Voin kertoa rehellisesti, etten ole koskaan aiemmin blogia kirjoittaessani tuntenut yhtä suurta vaikeutta arvostella kirjaa ja antaa sille tähtiä, kuin koin John Williamsin Stonerin kanssa. Tämä aikoinaan unohdettu ja joitain vuosia sitten uudelleenlöydetty teos jätti jälkeensä niin hämmentyneitä ajatuksia, että toivottavasti osaan pukea edes osan niistä sanoiksi.
William 'Bill' Stoner on maatilan kasvatti, jolle aikuisiän kynnyksellä tarjoutuu tilaisuus lähteä yliopistoon. Alussa jokseenkin merkityksettömältä ja hajanaiselta tuntuva opintie kasvaa kuin vähän huomaamatta yhdeksi Stonerin elämän tärkeimmistä asioista, kun hän saa kirjallisuudenopettajan pestin samaiselta yliopistolta. Työn ohessa hän menee naimisiin ja saa lapsen, kokee ikäviä asioita ja hiukan iloisiakin. Koko ajan työ ja kirjallisuus ovat kuitenkin hänelle se henkireikä, johon turvautua epävarmuuden hetkellä, elämän ja avioliiton takoessa päähän.
Stoner on kuin oodi yksilölle ja tavalliselle, ehkä vähän suruviritteiselle, elämälle. Stonerin kulkema matka syntymästä kuolemaan on melko tasaista etapista seuraavaan, pieniä töyssyjä lukuun ottamatta - ja tämä tekee tarinasta realistisen. Juuri tämän vuoksi minulla olikin ongelmia kirjan arvostelussa: kuinka oikein pisteyttää itse elämää, sen merkityksellisyyksiä ja merkityksettömyyksiä?
Yleisesti ottaen kirjaa on arvostettu suuresti sosiaalisessa mediassa (kannattaa lukea esim. Lukuisan tai Ompun arvostelu), ja jopa kirjakaupan myyjä suositteli tätä lämpimästi. Itse en kuitenkaan pystynyt vaikuttumaan samalla tavalla. Tarina on todella yksinkertainen ja riisuttu, enkä minä päässyt siihen kiinni, en kokenut suuria tunteita, vaikka ajattelemisen aihetta riitti vielä hetkeksi lukemisen jälkeen. Tämä ei välttämättä kerro siitä, ettenkö lukisi ihan mielelläni myös tavallisesta, vähän tapahtumaköyhemmästä elämästä vaan pikemminkin siitä, että taidan olla runsaamman ja rönsyilevämmän kerronnan ystävä.
William Stoner on mies, joka ei omassa maailmassaan jää monelle mieleen. Hahmona hän on silti erittäin pidettävä. Pystyin samaistumaan siihen, kuinka hän välillä ikään kuin ajelehtii elämässään, antaa asioiden tapahtua omalla painollaan, eikä pyri suuresti vaikuttamaan niihin. Toisaalta passiivisen kuoren alta pystyi aistimaan lapsen ja rakastajattaren kautta myös lämpimiä ja voimakkaita tunteita.
Minä tunnistan Stonerin hienouden, sen hiljaisen ja rujon kauneuden, jota jo kansikuvakin sykkii. En kuitenkaan voi mitään sille, ettei se saanut minun sydäntäni liikahtamaan. Tähdet eivät välttämättä anna oikeutta teokselle, mutta kuvaavat omia tuntemuksiani sen lukemisesta.
Goodreads-haaste: Stoner sijoittuu kohtaan 11. A book with a one-word title.
William 'Bill' Stoner on maatilan kasvatti, jolle aikuisiän kynnyksellä tarjoutuu tilaisuus lähteä yliopistoon. Alussa jokseenkin merkityksettömältä ja hajanaiselta tuntuva opintie kasvaa kuin vähän huomaamatta yhdeksi Stonerin elämän tärkeimmistä asioista, kun hän saa kirjallisuudenopettajan pestin samaiselta yliopistolta. Työn ohessa hän menee naimisiin ja saa lapsen, kokee ikäviä asioita ja hiukan iloisiakin. Koko ajan työ ja kirjallisuus ovat kuitenkin hänelle se henkireikä, johon turvautua epävarmuuden hetkellä, elämän ja avioliiton takoessa päähän.
Stoner on kuin oodi yksilölle ja tavalliselle, ehkä vähän suruviritteiselle, elämälle. Stonerin kulkema matka syntymästä kuolemaan on melko tasaista etapista seuraavaan, pieniä töyssyjä lukuun ottamatta - ja tämä tekee tarinasta realistisen. Juuri tämän vuoksi minulla olikin ongelmia kirjan arvostelussa: kuinka oikein pisteyttää itse elämää, sen merkityksellisyyksiä ja merkityksettömyyksiä?
Yleisesti ottaen kirjaa on arvostettu suuresti sosiaalisessa mediassa (kannattaa lukea esim. Lukuisan tai Ompun arvostelu), ja jopa kirjakaupan myyjä suositteli tätä lämpimästi. Itse en kuitenkaan pystynyt vaikuttumaan samalla tavalla. Tarina on todella yksinkertainen ja riisuttu, enkä minä päässyt siihen kiinni, en kokenut suuria tunteita, vaikka ajattelemisen aihetta riitti vielä hetkeksi lukemisen jälkeen. Tämä ei välttämättä kerro siitä, ettenkö lukisi ihan mielelläni myös tavallisesta, vähän tapahtumaköyhemmästä elämästä vaan pikemminkin siitä, että taidan olla runsaamman ja rönsyilevämmän kerronnan ystävä.
William Stoner on mies, joka ei omassa maailmassaan jää monelle mieleen. Hahmona hän on silti erittäin pidettävä. Pystyin samaistumaan siihen, kuinka hän välillä ikään kuin ajelehtii elämässään, antaa asioiden tapahtua omalla painollaan, eikä pyri suuresti vaikuttamaan niihin. Toisaalta passiivisen kuoren alta pystyi aistimaan lapsen ja rakastajattaren kautta myös lämpimiä ja voimakkaita tunteita.
Minä tunnistan Stonerin hienouden, sen hiljaisen ja rujon kauneuden, jota jo kansikuvakin sykkii. En kuitenkaan voi mitään sille, ettei se saanut minun sydäntäni liikahtamaan. Tähdet eivät välttämättä anna oikeutta teokselle, mutta kuvaavat omia tuntemuksiani sen lukemisesta.
Goodreads-haaste: Stoner sijoittuu kohtaan 11. A book with a one-word title.
★★★
John Williams: Stoner (alkup. Stoner, 1965)
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Bazar, 2015
306s.
Aina ei hienoksikaan koettu iske. Minullakin on runsaasti kokemusta vastaavista tilanteista. Lukijana tunnistaa teoksen ansiot, mutta ei vaan innostu. Joskus kyllä käy niinkin, että jos lukee uudestaan, niin tilanne muuttuu. Minulla kävi näin Selasin Ghana ikuisesti -kirjan kanssa. Ekalla kerralla en vaan päässyt tarinaan sisään ja toisella kerralla luin henkeä pidätellen.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä.
Tuokin on kyllä totta. Ja nyt kun olen kuitenkin Stonerin ostanut omaksi, niin en ajatellut siitä ihan heti luopua. Ehkä myöhemmin on aika uudelleenluvulle. :)
PoistaSelasin Ghana on muuten aikamoinen tapaus, luin sen itse juuri äskettäin. Lukemisen aikana minulla oli monessa kohtaa vaikeuksia päästä eteenpäin (kirjan rakenneko aiheutti ongelmia vai mikä), mutta lukemisen jälkeen olin täysin varma siitä, että kirja on viiden tähden arvoinen. Varsinkin loppu oli mielestäni kirjoitettu todella kauniisti.
Minulle on käynyt monen kirjan ja teoksen kanssa niin, että tunnistan sen hienouden ja ymmärrän, miksi se on iso juttu, mutta jostain syystä se ei vain yllä minuun. Ghana ikuisesti oli minulle juuri sellainen - tiedän sen olevan hieno kirja, mutta jokin jäi omasta lukukokemuksesta uupumaan.
VastaaPoistaTämän haluaisin kyllä blogikehujen vuoksi lukea :)
Tuttu tunne kyllä. Ja sinänsä erittäin harmittava, sillä kun ymmärtää kirjan hienouden, haluaisi siitä myös tykätä. Mutta tietenkään itseään ei voi pakottaa, välillä jokin ei vain iske. :) Suosittelen tätä kaikesta huolimatta sinulle, niin moni muu on tästä kuitenkin pitänyt.
PoistaKuten yllä jo mainitsin, pidin minä Ghanasta lopulta aivan mahdottomasti, vaikka lukemisen kanssa olikin ajoittain ongelmia. Ymmärrän siis hyvin sen, miksi kyseinen teos ei välttämättä kaikilla tule ihan iholle saakka. :)
Vau! Tosi hyvin kirjoitettu arvostelu, Tiina. :) Ja just kun pääsin sulle sanomaan, ettei realismi kiinnosta mua yhtään, vaan pitää olla joko niitä haltijoita ja velhoja tai räiskyvää toimintaa, että innostun lukemaan. :D Täytyy kyllä sanoa, että tää arvostelu sai mut kyllä harkitsemaan tän kirjan lukemista!
VastaaPoistaVoi kiitos, olipas mukavasti sanottu! :)
PoistaVälillä voi kyllä olla vaihteen vuoksi ihan kiva kokeilla just muunkinlaista kirjallisuutta kuin sitä mihin on tottunut. Suosittelen tätä kirjaa siitäkin huolimatta, vaikken itse onnistunut pääsemään ihan sen pinnan alle. :) Todella moni muu on kuitenkin tähän ihastunut kovasti!
Tuttu tunne minullekin. Stonerista tosin lumouduin. Jäin miettimään, vaatiiko Stoner kenties lukijaltaan enemmän vuosia. Minusta tuntuu, että siihen pääsee helpommin syvemmälle, kun elämän syklisyys on jo koettu ja takana iloja ja pettymyksiä useammassa kerroksessa... Mitä luulet?
VastaaPoistaOmalla kohdallani en osaa sen tarkemmin määritellä, mistä lukukokemukseni tietynlainen pinnallisuus johtui, mutten toisaalta näe mitään syytä sille, miksei ajatuksesi voisi pitää ihan paikkaansa. :) Jokainen vuosihan tuo tosiaan yhä enemmän kokemusta juuri ilojen ja pettymysten kautta (kenties joidenkin kohdalla jopa epäonnisen avioliiton, lapsen ja henkireikänä toimivan työn muodossa, kuten Stonerilla) ja kiinnittää näin lukijan tiiviimmin tarinaan.
Poista