Ursula Poznanski: Vii5i

Ursula Poznanskin Vii5i päätyi lukulistalleni oikeastaan aika yllättäen. Vaikka nuorempana luin paljon dekkareita, eivät ne Agatha Christieitä lukuun ottamatta enää juuri kuulu lukemisiini. Sitten näin Viidestä sekä sitä seuraavasta osasta kehuvia blogiarvosteluja ja ajattelin, että ehkä voisin antaa tälle kirjalle joskus mahdollisuuden. Siis joskus sitten tulevaisuudessa. Kun kirja kuitenkin ilmestyi aivan nenäni eteen kirjastossa, päätin lukea sen jo nyt.

Vii5i on aika lailla tavallista kaavaa noudatteleva dekkari, johon kuitenkin tuo uutuudenviehätystä harrastus nimeltä geokätköily. Voisin kuvitella, että lajin harrastajana olisin saanut kirjasta vielä enemmän irti, mutta pidin siitä myös näin "maallikkona". En myöskään kokenut, että harrastamattomuus olisi aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia kirjan ymmärtämisessä, sillä muun muassa termit selitettiin todella hyvin.

Teoksen päähenkilö on Beatrice Kaspary, joka saa kollegoineen uransa tähän asti vaikeimman ja verisimmän arvoituksen ratkaistavakseen. Kaikki alkaa, kun syrjäiseltä lehmälaitumelta löytyy murhattu nainen jalanpohjissaan kummalliset koordinaatit. Nämä koordinaatit johdattavat poliisit eteenpäin uusien murhien jäljille.

Kirjan luettuani ihmettelin suuresti sitä, miksi olin osittain tiedostamattomasti lakannut lukemasta dekkareita. Nehän ovat aivan mahtavia varsinkin näin kesällä, kun kaipaa jotain jännittävää ja juonivetoista luettavaa. Kuten minulle tapaa nykyään usein käydä, esimerkiksi viimeksi Harold Fryn odottamattoman toivioretken kohdalla, en päässyt tarinaan aivan heti kiinni. Sadan sivun jälkeen en kuitenkaan voinut laskea kirjaa enää käsistäni, vaan luin sen loppuun yhdeltä istumalta.

Murhien selvitys on kirjassa pääosassa, mutta myös Beatricen yksityiselämästä ja sen vaikeuksista saadaan aika paljon tietoa. Minusta tämä oli piristävää, sillä dekkareissa harvemmin kerrotaan omaan makuuni tarpeeksi henkilöiden elämästä työn ulkopuolella. Yksityiselämän kuvaus antoi inhimillisemmän kuvan Beatricesta, josta muuten oli saanut käsityksen vain kovaotteisesta työnarkomaanista, joka ei nuku koskaan kunnolla. Muut henkilöt jäivät tosin Beatricen varjoon, ja menin välillä jopa vähän sekaisin hahmoissa, sillä varsinkin naisen kaksi läheistä mieskollegaa (Stefan ja toinen jonka nimeä en muista) muistuttivat paljon toisiaan.

Uutta minulle oli myös se, että kirja sijoittuu Itävaltaan. En ole ainakaan blogiaikanani lukenut yhtäkään sinne sijoittuvaa kirjaa, ja uusista paikoista on aina mielenkiintoista lukea. Toisaalta, jollei muutamia kadunnimiä oteta lukuun, olisi kirja voinut sijoittua oikeastaan melkein minne tahansa, niin vähän ympäristöä kuvailtiin. Ja näin suomalaiselle metsät ja kalliot eivät juuri kotimaan luonnosta erotu.

Yritin lukiessani kovasti arvuutella murhaajaa ja oletinkin aika kirjan alkupuolella osuneeni jo oikeaan. Silloin ehdin hetkellisesti olla vähän pettynyt, sillä ajattelin, ettei tapauksella voi olla näin helppo ratkaisu. Onneksi sain kuitenkin pidettyä uteliaisuuteni kerrankin kurissa, enkä kurkannut viimeisille sivuille. Kirja nimittäin onnistui yllättämään minut aivan täysin loppuratkaisullaan.

Vaikken välttämättä vielä tämän teoksen myötä geokätköilystä innostunut, onnistui Poznanski saamaan minut puolelleen yllättävillä juonenkäänteillä ja inhimillisellä päähenkilöllä, johon haluaa tutustua lisää. Odotankin, että Beatrice Kaspary -sarjan toinen osa, Sokeat linnut, valottaisi vielä enemmän naisen yksityiselämän kiemuroita.

★★★★

Ursula Poznanski: Vii5i (alkup. FÜNF, 2012)

Suomentanut: Anne Mäkelä

Atena, 2013

426s.

Vii5i täyttää kirjabingosta kohdan "Dekkari". Voi muuten hyvin olla, että bingo jää minun osaltani tällä kertaa saamatta. Minulla on ollut pitkään kesken yksi tositarinaan perustuva teos Pohjois-Koreasta ja sen ehdin varmaan vielä heinäkuun aikana lukeakin loppuun, mutta "Palkittu kirja" -kohtaan minulla ei taida olla mitään teosta varalla, enkä sellaista välttämättä ehdi hankkiakaan. Vaikka bingo jäisi saamatta, on haaste ollut kuitenkin erittäin hauska. :)