Anna Gavalda: Karkumatka

Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka osui keskiviikkoisen lukumaratonini ensimmäiseksi teokseksi. Minun on pitänyt jo aiemmin tutustua Gavaldaan, ja hänen Kimpassa-romaaninsa onkin TBR100-listallani. Myönnetään kuitenkin, että Karkumatka osui käteeni ainoastaan siitä syystä, että se on lyhyt.

Sisarukset Simon, Garance ja Lola matkaavat yhdessä Simonin pikkutarkan vaimon kanssa tylsien sukulaisten tylsiin hääjuhliin. Epäkiinnostavat juhlat muuttuvat sisarusten mielestä entistä masentavimmiksi, kun porukan kokoava voima, pikkuveli Vincent ei saavukaan paikalle. Onneksi Simonilla on suunnitelma. Niin taakse jäävät Simonin vaimo ja muut häävieraat, kun sisarukset kaasuttavat kohti Vincentia ja pientä hengähdystaukoa arkisesta, aikuisesta elämästään.

Lukumaratonin ensimmäiseksi teokseksi, aikaisena ajankohtana, jolloin silmiä vielä kivisti väsymyksestä, oli Karkumatka oivallinen. Se on taitettu väljästi ja sisältää paljon listauksia ja luetteloita, joten sen lukeminen sujui nopeasti. Myöskään sisältö ei ollut liian raskasta luettavaa, vaikka siihen onkin sisällytetty myös vakavampaa pohdintaa henkilöiden tulevaisuudesta sekä väleistä toisiinsa ja vanhempiinsa.

Karkumatka on ranskalaisen kepeä, hauska ja ironinen. Pidin varsinkin kertojana toimivasta Garancesta ja hänen suorasukaisuudestaan paljon. Tuntuivathan hahmot vähän kärjistetyiltä ja kliseisiltä (esim. kunnollinen isoveli, riehakas pikkusisko), mutta heidän välisensä kemia toimi osan ajasta hyvin ja kirvoitti myös muutamat kunnon naurut.

Ainoa, mikä minulle kuitenkin kirjasta loppujen lopuksi jäi kunnolla mieleen, oli kesäinen ja kevyt tunnelma, ei muuta. Vaikka teos viihdytti lukemisensa ajan, ei siitä kuitenkaan näin jälkikäteen muista juuri mitään. Karkumatka on mielestäni kokonaisuudessaan vähän mitäänsanomaton kirja.

★★★

Anna Gavalda: Karkumatka (alkup. L`Échappée belle, 2009)

Suomentanut: Lotta Toivanen

Gummerus, 2010

120s.