Kun pyysin teitä lukijoita suosittelemaan arvontapostauksessani jouluisia kirjoja, oli yksi suosituimmista vinkeistä Charles Dickensin Joululaulu (tai toiselta nimeltään esimerkiksi Saiturin joulu). Tunnelmaltaan loppujen lopuksi iloinen ja lämmin kirja sopi oikein mainiosti joulupäivään, jonka aikana sen luin. Kirjan pääosassa on Ebenezer Scrooge -niminen pihi äijänkuvatus, jolla ei ole sydäntä joulupyhille, köyhille ihmisille - tai ihmisille ylipäätään. Eräänä jouluyönä hän saa vieraakseen kolme aavetta, joista yksi näyttää hänelle menneisyyden, yksi nykyisyyden ja yksi tulevaisuuden. Käyntien tarkoituksena on muuttaa Scroogen asennetta, jottei häntä odottaisi kuolemansa jälkeen vaellus maan päällä raskaiden kahleiden kanssa.
Lukija temmataan Scroogen kanssa matkalle suoraan lämpimästä sängystä. Aaveet kuljettavat heitä synkän ja vaatimattoman, Scroogen taustoja selittävän menneisyyden kautta tärkeiden valintojen nykyisyyteen ja niiden seurauksista kärsivään tulevaisuuteen. Olivat aaveet sitten Scroogen unista hourailua tai eivät, auttavat ne häntä tarkastelemaan kriittisemmin omaa näkökulmaansa elämään.
Kirjan sanoma on tärkeä, eikä sitä juuri peitellä: meidän täytyy välittää ympärillämme olevista ihmisistä, eikä antaa rahan hallita kaikkea. Joululaulun luettuani tiedän nyt myös, että uskallan kokeilla muitakin Dickensin kirjoja varauksetta.
★★★★
Charles Dickens: Joululaulu (alkup. A Christmas Carol, 1843)
Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola
WSOY, 2014 (kuvassa näkyvä painos)
115s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti