja kertoo Iiriksen selviytymisestä eron jälkeen, hänen tutustumisestaan uudelleen itseensä ja kaikista mahdollista ongelmista, joita deittailuviidakossa tulee eteen.

Kirjassa on monia hyviä puolia. Se oli helposti ja nopeasti luettava, jopa kännykän näytöltä. Siitä voi löytää useita tarkkanäköisiä huomioita elämästä, rakkaudesta ja ihmisistä. Ajoittain se saa jopa vähän nauramaan. Päällimmäisenä minulle jäi kuitenkin mieleen tietynlainen teennäisyys. Sanavalinnat ovat usein tahallisen konstikkaita ja hienoja, vaikka yksinkertainen riittäisi aivan hyvin. En myöskään voinut sietää päähenkilöä ja tämän ylikorostettua minä-kuvaa.

Kahden kirjan perusteella voin sanoa pitäväni Pulkkisesta, vaikkei hän mielestäni tällaisessa kevyemmässä kirjallisuudessa parhaimmillaan olekaan. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän sopii luettavaksi ainakin silloin, kun kaipaa eronjälkeistä huumoria tai haluaa tutustua itseensä paremmin. Itse en olisi kuitenkaan menettänyt aivan hirveästi, vaikka tämä olisi jäänyt lukemattakin.

★★★ 

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Otava, 2013

E-kirja
174s.