David Walliams: Mr Stink (& blogin ulkoasun muodonmuutos!)

David Walliamsin Mr Stinkistä tuli ensimmäinen vuonna 2015 lukemani kirja. Ihan hyvä aloitus uudelle lukuvuodelle, vaikka kirjassa olisi mielestäni ollut aineksia vieläkin parempaan suoritukseen. Mainio lähtökohta on myös se, että luin kirjan englanniksi, sillä olen luvannut itselleni lukea tämän vuoden aikana enemmän vieraskielisiä kirjoja.

Mr Stink on lastenkirja, joka kertoo nimensä mukaisesti eräästä herra Lemusta. Herra Lemu on koditon mies, joka pitää majaa kaupungin penkillä likaisen ulkoasunsa ja vielä likaisemman koiransa kanssa. Ihmiset välttelevät herra Lemun seuraa, sillä hän haisee niin, niin pahalle, että silmät täyttyvät kyynelistä, jos seisot liian lähellä.

Toisaalla asustaa kiltti ja ujo, Chloe-niminen tyttö, joka tuntee itsensä ulkopuoliseksi niin kotona kuin koulussa. Kun Chloe ensimmäisenä ihmisenä pysähtyy juttelemaan herra Lemun kanssa, tulee heistä hyvät ystävät. Chloen harmiksi hänen koppava äitinsä suunnittelee kuitenkin ajavansa kodittomat kokonaan pois kaduilta, jos hän pääsee ministeriksi. Chloe saa mielestään hyvän idean, ja päättää piilottaa uuden ystävänsä perheensä pihavarastoon, jotta tällä olisi katto pään päällä. Siitä ne vaikeudet kuitenkin vasta alkavat.

Varsinkin kirjan alkupuoli on täynnä hersyvää huumoria. Herra Lemu tyhjentää erään kahvilan silmänräpäyksessä ja hänen hajunsa kerrotaan säilyvän vielä viikkojenkin päästä paikoissa, joissa hän on viettänyt aikaa. Tarinan edetessä syvennytään myös vähän vakavampiin aiheisiin. Mr Stink opettaa muiden, myös erilaisten ihmisten huomioon ottamista. Eikä herra Lemun menneisyydestäkään paljastuva asia ole kevyimmistä päästä.

Päähenkilö Chloe on varmasti monelle lapselle hyvä samaistumisen kohde siinä, kuinka hän uskaltaa toimia oikeaksi kokemallaan tavalla, vaikka kokee vastustusta. Itse kuitenkin pidin Chloeta vähän vaisuna ja ihastuinkin enemmän herra Lemuun sekä Chloen äitiin. Herra Lemu on mielenkiintoinen hahmo kaikessa kompleksisuudessaan, vaikka piirre välillä meneekin jo vähän sekavan puolelle. Chloen äiti puolestaan on räiskyvä persoona, joka myrkyllisyydessään toi minulle mieleen Roald Dahlin lastenkirjojen äiti- ja isä-hahmot. En kuitenkaan pitänyt suunnasta, johon hahmot kehittyvät, sillä se vie mielestäni lopulta terän.

Walliamsia ja Roald Dahlia on verrattu muutenkin paljon toisiinsa, eikä välttämättä ihme, sillä Dahlin luottokuvittaja Quentin Blake on tehnyt tämänkin kirjan kanssa erinomaista työtä. Liikaa ei kuitenkaan kannata miesten teoksia yhdistää toisiinsa, sillä mielestäni Walliamsin kirja toimii paremmin omillaan, ilman Dahlin nimen varjoa.

Mr Stink -kirjalla aloitan myös 50 kohdan Goodreads-haasteen. Kirja sijoittuu kohtaan 45. A book set during Christmas.

★★★ 

David Walliams: Mr Stink 

HarperCollins Children's Books, 2009

267s.

Kuten ehkä huomaatte, blogin ulkoasu on käynyt läpi vähän muutoksia. Olen ollut oikeastaan ihan blogin alkukuukausia lukuun ottamatta tyytymätön banneriin, mutta en ollut aikaisemmin saanut tehdyksi asialle mitään. Ei sillä, että minulla nytkään olisi juuri ollut taitoja muuttaa ulkoasua, mutta poikaystävän avustuksella banneri- ja profiilikuvat saatiin vaihdettua enemmän mieleisiksi. Nyt ulkoasu näyttää omasta mielestäni aiempaa tasapainoisemmalta.

Sivupalkista löytyvät lisäksi uutena Facebook-, Twitter- ja Instagram-sivuni. Facebook-sivu on pyhitetty ainoastaan blogijulkaisuille, mutta Instagramiin ja Twitteriin kuvailen ja kirjoittelen muitakin asioita. Tervetuloa seuraamaan. :)

Mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta, vai huomaako eroa vanhaan edes?