Anna Godbersen: Hehkua (Huumaa, osa 4)

Kesä on kuumimmillaan 1900-luvun Manhattanilla, ja kuumina roihuavat yläluokkaisten nuorten tunteetkin. Diana matkusti ulkomaille asti etsiäkseen käsiinsä sotaan lähteneen Henryn ja onnekseen löytääkin tiensä takaisin miehen syliin. Mutta kestääkö parin rakkaus enää kotimaassa, missä he ovat jatkuvan arvostelun ja tarkastelun kohteena? Penelope ei tosin jaksa enää miehensä uskottomuudesta välittää, sillä hän on kiinnittänyt huomionsa aivan toisaalle, erääseen tiettyyn aateliseen nimittäin. Lina ja Elizabeth kuvittelevat kumpikin löytäneensä elämäänsä ainakin kohtuullisen rakkauden, mutta kummankin menneisyys uhkaa tavalla tai toisella tulla tulevaisuuden suunnitelmien tielle.

Hehkua seuraa edeltäjiään ylellisen elämäntyylin, juonittelun ja epäonnisten rakkaussuhteiden viitoittamalla tiellä. En ole tainnut sarjan aikaisempia osia arvostellessani keskittyä kirjan kansikuviin ollenkaan, mutta nyt täytyy sanoa, että minusta ne ovat onnistuneita. Kuvat ovat sekä kauniita että kuvaavat kaikkea sitä, mitä kansien välistä löytyy: historiaa, salaisuuksia, pinnallisuutta. Harmi vain, että tällä kertaa kaunis kansi onnistui hämäämään.

Aikaisemmat Huumaa-sarjan osat eivät ole voittaneet minua täysin puolelleen, mutta olen kuitenkin pitänyt niistä kevyinä välipaloina, joita lukiessa ei tarvitse miettiä liikaa ja joiden juonittelusta olen vähitellen oppinut nauttimaan kiitettävästi. Tämä viimeisin ja samalla sarjan päättävä osa tarjosi kuitenkin laimean, ja edeltäjistään poiketen, lähes tylsän lukukokemuksen.

Koska aiempiin osiin sisältyy niin paljon uskomattomia juonenkäänteitä, olivat minunkin odotukseni ehkä hieman liian korkealla tarinan päätöksen suhteen. Teoksessa ei tapahtunut mielestäni mitään kiinnostavaa ennen puoliväliä, ja sitten kun alkoi tapahtua ja ongelmia kerääntyä, tuntui Godbersen tyytyneen helpohkoihin ratkaisuihin niitä selvitettäessä. Ylipäätään kirjan tunnelma oli jotenkin kumman vakavamielinen, kuin kirjailija olisi miettinyt ainoastaan, että tämä teos on tarinan päätös, eikä siksi olisi uskaltanut enää ryhtyä mihinkään uskaliaisiin ratkaisuihin.

Loppu itsessään oli kaikkien juonitteluiden jälkeen hienoinen pettymys, olisin kaivannut jotain vähän räiskyvämpää päätöstä tarinalle. Siitä kuitenkin pidin, ettei Godbersen päättänyt Dianan ja Henryn kohtaloa kaikkein tavallisimmalla tavalla. Linan ja hänen siskonsa elämästä olisin ollut kuitenkin halukas kuulemaan vielä lisää, vaikka Lina kaikessa itsekkyydessään minusta hyvin vastenmielinen onkin. Myös Elizabethin äidin reaktio tytärtään koskettaneeseen ikävään tapahtumasarjaan olisi ollut mukava lukea.

*

Anna Godbersen: Hehkua (alkup. SPLENDOR, 2010)

Suomentanut: Katja Ruunaniemi

Karisto, 2012

428s.

Anna Godbersen: Erheitä (Huumaa, osa 3)

On kulunut muutama kuukausi vuosisadan vaihtumisesta New Yorkin seurapiireissä. Uudenvuoden traagiset tapahtumat eivät ole jättäneet Elizabethia rauhaan, ja hän onkin pysytellyt parrasvalojen ulottumattomissa nuoremman sisaren hoitaessa perheensä edustamisen. Myös muilla on huolia rakkausrintamalla. Diana ei saa Henryä pois mielestään, vaikka tämä onkin mennyt naimisiin toisen kanssa. Penelope saa puolestaan kokea, ettei miehen sormustaminen välttämättä estä tämän sydäntä sykkimästä toisaalle.

Erheitä on mielestäni synkempi kuin sarjan kaksi aiempaa osaa. Kenelläkään ei mene hyvin, eivätkä suunnitelmat asioiden korjaamiseksi tahdo onnistua. Muutamat muut kirjan lukeneet bloggaajat ovat moittineet nimen suomennosta (alkuperäinen Envy, eli suoraan suomennettuna kateus), mutta omasta mielestäni se sopii kirjalle kuin nenä päähän (tai kansi tekstille). Erehdyksiä ja väärinkäsityksiä ihmisten välillä, siitähän tämä Anna Godbersenin teos on tällä kertaa tehty.

Sarjan toinen osa, Juoruja, on tähän mennessä ollut mielestäni paras. Erheitä ei aivan yllä samaan, vaikka uskomattomia juonenkäänteitä viljelläänkin taas kovaan tahtiin. Seurapiirinuoret matkustavat New Yorkin vilinästä rauhalliselle ja rentouttavalle rantalomalle, josta ei kuitenkaan dramatiikkaa puutu. Selviääkö Elizabeth rajusta matkapahoinvoinnistaan? Entä pystyykö Henry vihdoin nousemaan isäänsä vastaan ja valitsemaan oikeasti rakastamansa naisen?

Sarjoissa on usein se huono puoli, että jossain vaiheessa juonikuviot voivat alkaa toistaa itseään. Niin käy myös tässä Huumaa-sarjan kolmannessa osassa. Tapahtumat on tällä kertaa siirretty eri ympäristöön, mutta silti sama show jatkuu edelleen. Henry yrittää vakuutella olevansa luottamuksen arvoinen, mutta sortuu pettämään Dianan kerta toisensa jälkeen. Myös Linan ryysyistä rikkauksiin -tarinassa nähdään jatkuvia uusintoja.

Aiemmissa osissa loppu on ollut aina yllättävä ja niin myös tässä kirjassa. Tällä kertaa loppu ei ainoastaan saanut minua kiihkeästi odottamaan seuraavan osan lukemista, vaan myös lisäsi kunnioitustani erästä tiettyä hahmoa kohtaan, jota olen aiemmin saattanut pitää hieman liian täydellisenä, melkein marysuemaisena.  Ja tottakai seuraava osa kiinnostaa myös siksi, että saan tietää, kuinka näiden tuttujen hahmojen tarina lopulta päättyy.

*

Anna Godbersen: Erheitä (alkup. ENVY, 2009)
Suomentanut: Katja Ruunaniemi
Karisto Oy, 2011

Anna Godbersen: Juoruja (Huumaa, osa 2)

Anna Godbersenin Huumaa-sarjan ensimmäinen osa tutustutti lukijan 1800-luvun lopun valloittaviin seurapiireihin, missä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Toisin kuin olin toivonut, Huumaa ei onnistunut vakuuttamaan minua arvattavilla juonenkäänteillään ja pyrkyrimäisillä henkilöhahmoillaan. Sen verran luettava se kuitenkin oli, että annoin vielä seuraavalle osalle mahdollisuuden löytäessäni sen halvalla kirjamessuilta.

Juoruja jatkaa suoraan siitä, mihin Huumaa jäi. Kaikkea en halua ensimmäisestäkään osasta paljastaa, mutta sen voin sanoa, että se päättyi varsinaiseen käännekohtaan; kohtaan, joka muutti kaiken aiemmin kerrotun päälaelleen. Juoruja paljastaa enemmän tästä käännekohdasta ja sen vaikutuksista, samoin kuin jo aiemmin tavatuista henkilöistä, kuten perheensä rahaongelmista ja sisarensa katoamisesta kärsivästä Diana Hollandista, uudenlaista elämää elävästä Linasta, sekä varakasta ja seikkailunhaluista Henryä itselleen kärkkyvästä Penelopesta.

Vaikka Juoruja lähtee liikkeelle mielestäni hitaasti kirjailijan kertaillessa aiempia tapahtumia ja pohjustaessa tulevia juonenkäänteitä, oli se loppujen lopuksi oikein positiivinen lukukokemus. Tarinan syventyessä alun hitaus ja oma epäröintini kirjan suhteen unohtuivat, ja uppouduin kuin huomaamatta vuosisadan loppua juhlivien ja kieroilevien henkilöiden elämään. Jos minua sarjan ensimmäisessä osassa harmittikin tarinan ennalta-arvattavuus, on Godbersen onnistunut tässä teoksessa olemaan lankeamatta samaan ansaan. Niin uskomattomia juonenkäänteitä kirja sisältää, alkaen kadonneen ja kuolleeksi oletetun tytön kihlasormuksen ilmestymisestä peräkorven panttilainaamoon, kuin muutamista erittäin yllättävistä hääjuhlista.

Huumaa-kirjaa lukiessani hahmot olivat mielestäni vastenmielisiä ja vain omaa etuaan tavoittelevia pyrkyreitä. Tarinan edetessä toisessa osassa hahmot alkoivat kuitenkin tuntua tutuilta, kuin vanhoilta, mutta ei niin läheisiltä ystäviltä. Toisin kuin aikaisemmin mainitsemassani Chasing Harry Winstonissa, Juoruja-teoksessa kieroilu on oikeastaan hyvin nautittavaa. Kirjan loppuvaiheilla huomasin esimerkiksi pitäväni paljon Penelopesta, tuosta kieroilijoiden kuningattaresta, jonka määrätietoisuutta olin aiemmin ehkä jopa hieman pelännyt.

Mikä minua vaivasi lukiessani Juoruja, ja minkä olin pistänyt merkille jo edeltävässä osassa, oli se, että välillä unohti lukevansa tarinaa, joka sijoittuu aikaan yli 100 vuotta taaksepäin. Godbersen kyllä kuvaa ajoittain aikakauden pukuloistoa, hevoskärryajeluita, sekä seurapiirien muodollista käyttäytymistä, mutta mielestäni se tuntuu vain pintaraapaisulta siitä, mitä 1800-luvulta olisi voinut tarinaan ottaa mukaan.

Kuten ensimmäisessä osassa, myös Juoruja-kirjassa loppu on tarinan kannalta erityisen merkittävä. Viimeiset sivut antavat selvästi viitteitä sarjan seuraavaan osaan Erheitä, joka minunkin pitäisi mahdollisimman pian etsiä jostain käsiini.

*

Anna Godbersen: Juoruja (alkup. RUMORS, 2008)

Suomentanut: Katja Ruunaniemi

Karisto Oy, 2011