Blogi täyttää 3 vuotta!

Tasan kolme vuotta sitten, huhtikuun 22. päivän iltana 2012, istuin silloisen kaksiomme keittiössä Vaasassa ja julkaisin ihkaensimmäisen blogikirjoitukseni. Päätös ei ollut äkkinäinen, vaan olin pohtinut sitä pitkään seuraillessani vierestä monia muoti- ja kirjablogeja. Kirja-arvioiden kirjoittaminen ei ollut minulle kokonaan uutta, sillä olin jo aikaisemmin merkinnyt ylös mietteitä lukemistani teoksista. Oli se silti jännittävää laittaa tekstejään ensimmäistä kertaa julkisesti esille, jonkun nähtäväksi.

Tuohon iltaan on matkaa niin aikaa kuin kilometrejä. Työpaikka vaatekaupassa on vaihtunut kirjallisuuden opiskeluun ja kotipaikkakunta ihanaan Turkuun. Olen päivittänyt blogini ensimmäistä ulkoasua enemmän omaa silmääni miellyttävään suuntaan ja tutustunut niin bloggaamisen hyviin kuin huonoihin puoliin.

Vaikkei itse välttämättä haluaisi uskoa, että omaan harrastukseen kuuluu myös niitä vähemmän kivoja elementtejä, on niiden olemassaolo kuitenkin totta. On päiviä, jolloin inspiraatio majailee jossain aivan muualla kuin sen pitäisi, kuvat eivät onnistu kymmenennelläkään kerralla tai kirjoitus ei tavoita sitä mitä haluaisit sanoa. Oman stressinaiheensa bloggaamiseen tuo myös opiskelu. Opinnot, joihin kuuluu suurena osana lukeminen ja joissa ei ole harvinaista, että yksi kurssi vaatii 14-20 kirjaa, vähentävät ymmärrettävästi omaksi iloksi lukemista ja kirjoittamista. Negatiiviset puolet vaativat kompromissien tekoa: pidän blogista taukoa silloin, kun ajatus ei kulje tai kun ei ole aikaa, ja kirjoitan sydämeni pohjasta aina silloin, kun opinnoista on lomaa tai minulla on jotain sanottavaa.

Kaikeksi onneksi bloggaamisen hyvät puolet peittoavat huonot kevyesti. Mukavaa on muun muassa se, kun huomaa omien kirjoitustensa tason kohonneen (vanhojen tekstien lukeminen hävettää aina) tai kun pystyy pienistä vaikeuksista huolimatta säilyttämään rakkauden ja ilon kirjoittamiseen, lukemiseen ja kuvaamiseen. Näiden lisäksi parasta ovat kaikki blogikollegat ja lukijat. Tähän harrastukseen kuuluu niin isona osana vuorovaikutus, että on mahtavaa, kun ympärillä on kivoja ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia kirjoista ja jotka suosittelevat uutta luettavaa. Suuri kiitos teille kaikille! <3

Synttäreiden kunniaksi ajattelin listata blogiajan parhaimpia kirjoja. Innoituksen tähän sain Annamilta, joka teki saman tammikuussa omien blogisynttäreidensä yhteydessä. Kirjat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä.

1. Haruki Murakami: Kafka rannalla
Viimeisimpiä lukemiani kirjoja. Omaa tekstiäni lainaten: "[L]uo yhteyksiä sellaisiinkin paikkoihin, joissa ei voisi edes kuvitella niitä olevan. Inspiroiva teos, joka todella saa ajattelemaan sen eri puolia ja merkityksiä."

2. Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 ja 2)
Heti perään toinen Murakamin teos. 1Q84 vie meidät omaamme kovasti muistuttavaan ja silti niin erilaiseen maailmaan. Sellaiseen, jossa fantasian elementit ovat valloillaan: taivaalla paistaa kaksi kuuta ja pikkuväki rakentelee ilmakoteloita.

3. Annie Barrows & Mary Ann Shaffer: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Synkähkö aihe toisen maailmansodan aikaisesta miehityksestä. Tästä huolimatta kirjasta jää päällimmäisenä mieleen voimakas elämänilo. Itseäni jälleen lainaten: "Niin vaikuttava, että minun tekisi samantien mieli pakata laukkuni ja muuttaa pienelle saarelle, yhtä ihastuttavien ihmisten pariin."

4. George Orwell: Vuonna 1984
Vahva teos siitä, millaista olisi jos jokaista sanaasi ja liikettäsi tarkkailtaisiin. Keskiössä on yksilön voimattomuus yhteiskunnan koneistoa vastaan, mutta taustalta pilkistää rakkaus. Tämä on teos, jota voisi suositella lähes jokaiselle.

5. Tove Janssonin Muumikirjat
Oikein hävettää myöntää, että vaikka katselin lapsena urakalla Muumilaakson tarinoita -tv-sarjaa, tutustuin alkuperäisiin kirjoihin vasta muutama vuosi sitten. Nuo suloiset ja hauskat, melankoliset ja ajattelemaan kannustavat kirjat veivät kuitenkin samalla hetkellä sydämeni.

6. Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Mustaa huumoria, aikuiseksi kasvamisen kipua ja perheen tuomaa turvallisuuden tunnetta.

7. Rainbow Rowell: Eleanor&Park

Liikaa siirappisuutta välttävä kuvaus nuorten rakkaudesta ja sopeutumisesta. Kaunistelematon, mutta silti kaunis.

8. Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu

Harrisin kirjassa on jotain samaa kuin Kirjallisessa piirissä perunankuoripaistoksen ystäville. Tarina kertoo toisesta maailmansodasta, perheestä sen keskellä ja suuresta salaisuudesta. Lämmin teos, joka saa veden kielelle herkullisten ruoka-annosten kuvauksella.

9. Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät
Kuvausta ranskalaisen perheen ja näiden lähimmäisten elämästä. Päältä kevyt tarina sisältää myös menneisyydestä kumpuavaa surua ja katkeruutta, huonon itsetunnon kanssa kamppailua ja rakkauden kaipuuta.

10. Taiye Selasi: Ghana Must Go (tarkempi arvio tulossa)
Vaikka ylempänä kerroin opintojen ja suurten kirjamäärien stressaavan, löytyy niidenkin keskeltä onneksi välillä loistavia teoksia. Taiye Selasin Ghana Must Go on ehdottomasti yksi sellaisista. Koskettava tarina muun muassa siitä, millaista on tavoitella unelmaansa toisessa maassa ja mitä tapahtuu, kun se unelma särkyykin. Kirjan rakenne tuntuu ensin haastavalta näkökulmien vaihdoksineen ja takaumineen, mutta palkitsee lopussa.

Kertokaahan ihmeessä, jos olette näitä kirjoja jo lukeneet, ja varsinkin, jos tämän postauksen myötä innostuitte jotain lukemaan! :)

Haruki Murakami: Kafka rannalla

Blogi onkin näköjään uinaillut viimeisen kuukauden kevätväsymyksen kourissa. Voisin valittaa jälleen kerran siitä, kuinka kiireistä aikaa tämä vuodenaika on opintojen suhteen, mutta enpäs valitakaan! Sen sijaan kerron kirjasta, joka toi piristystä tentteihin lukemisen ja esseiden kirjoittamisen lomassa.

Haruki Murakami on yksi lempikirjailijoistani, ja hänen luomansa maailmat ja runollisen melankoliset hahmot vetoavat minuun yhä uudestaan. Kafka rannalla ei ollut poikkeus. Se kertoo kaksi sinänsä erillistä tarinaa, jotka kuitenkin yhtyvät jollain tasolla. Toisessa kuvataan 15-vuotiasta Kafkaa, joka karkaa kotoaan ja päätyy töihin hiljaiseen ja kipeitä salaisuuksia kätkevään kirjastoon. Toisessa tarinassa tutustutaan Nakataan, vanhanpuoleiseen mieheen, joka on lapsuudessaan kokemansa onnettomuuden seurauksena muita ihmisiä älyllisesti kehityksessä jäljessä, mutta joka osaa puhua kissoille. Nakatan seuraksi ilmaantuu Hoshino, parikymppinen perusjamppa, joka ensijärkytyksen jälkeen tykästyy Nakataan ja tämän outoihin tapoihin.

Nakatalla ja Kafkalla on kummallakin päämäärä, jonka he yrittävät tavoittaa. Kafkaa vaivaa hänen isänsä aikoinaan tekemä synkkä ennustus hänen tulevaisuudestaan, ja hän haluaa päättää itse omasta elämästään ja tehdä omia valintojaan. Nakataa puolestaan ohjaavat oudot voimat ensin kissojen sieluja pyydystävästä miehestä kummallisen, vaikeasti tavoitettavan kynnyskiven luokse. Vaikka pojan ja miehen tiet eivät koskaan kohtaa konkreettisesti, on heidän elämillään ja tehtävillään silti yhteys.

Hahmojen ja maailmojen välisten rajojen hämärtyminen on Murakamille tyypillistä. Esimerkiksi Kafkalla on toinen puoli, poika nimeltä Varis, joka välillä sanelee hänelle uskaliaasti mitä tulisi tehdä. Myös syvältä metsästä löytyvän toisen maailman voisi ehkä ajatella kuvaavan Kafkaa jollain tavoin: hänen synkempää puoltaan, joka yrittää ottaa hänestä aika ajoin vallan. Itse aloin ajatella tällaisen hahmojen ja maailmojen sekoittumisen tarkoittavan kenties sitä, että teot ja tunteet ovat tärkeitä ja kaikille ihmisille tietyllä tavalla samoja, riippumatta siitä, millaisessa maailmassa elää.

Kafka rannalla on omasta mielestäni yksi Murakamin parhaista kirjoista, ellei paras. Vähän jouduin tosin ensin miettimään viiden tähden antamista, sillä koin välillä vaikeuksia Kafkan hahmon kanssa. Toisaalta hahmo muistuttaa Murakamin tuttuja, pari-kolmekymppisiä päähenkilöitä, toisaalta vaikuttaa realistisesti nuoren ikänsä puolesta niitä kypsymättömämmältä. Tuo Kafkan "vanhempi" ja viisaampi puoli aiheutti kuitenkin jonkinlaista ärsytystä, sillä se ei sopinut 15-vuotiaalle. Vaikka ehkä tässäkin tulee esiin se, kuinka hahmot vaikuttavat toisiinsa: ehkä Kafka ei henkisesti olekaan 15-vuotias, vaan monia elämiä ja kokemuksia vanhempi.

Kafka rannalla on tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja hyväksymisestä. Se kertoo ennustuksista, oman polun etsimisestä ja oman tehtävän toteuttamisesta. Se luo yhteyksiä sellaisiinkin paikkoihin, joissa ei voisi edes kuvitella niitä olevan. Inspiroiva teos, joka todella saa ajattelemaan sen eri puolia ja merkityksiä.

Goodreads-haaste: Kafka rannalla menee kohtaan 1. A book with more than 500 pages.

★★★★★ 

Haruki Murakami: Kafka rannalla (alkup. Umibe no Kafuka, 2002)

Suomentanut englanninkielisestä käännöksestä: Juhani Lindholm

Tammi, 2011

639s.