Pulkkista ja Rowellia

Rainbow Rowell: Eleanor&Park

En ole hetkeen lukenut juuri lainkaan nuortenkirjoja. Nyt pinnalla olevat dystopiateokset kun tuntuvat sekoittuvan massaan, enkä tiedä, mikä niistä olisi oikeasti lukemisen arvoinen. Tästä syystä Rainbow Rowellin realistinen Eleanor&Park tuntui tuoreelta löydöltä.

Kirja kertoo kuusitoistavuotiaista Eleanorista ja Parkista, jotka joutuvat istumaan joka päivä vieretysten ahtaassa koulubussissa. Vähitellen, lyhyiden keskustelunpätkien kautta, he tunnistavat toisissaan piilevän ulkopuolisuuden tunteen ja rakastuvat. Rakkaus ei ole aina nuorille ihmisille helppoa, mutta Eleanorille ja Parkille se on vielä vaikempaa läheisiltä tulevien paineiden ja huonojen kotiolojen vuoksi.

Yleensä nuortenkirjoja lukiessani olen kokenut ongelmaksi sen, etten tunnista hahmoista itseäni teini-ikäisenä, vaan ne tuntuvat epäuskottavilta aina puhetapaansa myöten. Eleanoria&Parkia lukiessani tällainen ei kuitenkaan minua vaivannut. Päähenkilöt ovat sympaattisia, ja lukijat ovat heidän puolellaan. Hahmot myös käyttäytyvät inhimillisesti, niin kuin olisin voinut kuvitella itseni ja ystävieni käyttäytyvän samanlaisissa tilanteissa.

Yhteen summattuna Rowellin romaani on suloinen ja rehellinen kuvaus nuorista, sopeutumisesta ja rakkaudesta. Kirjan rakkaus on juuri sellaista, mitä se teini-iässä oli: nopeasti syttyvää ja koko maailman kattavaa. Suosittelen lämpimästi kaikille.

★★★★★ 

Rainbow Rowell: Eleanor&Park 

St. Martin's Griffin, 2013

328s.

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän 

Riikka Pulkkisen Totta oli tottavie aikamoinen teos, varmasti yksi parhaimpia lukemiani suomalaisia kirjoja. Siksi rima Iiris Lempivaaran levotonta ja painavaa sydäntä kohtaan oli korkealla, vaikka tiesin jo etukäteen odottaa jotain aivan erilaista.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on osaksi kevyt ja huumorintajuinen, osaksi vakava teos Iiriksestä, joka tulee jätetyksi monen yhteisen vuoden jälkeen, juuri silloin, kun olisi korkea aika odottaa kosintaa. Kirja kertoo Iiriksen selviytymisestä eron jälkeen, hänen tutustumisestaan uudelleen itseensä ja kaikista mahdollista ongelmista, joita deittailuviidakossa tulee eteen.

Kirjassa on monia hyviä puolia. Se oli helposti ja nopeasti luettava, jopa kännykän näytöltä. Siitä voi löytää useita tarkkanäköisiä huomioita elämästä, rakkaudesta ja ihmisistä. Ajoittain se saa jopa vähän nauramaan. Päällimmäisenä minulle jäi kuitenkin mieleen tietynlainen teennäisyys. Sanavalinnat ovat usein tahallisen konstikkaita ja hienoja, vaikka yksinkertainen riittäisi aivan hyvin. En myöskään voinut sietää päähenkilöä ja tämän ylikorostettua minä-kuvaa.

Kahden kirjan perusteella voin sanoa pitäväni Pulkkisesta, vaikkei hän mielestäni tällaisessa kevyemmässä kirjallisuudessa parhaimmillaan olekaan. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän sopii luettavaksi ainakin silloin, kun kaipaa eronjälkeistä huumoria tai haluaa tutustua itseensä paremmin. Itse en olisi kuitenkaan menettänyt aivan hirveästi, vaikka tämä olisi jäänyt lukemattakin.

★★★ 

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Otava, 2013

E-kirja
174s.