Keskiviikon lukumaraton oli minulle ensimmäinen laatuaan. En tiennyt kunnolla, mitä odottaa tai mitä tavoitteita asettaa itselleni, lähinnä menin fiiliksen mukaan. Ainoa tavoite, jonka olin etukäteen itselleni asettanut, oli lukea eteenpäin ikuisuusprojektiani, Anna Kareninaa. Sainkin luettua kirjaa eteenpäin maratonin aikana 115 sivua, mikä ei sinänsä päätä huimaa, mutta on sekin sentään jotain. Yhteensä luin maratonin aikana 501 sivua.
En saanut maratonista lukuähkyä, eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia tarttua kirjaan sen jälkeen. Oikeastaan olisin voinut jatkaa maratonia pidempäänkin. :D Tämä saattaa johtua siitä, että tauot kirjojen välillä venyivät aika pitkiksi, enkä missään vaiheessa kokenut lukeneeni liian pitkään tai liian paljon. Seuraavalla kerralla aion nostaa tavoitettani ja ylittää ainakin tuon 501 sivun määrän.
Keskittymisestä muodostui suurin ongelma maratonin aikana. Olen huomannut, etten pysty keskittymään kirjan lukemiseen enää samalla tavalla kuin nuorempana, vaan ajatukset lähtevät helposti harhailemaan muualle. Tätä ei auttanut se, että keskipäivän tienoilla tuli ennalta-arvaamattomia asioita hoidettavaksi, enkä saanut niitä lopulta koko päivänä enää mielestäni.
Ehdin maratonin aikana lukea kokonaan kolme teosta, joista yksi oli pienoisromaani, kaksi novellia. Kesken jäi kolme romaania. Nämä teokset, jotka ehdin lukea kokonaan, jäivät kaikki minulle mieleen hyvin keskinkertaisina teoksina, vaikka muuten tarinaltaan, ajankuvaltaan yms. toisistaan eroavatkin. Paras oli ehkä F. Scott Fitzgeraldin The Curious Case of Benjamin Button, jonka olisin toivonut ainoastaan jatkuvan pidempään. Kesken jääneistä aion lukea loppuun ainakin Norwegian Woodin (ja toivottavasti sen Anna Kareninan), jonka kanssa jouduin luovuttamaan yöllä silmien painuessa kiinni.
Yleisesti ottaen minulle jäi maratonista ihan hyvä maku suuhun, vaikka välillä tuntuikin, ettei teoksiin ehtinyt kiinnittää tarpeeksi huomiota, kun piti vain lukea eteenpäin. Kiitos kaikille, jotka kannustivat minua ja kävivät kirjoittamassa kommenttilaatikkooni! :) Seuraava kerta tulee kyllä jossain vaiheessa.
Olen miettinyt pitäisiköhän yrittää hotkaista Anna Karenina klassikkomaratonilla. Toisaalta hieman pelottava ajatus. Olisi mielenkiintoista testata. Minua maratonit puolestaan auttavat keskittymään kun samaa kirjaa voi lukea putkeen pitkään eikä lukeminen keskeydy.
VastaaPoistaKannattaahan sitä melkein kokeilla. :-) Onhan se tosin vähän hurja ajatus, että maratonin aikana lukisi melkein tuhat sivua samaa kirjaa. Mutta toisaalta, miksipä ei. Itsellä ei sinänsä ollut ongelmaa Anna Kareninan kanssa (vaikka maratonin kohdalle pari tylsempää kohtaa kirjasta sattuikin), vaan lähinnä se, että olin varannut liikaa muita kirjoja mukaan ja tottakai ne houkuttelivat sitten lukemaan. :D Eikö tuota mötikkää myöskään jaksanut raahata mukaan, kun mökillä menimme käymään, vaan turvauduin tosiaan kevyempään tablettiini.
VastaaPoistaSaa nähdä, osaisinko seuraavalla kerralla keskittyä paremmin, kun vähän jo tietää, mitä maratonilta odottaa. :)