Harold Fry on tuikitavallinen eläkeläismies siihen saakka, kunnes saa odottamattoman kirjeen takavuosien tuttavaltaan. Tuttava teki aikoinaan Haroldille suuren palveluksen, mutta Harold ei ole pystynyt häntä siitä koskaan kiittämään. Pelkkä vastauskirjeen postittaminen kuolemansairaalle tuttavalle ei yhtäkkiä tunnukaan riittävältä, vaan Harold tekee hetken mielijohteesta jotain aivan muuta. Näin alkaa satoja kilometrejä kestävä toivioretki.
Kirjan alkuasetelma on mielestäni erikoinen ja kiinnostava ja aloinkin lukea sitä hyvin innokkaasti. Valitettavasti kirjan alkupuoli tuntuu kuitenkin matelevan, kun Harold tekee samat asiat useaan otteeseen. Hän kävelee, pysähtyy, syö ja juo ja puhuu ihmisten kanssa, nukkuu. Nämä ainakin viiteen kertaan toistettuna. Aloin miettiä, onko Haroldin koko matka yhtä vaivalloista ja yksitoikkoista, ja että pitäisikö minun jättää kirja kesken. Vähän hampaita kiristellen päätin kuitenkin jatkaa lukemista eteenpäin.
Tarina lähtee liikkeelle mielestäni kunnolla vasta puolivälissä. Tällöin aloin ensimmäistä kertaa kiinnittää kunnolla huomiota myös Haroldiin hahmona. Aiemmin olin pitänyt häntä kohteliaana herrasmiehenä, mutta aika persoonattomana ja värittömänä henkilönä, jonka tarinan naiset voittavat mennen tullen. Toisaalta Harold miettii itsekin omaa tavallisuuttaan, joten tietynlainen värittömyys voi olla myös kirjailijan tiedostettu valinta. Vähitellen Harold saa kuitenkin lihaa olemattoman persoonansa päälle, kun hän joutuu kohtaamaan itselleen uusia tilanteita.
Kirjan alkuasetelma on mielestäni erikoinen ja kiinnostava ja aloinkin lukea sitä hyvin innokkaasti. Valitettavasti kirjan alkupuoli tuntuu kuitenkin matelevan, kun Harold tekee samat asiat useaan otteeseen. Hän kävelee, pysähtyy, syö ja juo ja puhuu ihmisten kanssa, nukkuu. Nämä ainakin viiteen kertaan toistettuna. Aloin miettiä, onko Haroldin koko matka yhtä vaivalloista ja yksitoikkoista, ja että pitäisikö minun jättää kirja kesken. Vähän hampaita kiristellen päätin kuitenkin jatkaa lukemista eteenpäin.
Tarina lähtee liikkeelle mielestäni kunnolla vasta puolivälissä. Tällöin aloin ensimmäistä kertaa kiinnittää kunnolla huomiota myös Haroldiin hahmona. Aiemmin olin pitänyt häntä kohteliaana herrasmiehenä, mutta aika persoonattomana ja värittömänä henkilönä, jonka tarinan naiset voittavat mennen tullen. Toisaalta Harold miettii itsekin omaa tavallisuuttaan, joten tietynlainen värittömyys voi olla myös kirjailijan tiedostettu valinta. Vähitellen Harold saa kuitenkin lihaa olemattoman persoonansa päälle, kun hän joutuu kohtaamaan itselleen uusia tilanteita.
Käänteet, joihin Harold matkallaan joutuu, eivät juuri tule lukijalle yllätyksenä. Kyse on pikemminkin siitä, että lukija katselee vierestä, kun hahmot myöntävät kipeät salaisuudet itselleen ja muille, ja kasvavat näin ihmisinä. Henkilöhahmojen kehitys on aina mielenkiintoista ja jopa toivottavaa, mutta tällä kertaa se ei riittänyt minulle. Olisin kaivannut enemmän virran vietäväksi heittäytymistä, sillä kirjan tapahtumat tuntuvat paikoitellen jopa liiankin suunnitelmallisilta.
Harold Fryn odottamattoman toivioretki ei ollut minulle odottamaton, mutta tuntui puolestaan juuri siltä tuhannen kilometrin toivioretkeltä. Tarinan loppupuoli pelastaa paljon, mutten silti pystynyt unohtamaan alun aiheuttamaa karvasta pettymystä. Haroldin toivoisi olevan tarinan päähenkilö, mutta silti tykästyin enemmän hänen vaimoonsa, ja olisin halunnut tarkempaa ja vaihtelevampaa kuvailua Englannin maaseudusta, mutta sain vain kuulla samoilla sanoilla ruohoisista mäennyppylöistä toisensa perään. Kirjalla on hyvä idea, joka onnistuu paikoitellen, mutta silti olisin kaivannut jotain lisää.
★★
Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki (alkup. The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry, 2012)
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
WSOY, 2014
327s.
Harold Fryn odottamaton toivioretki tarttui käteeni kirjastosta, joten rastitan kirjabingosta kohdan "Lainattu kirja".
Sinulla onkin bingo jo lähellä. :) Sain juuri itse ensimmäisen bingoni tuosta vinorivistä, josta sinulta puuttuu enää palkittu kirja. Minulla tuo palkittu ei ollut mikään suuri elämys. Toivottavasti sinulla on parempi tuuri kirjan kanssa, jos siihen ruutuun jotain löydät. :)
VastaaPoistaMarikaOksa: Onnittelut bingorivistä! Näköjään omakin bingo siintelisi näköpiirissä, mutta vielä en ainakaan ole tuota palkittua kirjaa ehtinyt suunnitella. Muutenkin olen saanut rasteja vähän sekavassa järjestyksessä, suunnittelematta. :D Harmi, että palkittu kirja ei sinuun uponnut, siinä taas todiste siitä kuinka palkinnot eivät välttämättä takaa hyvää lukukokemusta kaikille. :)
VastaaPoista