Muutoksen aikoja

Heinäkuussa en ole kirjoittanut vielä yhden yhtä kirja-arvostelua, saati sitten lukenut yhtäkään teosta loppuun. Viime viikot ovat kuluneet stressin, jännityksen sekä innostuksen vallassa. Ja silloin kun olen stressaantunut, jännittynyt sekä innoissani, ei lukemisesta tahdo tulla mitään. Ajatukset pomppivat asiasta toiseen ja jatkuva sydämen hakkailu häiritsee keskittymistä. Kaikkien mittakaavassa asia ei välttämättä ole näin suuren hysterian arvoinen, mutta minulla itselläni edessä on suurin elämänmuutos tähän asti.

Minä nimittäin pääsin sinne opiskelupaikkaan, minne halusinkin. Olo on edelleen, kohta kahden viikon jälkeen, epätodellinen, vaikka tiedän tehneeni hirveästi töitä paikan eteen ja ansainneeni sen. En vain uskonut tarpeeksi itseeni ja siihen, että pääsisin tänä vuonna opiskelemaan.

Uutinen on iloinen, mutta samalla pelottava. Edessä on muutto uudelle paikkakunnalle, 350 km päähän nykyisestä kotikaupungistani. Olen viettänyt lähes koko elämäni samassa kaupungissa, lukuun ottamatta vuotta, jonka vietin kirjoittamista opiskellen lähipaikkakunnalla. Paikkakunnalle ei ollut matkaa kuin 60 km ja viikonlopuiksi kotiin palaaminen oli helppoa, mitä ei voi sanoa tulevasta kaupungista. Onneksi matkaan ei tällä kertaa tarvitse lähteä yksin.

Muuttoa helpottaa lisäksi tieto täydellisestä opiskelupaikasta, sekä tulevasta kauniista kotikaupungista. Odotan innolla ensimmäisiä päiviä, viikkoja ja kuukausia, jolloin kaikki on vielä uutta. Jokainen uusi luento ja jokainen uusi kadunkulma tuntuu samalla tuntemattomalta, mutta myös seikkailuihin kannustavalta.

On haikeaa jättää nykyinen kotikaupunki, ystävät, perhe, työ ja työkaverit. Onneksi aina voi palata takaisin, jos siltä tuntuu. Luulen kuitenkin, ettei palaamisen hetki tule vielä vuosiin, niin varma olen tästä opiskelupaikasta. On helpottavaa tietää, että seuraavat vuodet kuluvat tehden juuri sitä, mistä eniten nautin: kirjoittaen ja lukien.

Blogiini tämän muutoksen ei pitäisi vaikuttaa hirveästi, luen edelleen mitä haluan, sekä silloin kun ehdin ja haluan. Voi olla, että kirja-arvostelut lisääntyvät jonkin verran, sillä hyvässä tapauksessa saatan tuoda joitain kursseilla lukemiani teoksia tänne. Muuttopuuhat alkavat myös kohta, mutta yritän siitä huolimatta palata postausten kanssa tasaisin väliajoin.

Kohta tapaamme siis, Turku. Odotan jo innolla lukuisia kirpputorikierroksia sekä kävelyä Aurajoen rannassa.

(P.S. Myös kirjoihin liittyviä postauksia tulossa on tulossa vihdoin. Olen lukenut kohta loppuun Joanne Harrisin Sinisilmän, minkä lisäksi taisin äsken ilmoittaa itseni mukaan bloggaajien kesälukumaratoniin. Hups.)