Sivut

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Joanne Harris: Sinisilmä


"Mitä minä juuri luin?" oli kysymys, joka täytti mieleni saatettuani loppuun Joanne Harrisin romaanin Sinisilmä. Sinisilmä on kuin sotkuinen lankakerä, jota keriessään huomaa joutuneensa joko umpikujaan tai  vedetyksi nenästä. Juonenkäänteet poukkoilevat sinne tänne, ihmiset ovat toisia kuin aluksi väittävät, eikä koskaan voi olla varma, mikä on totta ja mikä ei.

Pienen B.B.:n naapurissa asui tyttö, joka oli erityinen. Tyttö oli sokea, mutta väitti pystyvänsä kuulonsa avulla tunnistamaan erilaisia värejä ja maalaamaan ne sen jälkeen paperille. Tuosta pikkutytöstä tuli B.B.:lle vahvan ihailun kohde, päähänpinttymä, jota täytyi seurata kaikkialle. Häntä ja tyttöä yhdisti näkymätön side, yhteenkuuluvuus, jota edes B.B.:n kaksi kamalaa veljeä ja sadistisia taipumuksia omaava äiti eivät pystyneet vahingoittamaan. Tytöstä ja hänen taidoistaan kohistiin ympäri maan, häntä ihailtiin ja kadehdittiin. Kunnes jotain meni kammottavalla tavalla pieleen.

Aikuinen B.B. asuu edelleen äitinsä luona ja viettää kaiken mahdollisen aikansa nettiin luomallaan sivustolla badguysrock. Sivustolle rekisteröityneet käyttäjät voivat anonyymeinä henkilöinä kirjoittaa omista fantasioistaan, kuten vahvasta ihastumisesta julkisuudenhenkilöön tai halusta tappaa ihmisiä. Varsinkin yhden käyttäjistä, Albertinen, menneisyys nivoutuu yhteen B.B.:n ja tuon erityisen tytön kanssa. Mutta keitä ovat muut nimimerkkien takana piilottelevat ihmiset, jotka hämmästelevät, kannustavat ja tuomitsevat B.B.:n murhanhimoisia kirjoituksia? Kuka onkaan lopulta murhaaja, vai ovatko murhat edes tosia?

Olen aiemmin lukenut Joanne Harrisilta ainoastaan Appelsiinin tuoksun, johon tosin ihastuin sen verran paljon, että olen tähän mennessä ostanut lähes kaikki naisen teokset itselleni. En väitä vielä, että kirjojen hankinta olisi ollut virheaskel, mutta en kuitenkaan tykästynyt Sinisilmään samalla tavalla kuin Appelsiinin tuoksuun. Kirjoissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten esimerkiksi hahmojen ongelmalliset välit sisaruksiinsa ja äitiinsä, menneisyyden ja nykyisyyden vaihtelu, sekä toki kirjailijan lumoava kirjoitustyyli. Siinä missä Appelsiinin tuoksun ilmapiiri on kuitenkin menneisyyden luurankojen esiinkaivamisesta huolimatta täyteläinen ja liikuttava positiivisessa mielessä, on Sinisilmä kammottava ja hieman ahdistava.

Myönnän rehellisesti, etten ymmärtänyt kaikkea kirjasta. Vielä alussa juoni vaikutti suhteellisen selkeältä, vaikka eri näkökulmat sekä julkisesti ja yksityisesti kirjoitettujen viestien vaihtumisen seuraaminen aiheuttivatkin hieman päänvaivaa. Keskivaiheilla paljastunut asia oli minusta hieman turha, sillä se teki tarinasta entistä sekavamman, ja ainakin minä olisin pitänyt kirjasta ilman tätäkin juonenkäännettä. Juuri sekavuuden vuoksi lukeminen turhautti ajoittain, mutta halusin kiihkeästi tietää, kuinka tarina päättyy ja jatkoin siksi eteenpäin. Loppu sisältää entistä enemmän hurjia juonenkäänteitä, jotka päättyvät avoimeen loppuun ja lukijan lukuisiin kysymyksiin.

Vaikka ensimmäinen ajatukseni kirjan sulkemisen jälkeen oli se, etten ymmärtänyt mistään mitään, näin muutaman tunnin kuluttua lukemisesta olen jo alkanut pitää kirjasta enemmän. Avoimeksi jätetty loppu antaa paljon tilaa spekulaatioille, samoin kuin oikeastaan koko tarina. Eräs teoriani on se, ettei mikään kirjan tapahtumista tapahtunut oikeasti, vaan ne olivat vain B.B.:n (skitsofreenisen?) mielen tuotetta. Tai sitten jokin menneisyyden traumaattisista tapahtumista laukaisi hänen sekoamisensa, joka vain yltyi loppua kohden. Nämä ovat tosin vain veikkauksia, luultavasti vaihtoehtoja on yhtä monia kuin lukijoitakin. Nimimerkeillä, eri näkökulmilla yms. leikittely antaa mahdollisuuden monille erilaisille päätelmille tapahtumien kulusta. Luultavasti minäkin olisin jo jotain toista mieltä teoksen uudelleen luettuani.

Luettuani moitteita yhä nopeutuvasta käännöstahdista ja sen vaikutuksesta kirjojen kieleen, olen alkanut kiinnittää kielioppiseikkoihin yhä enemmän huomiota lukiessani. Tässä tapauksessa minun ei kuitenkaan olisi tarvinnut erikseen edes etsiä virheitä, sillä ne hyppäsivät niin selkeästi esiin. Lähes joka sivulla oli yksi tai useampia räikeitä painovirheitä, jotka eivät sinänsä häirinneet lukukokemusta, mutta saivat ainakin ärsyyntymään jonkin verran.

Kaiken kaikkiaan Sinisilmä oli hyvin erilainen lukukokemus, kuin Appelsiinin tuoksu, vaikka niistä yhtäläisyyksiä löytyykin. Muut Harrisin kirjat taitavat olla enemmän Appelsiinin tuoksun kaltaisia, joten niihin on hyvä jatkaa seuraavaksi. Vaikka oli mielenkiintoista nähdä, kuinka Harrisilta sujuu ajankohtaisen jännityksen kirjoittaminen, täytyy seuraavan teoksen vakuuttaa enemmän, jotta voin alkaa kutsua häntä lempikirjailijakseni. Harmi.

★★★

Joanne Harris: Sinisilmä (alkup. blueeyedboy, 2010)
Suomentanut: Katariina Kaila
Otava, 2010
463s.

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut muutamia Harrisin kirjoja ja tykännyt melkein kaikista. En muista enää mikä lukemistani oli se heikoin, mutta tämä Sinisilmä se ei ainakaan ollut, sillä en ole kirjaa lukenut. Kiinnostaisi kyllä, sillä toinen Harrisin tuotannosta poikkeava kirja, Herrasmiehiä ja huijareita, on yksi suosikkejani. Mahtunee elämäni kirjojen top kymmeneen kenties. Eli ehkä voisin pitää tästäkin?

    VastaaPoista
  2. Itsehän en ole vielä Herrasmiehiä ja huijareita lukenut, joten en osaa varmasti sanoa, voiko Sinisilmää suositella siitä pitäneille. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos pidät kirjoista, joiden tarina on vähän synkkä ja jotka vaativat lukijalta paljon omaa mietintää, voisit pitää myös Sinisilmästä. :)

    VastaaPoista
  3. Harrisin Herrasmiehia ja huijareita on yksi minunkin suosikkikirjonani. Muuta naiselta en olekaan lukenut, mutta Sinisilma kiinnostaisi kovasti :)

    VastaaPoista
  4. Sinisilmän alkuasetelma ja se, miten menneisyys paljastuu pikkuhiljaa, ovat kyllä erittäin mielenkiintoisia. Kuitenkin kirjan sekavuus peitti jokseenkin nämä asiat alleen, eikä kirja siksi noussut suosikikseni.

    En edelleenkään osaa sanoa, kannattaako Sinisilmää suositella Herramiehiä ja huijareita -kirjasta tykkääville, mutta nämä ylistävät kommentit tarkoittavat kyllä sitä, että minun täytyy lukea tuo (ilmeisesti mahtava) Herrasmiehiä ja huijareita mahdollisimman pian! :D Tuolla hyllyssähän (tai no, tällä hetkellä banaanilaatikossa) se lojuu, mutta ruotsinkielisenä. Kuinkahan äkkiä saan aikaiseksi tarttua siihen...

    VastaaPoista