Voin kertoa rehellisesti, etten ole koskaan aiemmin blogia kirjoittaessani tuntenut yhtä suurta vaikeutta arvostella kirjaa ja antaa sille tähtiä, kuin koin John Williamsin Stonerin kanssa. Tämä aikoinaan unohdettu ja joitain vuosia sitten uudelleenlöydetty teos jätti jälkeensä niin hämmentyneitä ajatuksia, että toivottavasti osaan pukea edes osan niistä sanoiksi.
William 'Bill' Stoner on maatilan kasvatti, jolle aikuisiän kynnyksellä tarjoutuu tilaisuus lähteä yliopistoon. Alussa jokseenkin merkityksettömältä ja hajanaiselta tuntuva opintie kasvaa kuin vähän huomaamatta yhdeksi Stonerin elämän tärkeimmistä asioista, kun hän saa kirjallisuudenopettajan pestin samaiselta yliopistolta. Työn ohessa hän menee naimisiin ja saa lapsen, kokee ikäviä asioita ja hiukan iloisiakin. Koko ajan työ ja kirjallisuus ovat kuitenkin hänelle se henkireikä, johon turvautua epävarmuuden hetkellä, elämän ja avioliiton takoessa päähän.
Stoner on kuin oodi yksilölle ja tavalliselle, ehkä vähän suruviritteiselle, elämälle. Stonerin kulkema matka syntymästä kuolemaan on melko tasaista etapista seuraavaan, pieniä töyssyjä lukuun ottamatta - ja tämä tekee tarinasta realistisen. Juuri tämän vuoksi minulla olikin ongelmia kirjan arvostelussa: kuinka oikein pisteyttää itse elämää, sen merkityksellisyyksiä ja merkityksettömyyksiä?
Yleisesti ottaen kirjaa on arvostettu suuresti sosiaalisessa mediassa (kannattaa lukea esim. Lukuisan tai Ompun arvostelu), ja jopa kirjakaupan myyjä suositteli tätä lämpimästi. Itse en kuitenkaan pystynyt vaikuttumaan samalla tavalla. Tarina on todella yksinkertainen ja riisuttu, enkä minä päässyt siihen kiinni, en kokenut suuria tunteita, vaikka ajattelemisen aihetta riitti vielä hetkeksi lukemisen jälkeen. Tämä ei välttämättä kerro siitä, ettenkö lukisi ihan mielelläni myös tavallisesta, vähän tapahtumaköyhemmästä elämästä vaan pikemminkin siitä, että taidan olla runsaamman ja rönsyilevämmän kerronnan ystävä.
William Stoner on mies, joka ei omassa maailmassaan jää monelle mieleen. Hahmona hän on silti erittäin pidettävä. Pystyin samaistumaan siihen, kuinka hän välillä ikään kuin ajelehtii elämässään, antaa asioiden tapahtua omalla painollaan, eikä pyri suuresti vaikuttamaan niihin. Toisaalta passiivisen kuoren alta pystyi aistimaan lapsen ja rakastajattaren kautta myös lämpimiä ja voimakkaita tunteita.
Minä tunnistan Stonerin hienouden, sen hiljaisen ja rujon kauneuden, jota jo kansikuvakin sykkii. En kuitenkaan voi mitään sille, ettei se saanut minun sydäntäni liikahtamaan. Tähdet eivät välttämättä anna oikeutta teokselle, mutta kuvaavat omia tuntemuksiani sen lukemisesta.
Goodreads-haaste: Stoner sijoittuu kohtaan 11. A book with a one-word title.
William 'Bill' Stoner on maatilan kasvatti, jolle aikuisiän kynnyksellä tarjoutuu tilaisuus lähteä yliopistoon. Alussa jokseenkin merkityksettömältä ja hajanaiselta tuntuva opintie kasvaa kuin vähän huomaamatta yhdeksi Stonerin elämän tärkeimmistä asioista, kun hän saa kirjallisuudenopettajan pestin samaiselta yliopistolta. Työn ohessa hän menee naimisiin ja saa lapsen, kokee ikäviä asioita ja hiukan iloisiakin. Koko ajan työ ja kirjallisuus ovat kuitenkin hänelle se henkireikä, johon turvautua epävarmuuden hetkellä, elämän ja avioliiton takoessa päähän.
Stoner on kuin oodi yksilölle ja tavalliselle, ehkä vähän suruviritteiselle, elämälle. Stonerin kulkema matka syntymästä kuolemaan on melko tasaista etapista seuraavaan, pieniä töyssyjä lukuun ottamatta - ja tämä tekee tarinasta realistisen. Juuri tämän vuoksi minulla olikin ongelmia kirjan arvostelussa: kuinka oikein pisteyttää itse elämää, sen merkityksellisyyksiä ja merkityksettömyyksiä?
Yleisesti ottaen kirjaa on arvostettu suuresti sosiaalisessa mediassa (kannattaa lukea esim. Lukuisan tai Ompun arvostelu), ja jopa kirjakaupan myyjä suositteli tätä lämpimästi. Itse en kuitenkaan pystynyt vaikuttumaan samalla tavalla. Tarina on todella yksinkertainen ja riisuttu, enkä minä päässyt siihen kiinni, en kokenut suuria tunteita, vaikka ajattelemisen aihetta riitti vielä hetkeksi lukemisen jälkeen. Tämä ei välttämättä kerro siitä, ettenkö lukisi ihan mielelläni myös tavallisesta, vähän tapahtumaköyhemmästä elämästä vaan pikemminkin siitä, että taidan olla runsaamman ja rönsyilevämmän kerronnan ystävä.
William Stoner on mies, joka ei omassa maailmassaan jää monelle mieleen. Hahmona hän on silti erittäin pidettävä. Pystyin samaistumaan siihen, kuinka hän välillä ikään kuin ajelehtii elämässään, antaa asioiden tapahtua omalla painollaan, eikä pyri suuresti vaikuttamaan niihin. Toisaalta passiivisen kuoren alta pystyi aistimaan lapsen ja rakastajattaren kautta myös lämpimiä ja voimakkaita tunteita.
Minä tunnistan Stonerin hienouden, sen hiljaisen ja rujon kauneuden, jota jo kansikuvakin sykkii. En kuitenkaan voi mitään sille, ettei se saanut minun sydäntäni liikahtamaan. Tähdet eivät välttämättä anna oikeutta teokselle, mutta kuvaavat omia tuntemuksiani sen lukemisesta.
Goodreads-haaste: Stoner sijoittuu kohtaan 11. A book with a one-word title.
★★★
John Williams: Stoner (alkup. Stoner, 1965)
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Bazar, 2015
306s.