Tiesin oikeastaan heti Ernest Clinen Ready Player One -teoksessa alkuun päästyäni, ettei kirjaa ollut kehuttu turhaan. Toki olin ollut ennen lukemista omaan tapaani skeptinen. Olen pelannut konsolipelejä silloin tällöin pienestä pitäen, mutta esimerkiksi teoksessa suuren roolin saavasta 80-luvusta en koe tietäväni tarpeeksi. Mietinkin, voisiko se aiheuttaa ongelmia kirjan kiinnostavuuden kannalta, ellen ymmärtäisi puoliakaan viittauksista kasariaikaisiin tietokonesanastoihin, peleihin tai elokuviin.
Ready Player One sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, joka on, kuten dystopiakuvaukset yleensä, aika kaukana ruusuisesta. Ihmiset kärsivät pulaa ruuasta ja juomasta, varallisuuserot ovat huipussaan ja luonnonvarat kulutettu lähes loppuun. Ei ihme, että että suurin osa väestöstä pakenee todellisuutta virtuaalimaailmaan nimeltä OASIS, jossa huonot olot eivät ole samalla tavalla läsnä, eivätkä todellisuuden rajat pidättelemässä tekemisiä.
Jonnekin virtuaalitodellisuuteen on piilotettu sen keksijän toimesta pääsiäismuna (itselleni aikaisemmin tuttu termi ainoastaan elokuvista). Tarinan päähenkilö Wade Watts on yksi lukuisista, joiden elämäntehtäväksi munan löytäminen on vakiintunut, sillä sen ensimmäisenä löytäneelle henkilölle on luvassa itse OASIS ja puoli valtakuntaa mammonineen. Tottakai vastassa on kilttien munastajien, kuten pääsiäismunan etsijät itseään kutsuvat, lisäksi myös kloonautunut pahisarmeija, joka haluaa vallata virtuaalitodellisuuden.
Minulta meni melkein kuukausi kirjan lukemiseen, mutta kyse ei ollut ollenkaan siitä, ettei tarina olisi vienyt mukanaan. Olen yleensä sellainen lukija, joka haluaa saada kirjan mahdollisimman nopeasti päätökseen ja ahmii siksi tarinaa sivukaupalla. Tämän teoksen kohdalla kävi kuitenkin niin, että halusin jopa vähän säästellä sitä ja lukea silloin, kun minulla oli kunnolla aikaa, eikä vain rohmuta kiireessä muutamia sivuja. Lopun tullessa olin yllättynyt ja pettynyt, loppuiko tämä todella jo nyt? Olisin halunnut tarinan jatkuvan vielä, ja voin kertoa, ettei minulle käy niin usein.
Kirjan lukeminen oli ikään kuin pelin pelaamista, näin tapahtumat monta kertaa kuvitteellisella ruudulla edessäni. Tämä teki lukukokemuksesta mielenkiintoisen, oikeastaan todella erilaisen kuin olen aikaisemmin kokenut minkään muun kirjan kanssa. Huomasin myös, ettei tätä lukiessa tarvinnut olla himopelaaja tai tuntea 80-lukua kuin omia taskujaan. Toki oli hetkiä, jolloin olin innoissani bongatessani tutun elokuvan tai bändin nimen, mutta ei tietämättömyyskään ollut erityisenä esteenä tarinasta nauttimiselle.
On teoksella myös omat heikkoutensa. Tarina tuntuu välillä vähän ennalta-arvattavalta, vaikeudet liian helposti voitettavilta ja jotkin juonenkäänteet pakotetuilta. Siinä mielessä myös viittausten tuntemisesta voisi olla hyötyä, että nyt osa peleistä tuntui itselleni liian samankaltaisilta, koska niistä ei tiennyt tarpeeksi. Toisaalta kirjassa selitetään kuitenkin kohtuullisen hyvin pelien säännöistä, tarinoista ja taustoista, eikä niiden kohdalla jäädä kuin harvakseltaan pelkän nimen mainitsemiseen.
Ready Player One on hauska ja nokkela kirja. Se on nopeakulkuinen seikkailutarina, joka kuvaa lisäksi nuorten hahmojen normaalia elämää ja tuttuja ongelmia siinä määrin, kuin se vain on tulevaisuuden maailman puitteissa mahdollista. Teos on ylistys jokaiselle, sukupuolesta riippumatta, joka myöntää sisällään elävän suuren tai vain ihan pienenkin nörtin. Ennen kaikkea siitä huokuu intohimoinen, innostunut ja aito palo populaarikulttuuria kohtaan.
Helmet-haaste: Ready Player One menee kohtaan 25. Kirjassa on yli 500 sivua.
★★★★★
Ernest Cline: Ready Player One (alkup. Ready Player One, 2011)
Suomentanut: J. Pekka Mäkelä
Gummerus, 2012
510s.
Onpas kiva lukea tästä! Minulla on tämä edelleen lukemattomana omassa hyllyssä, mutta odotan sen avaamista kovasti. Mukavaa, että luvassa lienee hyvä lukukokemus. Melkein tosin harmittaa että minulla on tämä englanniksi, suomennetut termit kuulostavat herkullisilta.
VastaaPoistaps. Minullakin on ongelma McEwanin kanssa, pitääpä tulla lukemaan sitten kun kirjoitat lisää asiasta.
Oi, sinulla on tämä vielä edessä! Toivotaan, että lukukokemuksesta tulee sinullekin näin positiivinen. :) Itse pidin suomennoksesta paljon, mutta toisaalta kirjan juuri englanniksi lukenut ystäväni lähinnä kummasteli suomennettuja termejä. Näköjään niistäkin voidaan olla montaa mieltä!
PoistaHeh, McEwan tuntuu niin arvostetulta joka puolella, että sinänsä mukavaa, että muillakin on ongelmia hänen tekstiensä kanssa! Katsotaan, mitä saan aikaiseksi Amsterdamista kirjoittaa..
Tämä oli kyllä ihana kirja. Kaikki oli niin elävästi kerrottu, että itselleen tuntemattomatkin pelit näki selvästi edessään. Itse annoin tälle jostain syystä neljä tähteä, ja olen siitä lähtien pohtinut että se pitäisi nostaa ylöspäin. Niin kovasti se on jäänyt mieleen kummittelemaan mahtavana lukukokemuksena.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa tuossa eläväisessä kerronnassa! Itsekin harkitsin jonkin aikaa neljän ja viiden tähden väliltä, mutta päädyin sitten viiteen, sillä heikkouksista huolimatta tämä oli kuitenkin niin mahtava ja ainutkertainen lukukokemus. :) Tai tiedä sitten ainutkertaisesta, Clinen Armada on nimittäin lukulistalla, ehkä se on kokemuksena yhtä hyvä!
PoistaTätä on niin paljon kehuttu, että odotukset on korkealla, vaikka tosiaan tuo pelimaailma ei tutuimmasta tutuin ole. Mutta hyvä jos ei haittaa :)
VastaaPoistaItse en tosiaan ainakaan kokenut tietämättömyyttä erityiseksi ongelmaksi! Toivottavasti tulet tykkäämään tästä. :)
Poista