Sivut

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Helene Hanff: Rakas vanha kirja


Helene Hanff on ollut tyytymätön kulmiensa kirjakauppoihin New Yorkissa ja lähestyy kirjein englantilaista antikvariaattia, Marks & Companya. Hänelle vastaa nimimerkki FPD, joka kertoo kaupan selvittävän mielellään naisen kirjaongelmia. Kirjeenvaihto kestää näiden ihmisten, ja muutamien muiden tapahtumiin liittyvien henkilöiden, välillä kaksikymmentä vuotta. Siinä ajassa ehditään lähetellä toiveita, rahaa, kirjoja ja ruokaa puolin ja toisin, ja selvittää myös salaperäisen nimen taakse kätkeytyvä henkilö. Rakas vanha kirja on kokoelma näitä todellisia kirjeitä.

Mitä Rakkaasta vanhasta kirjasta voisi oikein sanoa? Se on ihana! Se on koskettava, hauska ja valloittava. Helenen kirjeistä pulppuaa elämää ja räväkkyyttä ja tähän on vastapainoksi FPD:n hieman jäykkä ja muodollinen brittiläinen kirjoitustyyli. Kirjasta tuli mieleen suosikkini Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, joka samalla tavalla kertoo kirjeiden välityksellä sodasta tai sen jälkeisestä ajasta, yllättävistä ystävyyssuhteista ja rakkaudesta lukemista kohtaan.

Jos jotain moitittavaa täytyisi löytää, olisi se ainoastaan kirjan ulkoasu ja noh, myös suomennoksen nimi. Nimen kanssa olisin voinut melkein elää (itseasiassa nyt moneen kertaan sitä toistettuani alkaa se kuulostaa aika hyvältä), jos ulkoasu vain olisi ollut muuten houkuttelevampi. Ellen olisi varta vasten mennyt etsimään tätä kirjastosta, en olisi tätä kyllä pelkän kannen perusteella lainannut. En ole myöskään aikaisemmin juuri kiinnittänyt huomiota kirjojen sivuihin, mutta tässä ne tuntuivat häiritsevän paksuilta ja jäykiltä.

Muuten suomennoksesta ei ole pahaa sanottavaa. Mielestäni kirjeiden sävyt on saatu hyvin käännettyä, ja hauskat kohdat myös kuulostavat hauskoilta, mikä ei ole aina itsestäänselvää. Itseasiassa mieleeni ei edes tainnut tulla missään vaiheessa, että lukisin käännöstä, enkä alkuperäiskielisiä kirjeitä.

Kiitos tästä ihanasta kirjasta ja näistä loistavista kirjeistä, ne tulivat vastaan juuri oikeaan aikaan, kun kamppailin lukujumin kanssa. Tässä on hyvä esimerkki sellaisesta teoksesta, josta todella käy ilmi rakkaus kirjoja kohtaan. Tällaista olen pitkään kaivannutkin!

Goodreads-haaste: Rakas vanha kirja menee kohtaan 27. A book you can finish in a day.

 ★★★★★ 

Helene Hanff: Rakas vanha kirja (alkup. 84, CHARING CROSS ROAD, 1970)
Suomentanut: Anneli Tarkila
Karisto, 1982
101s.

7 kommenttia:

  1. Laitoin tämän lukulistalleni, kun näin arviosi goodreadsissa. Vaikuttaa ihanalta!

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut tämän kirjan ja pidin tästä. Olen halunnut ostaa tämän omaksi, mutta en ole vielä löytänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin halusin tämän omakseni, joten päädyin tilaamaan englanninkielisen version adlibriksestä. Suomenkielisen olisin halunnut, mutta sitä en ole itsekään mistään löytänyt. Saattaa olla, että joissakin antikvariaateissa voisi ehkä olla...?

      Poista
    2. Tuo oli hyvä idea. Käytän Adlibristä paljon, mutta vähemmän eng. kanssa. Luin keväällä kirjan Pidä huollta äidistä ja tilasin sen eng. Eilen tilasin sen uudestaan, kun tilaukseni oli hukkunut. Halusin vertailla käännöstä.

      Poista
  3. Olen itseasiassa tuohon elokuvaan joskus törmännyt jossain, mutta unohtanut sitten kokonaan sen olemassaolon! Täytyykin yrittää löytää se katsottavaksi. Hei ja kiitos hirveästi kirjasuosituksestakin, tuo Shuten teos on englanninkieliseltä nimeltään tuttu, mutta enpä ollut kiinnittänyt siihen aikaisemmin kunnolla huomiota. Nyt menee samantien lukulistalle. :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa siis hyvällä tavalla samankaltaiselta aiheelta kuin Kirjallisessa piirissä! Mainitsemasi muut Shuten teokset ovat itselleni ihan vieraita, mutta ehkä nekin voisivat saada mahdollisuuden, jos tuo Viisi mustaa kanaa osoittautuu hyväksi. :)

    Itsekin kärsin lukublokista tällä hetkellä, inhottavaa! Pitäisi lukea valtavasti kirjoja opintoja varten ja sitten olisi teoksia, joita haluaisi lukea ihan itseä varten - ja lopulta ei sitten saa luettua mitään.

    Luin tuossa viime vuoden loppupuolella Galbraithin Käen kutsun, joka oli yllättävän sujuvaa luettavaa, mutta muuten en välttämättä ollut ihan niin vaikuttanut. Katsotaan, pääsenkö itse koskaan edes tuohon kolmanteen osaan saakka.

    VastaaPoista