6. päivä: Rakkaat kirjanmerkit (kirjakuva päivässä)

Kuvassa näkyvät kirjanmerkit ovat ainoat kunnolliset merkit, joita lukemieni kirjojen välissä käytän. Jos nämä kaksi ovat varattuja, teen kuten Kirjakaapin kummitus ja turvaudun helposti saatavilla oleviin kuitteihin ja muihin epämääräisiin paperilappuihin.

Kirjanmerkeilläni ei ole mitään kovin kummoista historiikkiä. Vasemmalla puolella oleva otus on poikaystäväni tekemä, sillä valitin hänelle joskus muutama vuosi sitten, ettei minulla ole kunnollista kirjanmerkkiä. Toinen merkki tuli toukokuussa Turun design festivalilta hankkimani kangaskassin mukana ja vaikkei sen alkuperäinen tarkoitus välttämättä ole olla kirjojen välissä, soveltuu se siihen tarkoitukseen erinomaisesti. Ja tuo lausahdus on vain niin osuva: Varför Paris, vi har ju Åbo. Nih.

5. päivä: Lukemista ja herkuttelua (kirjakuva päivässä)

Lukemista ja suklaan syöntiä, voiko sitä parempaa olla? Rehellisesti sanottuna olen ehkä suurin suklaasyöppö ikinä, voisin syödä sitä melkein kuinka paljon vain ja mitä laatua tahansa. En juuri tunne sanaa "paha suklaa" (vaikka Fazerin tummasuklaa-päärynä aika läheltä liippaakin). Tänään kuitenkin hain torilta laatikollisen vadelmia talvea varten, joten ehkä herkuttelen niillä enemmän tässä lähiaikoina.

4. päivä: Kirja kassissa (kirjakuva päivässä)

Kuvahaasteen neljännen päivän teemana on kirja kassissa. Tai tässä tapauksessa repussa, hyvin palvelleessa ja vähän nuhruisessa sellaisessa. Henrik Langen teoksen 90 kirjaklassikkoa kiireisille bongasin ihan muutama päivä sitten Oksan hyllyltä -blogista ja minun oli pakko käydä tänään kirjastossa katsomassa, josko sieltä löytyisi kappale minullekin luettavaksi. Mitä olen kirjaa ehtinyt vähän selailla, on se erittäin osuva ja hauska, mutta sisältää myös paljon spoilereita.

 

Tähän kohtaan täytyy muuten tehdä näin kirjabloggaajana vähän hävettävä tunnustus: minä en kanna kirjoja oikeastaan koskaan mukanani, paitsi jos olen käynyt kirjastossa tai kirjakaupassa. Jos aikomus on mennä pidemmälle lomalle tai vaikka puistoon tarkoituksella lukemaan, silloin minulla on toki opus tai pari mukanani, mutta ei koskaan muuten kaupungille lähtiessäni. Voisihan sitä tietysti koettaa pitää kirjaa jatkuvasti mukanaan, ehkä silloin tulisi luettua enemmän muuallakin kuin kotona.

3. päivä: Jotain vanhaa (kirjakuva päivässä)

Vanhimpia omistamiani teoksia taitavat olla Topeliuksen Lukemisia lapsille -kokoelman osat, jotka ostin tosin vasta viime syksynä tenttiä varten antikvariaatista. Alkuperäinen kokoelma on ilmestynyt vuosina 1865-1896, ja kuvassa näkyvät kirjat ovat vuodelta 1940.

2. päivä: Ulkona (kirjakuva päivässä)

Auringon paahdetta ja kirjallista jännitystä Halistenkosken tietämillä.

1. päivä: Luettavana (kirjakuva päivässä)

Näin lähtee liikkeelle Le Masque Rouge -blogin "kirjakuva päivässä" -haaste. Tällä hetkellä luettavana on kaksi aika erilaista dekkaria: Tarquin Hallin Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus sekä Raymond Chandlerin Pitkät jäähyväiset. Vish Puria on kehuttu intialaiseksi vastineeksi suosikistani Hercule Poirotista, joten toivon pitäväni tästäkin kirjasta, vaikken ole vielä päässyt sen kanssa puusta pitkälle. Chandlerin kirjan päähenkilö Philip Marlowe on puolestaan karskin ja miehisen etsivän perikuva, mutta silti olen pitänyt hänestä odotettua enemmän.