Copenhagen

Ajattelin tulla laittamaan teille ihan pikaisesti viestiä täältä pakkauskaaoksen keskeltä. Tulevana yönä ollaan lähdössä nimittäin neljäksi päiväksi Kööpenhaminaan! Sain Kotiopettajattaren romaanin juuri luettua, mutta lähdön aiheuttaman sählingin takia en ehdi nyt siitä arvostelua laittamaan, vaan saatte odottaa ainakin ensi perjantaihin saakka. Matkalukemiseksi mukaan on lähdössä Lauren Weisbergerin Viime yönä Chateau Marmontissa, joten ehkä matkan jälkeen onkin tiedossa arvosteluita kaksin kappalein. ;)

Palaillaan siis ensi viikon lopussa, elokuun (kamalaa, kuinka aika menee nopeasti...) puolella!

Days 20 and 22: Favourite romance book & Favourite book you own

Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo kertoo Claren ja Henryn erikoisen tarinan. Toisinaan he tapaavat samassa ajassa ja samassa paikassa, toisiaan on kertoja, jolloin Clare on juuri täysi-ikäistynyt, mutta Henry kasvattaa jo harmaita hiuksia. Rakkaus heidän välillään ei ole helppoa, sillä Henry on aikamatkustaja, Clare tuikitavallinen tyttö. 

Aikamatkustajan vaimo, kuten nimestä voi päätellä, hyppii ajasta ja paikasta toiseen kovalla vauhdilla. Vuonna 1991 Henry on kirjastonhoitaja. Jo seuraavassa hetkessä hän saattaa kuitenkin olla vain eräs hämmentynyt, alaston mies Claren perheen pellolla. Tästä huolimatta tarinaan ei jää turhia aukkoja, vaan juuri aikahyppely erottaa kirjan muista teoksista ja saa sen kesken jättämisen mahdottomaksi. 

Tästä kirjasta olin kuullut kovasti kehuja ennen sen lukemista, ja tämä kirja on sellainen, joka ei pettänyt minua (tai kukkaroani). Aikahyppely tekee kirjasta mielenkiintoisen, antaa tarinalle kannet. Kuitenkin hieman taaempana piilevä rakkaus on se, joka muodostaa tarinan tärkeän täytteen. Aikamatkustajan vaimon rakkaus on riipaisevaa, täynnä epätietoisuutta, mutta samalla myös hyviä, toisinaan lyhyitä hetkiä toisen seurassa.

To be read (osa 2)

Toinen osa haasteesta, jossa listaan tulevaisuuden lukutoiveitani.

27. Sofi Oksanen: Baby Jane.

28. Sofi Oksanen: Puhdistus.

- Minun on pitänyt iäisyys tarttua Oksasen kirjoihin, mutta aina on löytynyt tekosyitä ajanpuutteesta ja mielenkiintoisimmista teoksista siihen, ettei niitä ole koskaan vapaana kirjastossa.

29. Jodi Picoult: Sisareni puolesta.

- Jodi Picoultin toista teosta ehdinkin jo hieman kehua ensimmäisessä osassa. Saa nähdä, säilyttääkö hän korkean tasonsa myös tässä kirjassa. Sisareni puolesta kertoo tytöstä, jonka elämän ainoa tarkoitus on toimia solupankkina sisarelleen.

30. John Ajvide Lindqvist: Ihmissatama.

31. John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen.

- Ystävät hämärän jälkeen vakuutti,  Kuinka kuolleita käsitellään ei niinkään. Ensimmäisenä mainittu on ainoa teos, jota lukiessa olen alkanut voida pahoin myös fyysisesti, ja Kultatukka, tähtönen on kuulemani mukaan vielä pahempi. Outoa ehkä, mutta juuri siksi nämä kirjat minua kiinnostavatkin.

32. Paul Auster: New York -trilogia.

33. Jack Kerouac: Matkalla.

34. John Irving: Ystäväni Owen Meany.

35. John Irving: Garpin maailma.

- Kirjoja ja kirjailijoita, joihin minun on pitänyt tutustua jo kauan. Irvingiltä olen lukenut muutaman kirjan, mutta koska käsitykseni hänen taidoistaan on niiden perusteella ristiriitainen, haluan lukea muutaman teoksen lisää.  

36. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase.

- Rehellisesti sanottuna minulla ei ole pienintäkään hajua, mitä tämä kirja sisältää. Ja silti siitä puhutaan joka paikassa.

37. Riikka Pulkkinen: Raja.

38. Laura Gustafsson: Huorasatu.

39. Margaret Mitchell: Tuulen viemää.

40. Gustave Flaubert: Rouva Bovary.

41. Emily Brontë: Humiseva harju.

42. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva.

- Lisää klassikkoja.

43. Jennifer Weiner: Hyvä sängyssä.

- Tämän nappasin erään lukijani blogissaan tekemästä arvostelusta. ;) Chick lit kiinnostaa, täytyyhän se jo myöntää.

44. Tove Jansson: Vaarallinen juhannus.

- En ole lukenut yhtäkään muumikirjaa. Ikinä.

45. Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.

46. Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu.

47. Kate Jacobs: Pieni lankakauppa.

48. Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Café.

49. Frances Mayes: Toscanan auringon alla.

- Näistä kaikista kirjoista minulle tulee etukäteen mieleen sympaattiset ihmiset sekä lomatunnelma. Rauhallinen kerronta, ei välttämättä niin toiminnantäyteinen tarina.

50. Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla.

- Tämä kirjailija tuntuu herättävän mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Kirjan aihe kuulostaa mielenkiintoiselta: tyttö, joka itsemurhansa epäonnistuttua alkaa ajatella elämää toisin tavoin.

------

Toinen osa takana, vielä ainakin kolmas tulossa. Toivottavasti tällaiset listaukset eivät aivan tylsistytä teitä. :) Kotiopettajattaren romaani on minulla puolessa välissä, vielä menee hetki ennen arvostelua. Tähän mennessä kirja on kuitenkin vaikuttanut paremmalta kuin odotin.

Day 19: Favourite book turned into a movie

Paras kirjasta tehty filmatisointi on ehdottomasti Frank Darabontin ohjaama Vihreä maili, joka perustuu Stephen Kingin romaaniin Kuoleman käytävä. Kirjasta kerroinkin jo aikaisemmin täällä. Tarina onnistuu koskettamaan sekä kirjana että elokuvana, ja hahmot, jotka jo kirjassa ovat persoonallisia ja vahvoja, tulevat (jos vain mahdollista) vielä paremmin esille liikkuvassa kuvassa.

Niin ikään Irvine Welshin Trainspottingista, John Ajvide Lindqvistin Ystävistä hämärän jälkeen, ja Thomas Harrisin Uhrilampaista on saatu aikaan varsin toimivia esityksiä valkokankaalle.

To be read (osa 1)

Monissa kirjablogeissa liikkui jokin aika sitten haaste, jossa bloggaajat listasivat 100 kirjaa, jotka haluaisivat tulevaisuudessa lukea. Toteutan muutaman postauksen nyt samalla kaavalla, vaikken ihan sataan asti uskokaan pääseväni.

1. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani.

 - Tämä minulla itseasiassa onkin tällä hetkellä kesken. Harmi, ettei tarina ole ainakaan vielä sadan sivun jälkeen temmannut mukaansa ihan niin kuin olisin toivonut.

2. Audrey Niffenegger: Her Fearful Symmetry.

 - Tämä myös lainassa tällä hetkellä ja vuorossa heti Kotiopettajattaren romaanin jälkeen.

 

Kirjastosta lainassa olevien teosten lisäksi minulta löytyy tottakai kokonainen kasa lukemattomia kirjoja myös kotoa:

3. Candace Busnell: Reittä pitkin.

- Vaikka tämä kirja ei kauheasti herätä kiinnostusta, haluan silti lukea kirjailijalta toisen teoksen ennen hänen lopullista tuomitsemistaan.

4. Joanne Harris: Gentlemän och spelare.

5. Dan Brown:  Enkelit ja demonit.

- Tämä Brownin kirja on ollut iäisyyden kesken. Elokuvan olen jo nähnyt ja se ainakin osoittautui ihan katsottavaksi (Tom Hanksista huolimatta) ja edeltäjäänsä paremmaksi. Kirjan lukeminen jostain syystä tökkii, mutta kiinnostaa kuitenkin sen verran, että aion saada sen vielä luettua loppuun.

6. Joanne Harris: Pieni suklaapuoti.

7. Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni.

8. J.R.R. Tolkien:  Taru sormusten herrasta.

- On oikeastaan jo noloa, kuinka monta kertaa olen tämän klassikkoteoksen lukemisen aloittanut, ja kuinka monta kertaa lopettanut kesken syystä, jota en itsekään tiedä. Ehdottomasti teos, jonka haluan lukea loppuun saakka vielä joskus!

9. Lauren Weisberger: Viime yönä Chateau Marmontissa.

10. Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti.

 Näiden omistamieni/lainaamieni teosten lisäksi kiinnostavat:

11. Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan.

- Kinsellan uusin on pakko saada käsiin - kaikista kliseisyyksistä huolimatta.

12. Anna Godbersen: Erheitä.

13. Anna Godbersen: Hehkua.

- Huumaa-sarjan viimeiset osat.

14. Jane Austen: Järki ja tunteet.

15. Jane Austen & Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt.

- Alkuperäinen teos ja sen humoristinen kauhuversio. Järki ja tunteet ja merihirviöt kiinnostaa, vaikka samankaltainen Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit osoittautuikin pettymykseksi. Ehkä Ben H. Winters on saanut  tarinaansa enemmän eloa, kuin Seth Grahame-Smith, jonka osuus vaikutti lähinnä päälleliimatulta.

16. Suzanne Collins: Vihan liekit.

17. Suzanne Collins: Matkijanärhi.

- Nälkäpelin jatko-osat. Vaikka Nälkäpelin idea ei minusta uniikki olekaan (mieleen tulee mm. Battle Royale), on se kirjoitettu mielenkiintoisesti.

18. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina.

19. Max Brooks: Sukupolvi Z. Zombisodan aikakirjat.

20. Haruki Murakami: Kafka rannalla.

21. Haruki Murakami: Norwegian Wood.

- Monia suosituksia saaneita kirjoja.

22. George Orwell: Vuonna 1984.

- Niin mielenkiintoinen aihe! Olin todella pettynyt, kun en aikaisemmin ehtinyt lukea tätä loppuun. Nyt pari vuotta vanhempana ja viisaampana saan ehkä kirjasta vielä enemmän irti.

24. George Orwell: Eläinten vallankumous.

25. Lionel Shriver: Poikani Kevin.

- Kohuttu teos. Aikaisemmin olen samasta aiheesta lukenut Jodi Picoultin loistavan Yhdeksäntoista minuuttia.

26. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen.

- Vihdoin myös suomalaista kirjallisuutta edustettuna. Teos kuulostaa sympaattiselta ja hulvattoman traagiselta.

-----

Siinä oli ensimmäinen osa kirjoja, joiden lukeminen kiinnostaa minua. Seuraavassa osassa tulossa enemmän klassikkoja sekä suomalaisia teoksia. Oletteko te lukeneet monta kirjaa tältä listalta? Kehuja, haukkuja yms. olisi mukava lukea. :)

Juha Vuorinen: Kristian siviilipalvelusmiehenä (Kristian, osa 3)

Ette välttämättä olisi osanneet odottaa minulta arvostelua tästä kirjasta. No, enpä olisi minäkään osannut odottaa lukevani tätä kirjaa (tai kaikkia sen edeltäjiä ja siihen liittyviä kirjoja) ennen viime kesää, sitä paluumatkaa Ruisrockista, kun poikaystäväni päätti ostaa itselleen junaluettavaksi Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan.

Ei, mitään rakkautta ensisilmäyksellä se ei todellakaan ollut. Minä lähinnä katselin poikaystävää sivusilmällä kummeksuen ja huokailin päätäni pyöritellen, kun tämä intoutui nauramaan ääneen monen monituista kertaa tuon roskakirjallisuuden perikuvaksi mielletyn kirjan parissa.

Poikaystävän loputtomien kehoitusten jälkeen päätin minäkin kerran tarttua tuohon machokirjojen huipentumaan. Ja kuinkas kävikään: ensimmäistä Juoppohullun päiväkirjaa seurasivat toinen ja kolmas, joiden jälkeen siirryin niitä sivuaviin Kristian-kirjoihin. Sillä, kuten minun täytyy vähän (eikä niin vähääkään) häpeillen myöntää, nämä kirjat saavat lukijan todella nauramaan!

Tämä kolmas ja viimeisin Kristian-sarjasta ilmestynyt teos kertoo jo aikuisuuden kynnyksellä olevasta Kristianista, hieman ylipainoisesta ja vaaleat permanenttikiharat omistavasta pojasta. Kristian, vastoin entisen isänsä Oton käskyjä, päättää valita armeijan harmaiden sijaan siviilipalveluksen, ja missä muuallakaan kuin Santahaminan varuskunnan päiväkodin lastenhoitajana! Kohta tätä lapsenomaista lastenlikkaa ovat omalla tavallaan hyökyttämässä niin hoitolasten sotilasisät, pimeän ravintolatyöpaikan työkaverit, kuin monet intohimoiset ihailijatkin.

Luettuani Vuorisen teoksia, en enää välttämättä menisi väittämään niitä suoranaisesti pelkäksi roskaksi. Kaiken sen härskiyden ja mauttomien vitsien takaa löytyy nimittäin myös voimakkaita kannanottoja. Tästä Kristian siviilipalvelusmiehenä -kirjasta voi esimerkiksi mielestäni aistia jonkinlaista vastustusta armeijaa tai sen nykyistä muotoa kohtaan. Sotilaista on tehty tahallisen aggressiivisia ja asehulluja, mikä osaksi korostaa kohtausten huumoriarvoa, osaksi saa lukijan juuri miettimään taustalla piilevää syytä moiseen.

Vuorisen hahmot ovat teosten kantava voima. Mielettömät juonenkäänteet, kuten piraatti ampumassa Kristiania mustaruutiaseella keskellä päiväkotia, ovat ilman muuta osa kirjojen kiinnostavuutta, mutta ilman persoonallisia hahmoja eivät nekään toimisi yhtä hyvin. Lempihahmokseni on noussut Juha Berg, tuo alkoholiin menevä naistennaurattaja, rääväsuu, joka tarpeen vaatiessa osaa näyttää myös pehmeämmän puolensa. Kristianin vanhemmat, varsinkin hänen isänsä Otto Pesonen, ovat lähes ainoita henkilöitä, joiden varsinaista kehitystä ei teoksista näy. Tähän kolmanteen kirjaan mennessä Ottokin on lähinnä kasvattanut vain kirosana-arsenaalinsa kokoa.

Hahmojensa erikoisen persoonallisuuden kautta Vuorinen saa myös huumorinsa toimimaan. Kristian esittää kaikista tyhmimmätkin kysymykset omalla viattomalla tavallaan, vailla minkäänlaista käsitystä ivasta, että lukijan on melkein pakko nauraa. Olipa kyse sitten Kristianin tyhmyyden ihmettelystä tai pelkästään tilannehuumorin nauttimisesta, se toimii. Minähän en nimittäin koskaan aikaisemmin ole kirjoja lukiessani nauranut ääneen!

Jos jotain kritisoimisen arvoista pitäisi Vuorisen kirjoista löytää, olisi se juuri se mistä kirjoja ennen lukemista epäilinkin: liiallinen machoilu ja härskiys. Nyrkit heiluvat tiuhaan tahtiin ja naisia vietellään minkä ehditään. Tässä uusimmassakin kirjassa Kristian viettää yhtään valehtelematta kaksi kolmasosaa sänkykamarin puolella ihailijoidensa kanssa. Pelkät kohtaukset eivät minua hetkauta, vaan se mauton tapa, jolla osa niistä on kirjoitettu. Rajansa kaikella, jopa minun mieleni avoimuudella.

Ovatko Vuorisen kirjat siis laatukirjallisuutta, vai eivät? Siitä meillä on vielä poikaystäväni kanssa pieni kiista meneillään. Minä en ole täysin valmis hyväksymään positiivista vaihtoehtoa, vaikka hän yrittääkin kumota vastalauseeni toteamalla, että eivätkö kirjat ole silloin laadukkaita, jos ne saavat ihmiset viihtymään. No, ehkä häneltä löytyy pienen pieni pointti sanoistaan...

*

Juha Vuorinen: Kristian siviilipalvelusmiehenä

Diktaattori, 2010