J.K. Rowling: Paikka vapaana

Barry Fairbrother, Pagfordin pikkukaupungin kunnioitettu valtuutettu ja rakastettu jäsen, ottaa ja kuolee nelikymppisenä aivoverenvuotoon. Niin kaupungin valtuustossa on Paikka vapaana, ja voi että, millainen paikka onkin. Kaupungin asukkaat taistelevat siitä kynsin ja hampain, myrkyllisin kuiskauksin ja mustamaalaavin nettiviestein. Tohinan ohessa ehditään toki myös selvitellä omia ja naapurin rakkauselämän ongelmia ja tehdä selvä pesäero kaupungin eritasoisten asukkaiden välille.

Koska Rowling on kirjoittanut rakkaat Harry Potterit, en tietenkään voinut olla aluksi vertaamatta näitä teoksia keskenään. Tästä kirjasta käy kuitenkin aika nopeasti ilmi, että nyt ollaan aikuismaisemmalla ja realistisemmalla polulla. Toisin sanoen myös hitusen... kuivemmalla. Minulla olikin tämä hyvin kauan, varmaan puolitoista vuotta, kesken, sillä en päässyt jähmeää alkua pidemmälle. Tauko lukemisesta teki kuitenkin tehtävänsä. Aloitettuani kirjan kanssa uudelleen alusta viime kuussa, unohtui tahmeus ja vertaukset Pottereihin, ja nautin vain noiden pikkukaupungin ihmisten seurasta.

Suurin kahtiajako, joka kirjassa tulee esiin, on hyvätuloisten ja huono-osaisten välillä. Rikkaat haluavat päästä eroon huonomaineisesta köyhien asuinalueesta, haluavat erottaa sen omasta idyllisestä kaupunkikuvastaan jonnekin, missä heidän ei tarvitse sitä katsella tai huolehtia sen aiheuttamista ongelmista. Toisaalta huonompiosaiset ovat riippuvaisia Pagfordin kaupungista ja varsinkin sen tarjoamasta päihdehuollosta. Juuri tähän ongelmaan Fairbrotherin taakseen jättämä paikka olisi vastauksena, ja siksi nämä suureksi osaksi vastenmieliset asukkaat siitä kamppailevatkin henkensä uhalla.

Vaikka hahmot ovat epämiellyttäviä muutamaa lukuun ottamatta, on ne kuitenkin kirjoitettu hyvin. Pidin myös siitä, että jo henkilöiden nimet saattoivat kertoa jotain heidän luonteenpiirteistään, vaikka nimien lukumäärässä ja samankaltaisuuksissa meninkin useammin kuin kerran sekaisin. Myös musta huumori ja herkulliset juorut miellyttivät minua, varsinkin kun piikittely kohdistui hyvin usein pahanpuhujaan itseensä.

Paksun kirjan puolessa välissä olin antamassa sille neljää tai viittä tähteä, mutta loppu sai minut toisiin ajatuksiin. Kovin ruusuinen ratkaisu ei olisi välttämättä tarinalle sopinutkaan, mutta sen hienoisesta koskettavuudesta huolimatta pidin sitä liian karuna. Jälkeenpäin olo oli nimittäin itselläkin vähän likainen, kuin olisi ollut osasyyllisenä tapahtumiin.

Paikka vapaana ei juuri Pottereita muistuta, ja siksi vertailut kannattaakin unohtaa heti alkuunsa. Paikka vapaana on pikkukylän pienten piirien ja rikkaiden omaan napaan tuijottelun kuvailua humoristisesti ja varsin pisteliäästi. Se on myös selviytymistä: huonoista kotioloista, ensimmäisestä rakkaudesta, ja mikä tärkeintä - itse elämästä. Aika elämänmakuinen kirja tämä mielestäni onkin.

 ★★★ 

J.K. Rowling: Paikka vapaana (alkup. The Casual Vacancy, 2012)

Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Otava, 2012

543s. 

Tämä kirja on luettu jo viime vuoden puolella loppuun, samoin muutamat muut, joista julkaisen tämän kuun aikana arvion. Haluan saada ne pois alta, ennen kuin keskityn kunnolla uusiin teoksiin.