Paula Hawkins: Tummiin vesiin

Omistettu kaikille hankalille ihmisille.

Luin Paula Hawkinsin esikoisromaanin The Girl on the Train (suom. Nainen junassa) hieman reilu kaksi vuotta sitten ja pidin kirjasta silloin kovasti. Romaanissa toimivinta oli päähenkilö Rachelin alkoholismin ja siitä johtuvien muistikatkosten kuvaus, jotka tekivät hänestä epäluotettavan kertojan. Myös teoksen loppuratkaisu onnistuttiin pitämään pimennossa ihan viimeiseen saakka. Toisin sanoen, olin aika innoissani kuullessani alkuvuodesta, että Hawkins on julkaisemassa uuden romaanin.

Hawkinsin toinen teos, Tummiin vesiin, kuvaa pikkukaupunkia, jossa on jo vuosisatojen ajan tapahtunut selvittämättömäksi jääneitä naisten hukkumiskuolemia. Kaikkien näiden naisten on kuvattu olleen jollain tavalla hankalia persoonia. Niin kutsuttuun "hukkuneiden mutkaan" on viimeisimpänä menehtynyt Nel Abbott, jolle hukkuneiden naisten tapaukset ovat olleet pakkomielle. Nel ja tämän sisar, Jules, eivät ole olleet vuosiin yhteydessä toisiinsa, mutta nyt Jules joutuu palaamaan vastahakoisena kaupunkiin selvittämään sisarensa kuolemaa ja pitämään samalla huolta Nelin tyttärestä.

Tarinassa on monta näkökulmaa. Muun muassa Nelin kuoleman tutkintaa johtava poliisi, tämän vaimo ja isä, ja jopa kaupungin outolintuna pidetty selvännäkijä pääsevät vuorollaan kertomaan oman kantansa tapahtumiin. Jokaisella heistä on ollut jonkinlainen side joko Neliin tai aiemmin kuolleisiin naisiin.

Tarinan lähtökohta on mielenkiintoinen. Ei tosin yhtä mielenkiintoinen kuin Hawkinsin edellisessä romaanissa, johon jo junan ikkunoista tirkistely toi mukanaan tuoreutta, mutta lukemaan innostava kuitenkin. Aloin siis tutustua kirjaan ja odotin, millainen jännityskertomus tästä kuoriutuisi. Odottamiseksi se sitten menikin. Ja odottamiseksi. Kun sain kirjan viimein luettua, en ollut ihan varma, mihin lopputulemaan tarinassa oli päädytty. En ollut ylipäätään varma, mikä tämän teoksen pointti oli.

Tummiin vesiin ei ole jännittävä. Lähimmäs kylmiä väreitä ja niskavillojen ylösnousua päästään kai silloin, kun odotellaan, milloin jotain yllättävää tapahtuisi. Ei tapahdu, joten kannattaa lakata odottamasta. Rehellisesti sanottuna tarinasta puuttuu kunnon arvoitus. Toki hahmot yrittävät saada selvitettyä viimeisimpiä kuolintapauksia, mutta koska merkityksellisimmät juonenkäänteet ja johtolangat selitetään lähes välittömästi auki, ei lukijan omille päätelmille ja arvauksille jää lainkaan tilaa.

Tarinassa olisi voitu keskittyä enemmän naisiin, jotka olivat kuolleet vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten. Olisin ainakin itse lukenut heistä mielelläni lisää, sillä nyt heidän kohtaloaan sivutaan lähinnä parisivuisten minitarinoiden kautta. Koska naiset kuitenkin tuodaan esiin, eikä heihin paneuduta sen enempää, heidän merkityksensä jää kokonaisuuden kannalta vaisuksi. Ainoa syy heidän esiin nostamiseensa vaikuttaa olevan heidän väitetty hankaluutensa.

Tummiin vesiin jättää jälkeensä hämmentyneen ja karvaasti pettyneen olon yllätyksettömyydellään ja epäloogisuudellaan. Tarinassa on mukana aivan liikaa irrallista, kokonaisuuden kannalta irrelevanttia materiaalia. Sen tarkoituksena on varmasti hämmentää pakkaa, jotta ratkaisu ei olisi ennalta-arvattava, mutta nyt lopputulos on kaikkea muuta kuin eheä.

Paula Hawkins: Tummiin vesiin (Into the Water, 2017)

Suomentanut: Antti Autio

Otava, 2017

415s.

Paula Hawkins: The Girl on the Train

Rachel Watsonilla on tapana ottaa arkiaamuisin klo 8.04 juna Lontooseen ja klo 17.56 takaisin Ashburyyn. Hän istuu penkillä ikkunan vieressä ja tutkii silmillään ohikiitäviä taloja. Varsinkin yksi on kiinnittänyt hänen huomionsa, talo, jossa asuu onnelliselta näyttävä pariskunta. Eräänä päivänä Rachel kuitenkin näkee sattumalta jotain, joka ei tunnu luonnolliselta. Eikä hän voi jättää asiaa sikseen.

The Girl on the Train kiinnosti minua heti ilmestyttyään alkuvuodesta ja tilasinkin sen aika nopeasti itselleni. Kirjaa on verrattu monessa paikassa Hitchcockin Takaikkunaan, joka on omastakin mielestäni varsin hyvä ja mielenkiintoinen elokuva. Elokuvasta tutut tirkistelynhaluisuus ja salaa nähdyt oudot asiat kuulostivat hykerryttäviltä, mutta siitä huolimatta sain aloitettua kirjan lukemisen vasta muutamia päiviä sitten.

Rachelin lisäksi tarinassa pääsee ääneen kaksi muuta naista, ja jokaisen näkökulma tuntuu esittävän asiat erilaisessa valossa. Toinen saattaa nähdä tuntemattomien ihmisten elämässä kaiken sen, mitä on halunnut itse aina saavuttaa, toinen vain kuulla äänekkäät riidat. Kun hahmot eivät lisäksi tunnu erityisen pidettäviltä tai samaistuttavilta, on lukijan vaikea tietää, keneen luottaa. Tämä tekee tarinasta toimivan.

Näin vielä viileään, sateiseen ja hämärään alkukesään The Girl on the Train oli aivan loistava trilleri ja sisälsi juuri sopivasti kaipaamaani jännitystä. Pitkästä aikaa jouduin valvomaan myöhään yöhön lukien, jotta saisin ratkaisun selville. Tarinassa paljastuu jatkuvasti niin paljon yllättäviä käänteitä, ettei lukemista voinut vain jättää kesken.

Kirja onnistui huiputtamaan minua täysin. Esitin itselleni jos jonkinmoisia skenaarioita siitä, mitä olisi voinut tapahtua, mutta varsinainen ratkaisu tuli tästä huolimatta yllätyksenä. Kirjassa on paljon eri suuntiin sinkoilevia, solmimattomia langanpätkiä, jotka saivat minut ensin epäilemään vahvasti yhtä asiaa, mutta jo seuravassa hetkessä jouduinkin taas kyseenalaistamaan kaiken.

The Girl on the Train ei ole täydellinen kirja, vaikka aika läheltä liippaakin. Juonenkäänteet olivat ajoittain liian pienestä sattumasta kiinni ja näin vähän epäuskottavia, samoin joidenkin hahmojen käyttäytyminen. Pettynein olin kuitenkin loppuhuipennukseen, joka tuntui kierrättävän kuluneita lausahduksia ja tapahtumia. Itse ratkaisu ei tehnyt minua tyytymättömäksi, sillä siihen liittyvät asiat olivat oikein mielenkiintoisia. Tapa, jolla ne esitettiin, varisti kuitenkin tarinasta kaiken sen tuoreuden, joka siinä mielestäni pitkään oli.

The Girl on the Train sopii lukijoille, jotka rakastavat jännitystä ja kierohkoja juonenkäänteitä. Se sisältää monia sinänsä rankkojakin käänteitä, mutta esimerkiksi liialla verellä tai kauhulla mässäilyä ei tarvitse pelätä. Ihanteellisin lukukokemus syntyisi varmasti kirjan tapaan lämpimänä, jopa tukahduttavan kuumana kesäiltana, junan jyristellessä ohitse.

Goodreads-haaste: The Girl on the Train menee kohtaan 4. A book published this year.

★★★★ 

Paula Hawkins: The Girl on the Train

Doubleday, 2015

319s.