Clare: On raskasta aina odottaa. Odotan Henryä. Minulla ei ole aavistustakaan, missä hän on. En tiedä, missä kunnossa hän on. On rankkaa olla se, joka jää jälkeen. Järjestän itselleni puuhaa, että saisin ajan kulumaan. Menen yksin nukkumaan. Herään yksin. Käyn kävelyllä. Paiskin töitä uuvuksiin asti. Katselen, kun tuuli pyörittää roskia. Ne ovat maanneet koko talven lumen alla. Kaikki tuntuu yksinkertaiselta, kunnes sitä alkaa miettiä. Miksi rakkaus voimistuu toisen poissaollessa?
Ensimmäiset lauseet yhdestä lempikirjastani, Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimosta. Ellet ole jo lukenut tätä kirjaa, lue se. Ehdottomasti.
Jouduin muuten jättämään haasteesta yhden päivän kokonaan väliin. Eilen olisi ollut tarkoitus kuvata joko kirjastossa tai kirjakaupassa, mutta koska olen ollut ja tulen olemaan seuraavat päivät aivan kiinni tenttikirjoissani, en ehtinyt kaupunkiin ollenkaan. Voi olla, että julkaisen väliin jääneen päivän vielä haasteen aikana, mutta ainakin tästä kohtaa se jää pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti