Anna Gavalda: Karkumatka

Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka osui keskiviikkoisen lukumaratonini ensimmäiseksi teokseksi. Minun on pitänyt jo aiemmin tutustua Gavaldaan, ja hänen Kimpassa-romaaninsa onkin TBR100-listallani. Myönnetään kuitenkin, että Karkumatka osui käteeni ainoastaan siitä syystä, että se on lyhyt.

Sisarukset Simon, Garance ja Lola matkaavat yhdessä Simonin pikkutarkan vaimon kanssa tylsien sukulaisten tylsiin hääjuhliin. Epäkiinnostavat juhlat muuttuvat sisarusten mielestä entistä masentavimmiksi, kun porukan kokoava voima, pikkuveli Vincent ei saavukaan paikalle. Onneksi Simonilla on suunnitelma. Niin taakse jäävät Simonin vaimo ja muut häävieraat, kun sisarukset kaasuttavat kohti Vincentia ja pientä hengähdystaukoa arkisesta, aikuisesta elämästään.

Lukumaratonin ensimmäiseksi teokseksi, aikaisena ajankohtana, jolloin silmiä vielä kivisti väsymyksestä, oli Karkumatka oivallinen. Se on taitettu väljästi ja sisältää paljon listauksia ja luetteloita, joten sen lukeminen sujui nopeasti. Myöskään sisältö ei ollut liian raskasta luettavaa, vaikka siihen onkin sisällytetty myös vakavampaa pohdintaa henkilöiden tulevaisuudesta sekä väleistä toisiinsa ja vanhempiinsa.

Karkumatka on ranskalaisen kepeä, hauska ja ironinen. Pidin varsinkin kertojana toimivasta Garancesta ja hänen suorasukaisuudestaan paljon. Tuntuivathan hahmot vähän kärjistetyiltä ja kliseisiltä (esim. kunnollinen isoveli, riehakas pikkusisko), mutta heidän välisensä kemia toimi osan ajasta hyvin ja kirvoitti myös muutamat kunnon naurut.

Ainoa, mikä minulle kuitenkin kirjasta loppujen lopuksi jäi kunnolla mieleen, oli kesäinen ja kevyt tunnelma, ei muuta. Vaikka teos viihdytti lukemisensa ajan, ei siitä kuitenkaan näin jälkikäteen muista juuri mitään. Karkumatka on mielestäni kokonaisuudessaan vähän mitäänsanomaton kirja.

★★★

Anna Gavalda: Karkumatka (alkup. L`Échappée belle, 2009)

Suomentanut: Lotta Toivanen

Gummerus, 2010

120s.

Vielä lukumaratonista

Keskiviikon lukumaraton oli minulle ensimmäinen laatuaan. En tiennyt kunnolla, mitä odottaa tai mitä tavoitteita asettaa itselleni, lähinnä menin fiiliksen mukaan. Ainoa tavoite, jonka olin etukäteen itselleni asettanut, oli lukea eteenpäin ikuisuusprojektiani, Anna Kareninaa. Sainkin luettua kirjaa eteenpäin maratonin aikana 115 sivua, mikä ei sinänsä päätä huimaa, mutta on sekin sentään jotain. Yhteensä luin maratonin aikana 501 sivua.

En saanut maratonista lukuähkyä, eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia tarttua kirjaan sen jälkeen. Oikeastaan olisin voinut jatkaa maratonia pidempäänkin. :D Tämä saattaa johtua siitä, että tauot kirjojen välillä venyivät aika pitkiksi, enkä missään vaiheessa kokenut lukeneeni liian pitkään tai liian paljon. Seuraavalla kerralla aion nostaa tavoitettani ja ylittää ainakin tuon 501 sivun määrän.

Keskittymisestä muodostui suurin ongelma maratonin aikana. Olen huomannut, etten pysty keskittymään kirjan lukemiseen enää samalla tavalla kuin nuorempana, vaan ajatukset lähtevät helposti harhailemaan muualle. Tätä ei auttanut se, että keskipäivän tienoilla tuli ennalta-arvaamattomia asioita hoidettavaksi, enkä saanut niitä lopulta koko päivänä enää mielestäni.

Ehdin maratonin aikana lukea kokonaan kolme teosta, joista yksi oli pienoisromaani, kaksi novellia. Kesken jäi kolme romaania. Nämä teokset, jotka ehdin lukea kokonaan, jäivät kaikki minulle mieleen hyvin keskinkertaisina teoksina, vaikka muuten tarinaltaan, ajankuvaltaan yms. toisistaan eroavatkin. Paras oli ehkä F. Scott Fitzgeraldin The Curious Case of Benjamin Button, jonka olisin toivonut ainoastaan jatkuvan pidempään. Kesken jääneistä aion lukea loppuun ainakin Norwegian Woodin (ja toivottavasti sen Anna Kareninan), jonka kanssa jouduin luovuttamaan yöllä silmien painuessa kiinni. 

Yleisesti ottaen minulle jäi maratonista ihan hyvä maku suuhun, vaikka välillä tuntuikin, ettei teoksiin ehtinyt kiinnittää tarpeeksi huomiota, kun piti vain lukea eteenpäin. Kiitos kaikille, jotka kannustivat minua ja kävivät kirjoittamassa kommenttilaatikkooni! :) Seuraava kerta tulee kyllä jossain vaiheessa.

Lukumaraton alkakoon!

Aivan hetken kuluttua, klo 8.00, aloitan oman lukumaratonini. En ole vielä päättänyt, mistä kirjasta lähden liikkeelle, mutta luulen, että valitsen näin aluksi jotain kevyttä. Minä tunnettu aamu-uninen (ja huonosti nukkunut) kun en ole saanut silmiäni vielä niin auki, että voisin sujahtaa sujuvasti Anna Kareninan ja venäläisten seurapiirien maailmaan.

Onneksi hyvin valitut eväät auttavat liikkeelle pääsemistä: suklaata, vadelmia ja kahvijuomaa, nam. Päivemmällä täytyy kyllä pitää kunnon lounastauko, mutta eiköhän näillä päästä ainakin alkuun.

Kohta sitä mennään, vielä viime hetken panikoinnit ennen H-hetkeä (miten tällaistakin asiaa voi osata jännittää, kysynpähän vain??). Päivittelen kuulumisia aina välillä tähän samaan postaukseen, joten kannattaa tulla takaisin vielä päivän mittaan.

Klo 9.22. Sivuja luettu yhteensä 115.
Ensimmäiseksi teokseksi valikoitui Anna Gavaldan Karkumatka-pienoisromaani, jonka lukeminen yhteen pötköön sujui ilman sen suurempia vaikeuksia. Kahvit on juotu ja vadelmat syöty (aloittelin niitä tosin jo eilen), nyt voisi pitää pienen tauon ennen seuraavaan kirjaan tarttumista.

klo 10.59. Sivuja luettu yhteensä 157.
Karkumatkan ja puoli tuntia kestäneen tauon jälkeen aloin lukea Anna Kareninaa. Karkumatkaa luin sohvalla visusti istuma-asennossa, jotten vahingossakaan olisi päässyt nukahtamaan, se nimittäin minulle on välillä varsin ominaista kirjaa väsyneenä lukiessani. Anna Kareninaa uskalsin siirtyä lukemaan sängylle, mutta vaikka silmät eivät lupsahdelleetkaan kiinni, sujui lukeminen paljon hitaammin kuin Karkumatkan kanssa. Olin jäänyt kohtaan, jossa kerrotaan Levinin ongelmista peltotöiden ja epärehellisten alaisten kanssa, eivätkä ne rehellisesti sanottuna kiinnostaneet minua hirveästi. Sainkin tähän mennessä luettua Anna Kareninaa ainoastaan 42 sivua eteenpäin.

Klo 12.35. Sivuja luettu yhteensä 206.
Jätin Anna Kareninan sivuun ja tartuin toiseen venäläiseen klassikkoon, Nikolai Gogolin Nenään. Novelli oli äkkiä luettavissa, vaikka erilaiset virkasanat yms. sen lukua hidastivatkin. Myös Aleksander Lindebergin kuvitusta karkaavasta nenästä oli hulvaton seurata. Välillä piti kuitenkin hoitaa muita asioita, joten lukeminen häiriintyi joksikin aikaa.

Kirjoitan muuten kaikista lukemistani teoksista kattavammin maratonin jälkeen, nyt siihen ei ole tarpeeksi aikaa. Vaikka tuntuu, että on tässä ehtinyt pitää jos jonkinmoisia taukoja jo... Miten niin keskittyminen herpaantuu? :D Onneksi en asettanut itselleni mitään suurempia tavoitteita, ensikertalainen kun olen, ihan fiiliksen mukaan mennään. Seuraavaksi voisin kokeilla lukemista parvekkeella, kunpa vain vieressä oleva työmaa ja siellä tehtävät räjäytykset eivät häiritsisi liikaa.

Klo 15.30. Sivuja luettu yhteensä 275.
Aika surkealtahan tämä tässä vaiheessa näyttää. :D Keskittyminen ei ole aamun jälkeen ollut enää parasta luokkaa, vaan ajatukset ovat vaellelleet ties missä muissa asioissa. Aloitin Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -kirjaa, mutta se ei vain tuntunut sopivalta kirjalta tähän mielentilaan. Luulen, että kirja vaatii tietynlaista herkkyyttä, sellaista mielentilaa, mikä minut valtaa aina syksyisin.

Harjukaupungin salakäytäviä 26 sivua luettuani palasin jälleen Anna Kareninan pariin. Tarina veti hetken mukanaan, mutta sitten tulivat jälleen kuvioihin Levin ja työläiset ja teksti alkoi vaatia suurempaa keskittymistä. Sain kirjaa luettua eteenpäin 43 sivua. No, seuraavaksi aion syödä päivän ensimmäisen kunnon aterian, ehkä lukeminen sujuu sen jälkeen paremmin. Tai aina voi toivoa. 

Klo 20.30. Sivuja luettu yhteensä 340.
Luin Anna Kareninaa taas 30 sivua eteenpäin, minkä jälkeen lähdimme käymään mökillä. Laiturilla istuen luin tabletiltani F. Scott Fitzgeraldin The Curious Case of Benjamin Button -novellin kokonaan, mikä tekee 35 sivua lisää. Mökillä auringonpaisteessa olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei kylmä tuuli olisi tehnyt olemisesta melkein mahdotonta.

Maratonini pitäisi jatkua aina klo 8 saakka huomisaamuna, mutta voi olla, että luen siihen asti yöllä, kunnes alkaa nukuttaa. Aamulla en jaksa nousta enää erikseen lukemaan, joten maratonin viimeisiksi sivuiksi jäävät luultavasti ne, mitä yöllä luen. No, jos kolmeenkin asti luen, niin tässähän on vielä yli 5½ aikaa.

Klo 23.00. Sivuja luettu yhteensä 407.
Aloitin Norwegian Woodin lukemisen ja olen päässyt etenemään sitä nyt 67 sivua. Kirjan alku ja henkilöt vaikuttavat jokseenkin samanlaisilta, kuin Suuressa lammasseikkailussa, enkä vielä osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Loppuaika olisi tarkoitus pysytellä samassa teoksessa, joten voi olla, että Anna Kareninan lukeminen tämän maratonin osalta jää. Nyt suihkuun ja sitten jatkamaan lukemista.

Klo 01.45. Sivuja luettu yhteensä 501.
Nyt silmät alkavat lipsua kiinni siihen malliin, että on aika jättää Norwegian Wood kesken ja mennä nukkumaan. Sinänsä harmi, sillä tarina alkoi tosissaan kiehtoa minua. Onneksi sen voi lukea loppuun vaikka huomenna, ellen saanut lukemisesta jo yliannostusta.

LYHYT YHTEENVETO MARATONISTA:

Luettuja sivuja maratonin aikana yhteensä: 501

Kokonaan luetut teokset:
Anna Gavalda: Karkumatka (115s.)
Nikolai Gogol: Nenä (49s.)
F. Scott Fitzgerald: The Curious Case of Benjamin Button (35s.)
 
Osittain luettuja:
Leo Tolstoi: Anna Karenina (eteenpäin 115s.)
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (26s.)
Haruki Murakami: Norwegian Wood (161s.)

Olen tyytyväinen maratonin sivumäärään, sillä huomasin keskittymiseni herpaantuvan aika ajoin niin, että 500 sivun rajapyykin ylittäminen tuntuu lähes uskomattomalta. Kuten aikaisemmin mainitsin, lisää luetuista teoksista sekä itse maratonista tulossa myöhemmin. Hyvää yötä! :)

Blogistanian lukumaraton 24.7

Olen jo pitkään haaveillut lukumaratonin kokeilemisesta. 10. päivä tätä kuuta järjestettiin blogistanian historian ensimmäinen yhteinen lukumaraton, johon en valitettavasti voinut osallistua töiden takia. Minun (ja muiden, jotka eivät ensimmäiseen rupeamaan pystyneet osallistumaan) onnekseni toinen kimppamaraton järjestetään huomenna keskiviikkona, 24.7.

Säännöt lukumaratonissa ovat seuraavanlaiset:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.

2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 10.7. klo 18.00 -> lopetus 11.7. klo 18.00.) Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 

3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa. 

4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 

5. Lukumaratonista saa mielellään kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja varsinkin maratonin kuluessa. 

6. Lukumaratonin hastagina somessa on #lukumaraton.

Muita osallistujia voi käydä katsomassa esimerkiksi Hys, äiti lukee nyt! -blogista, ja  ilmoittautua vaikka samalla itse mukaan. Maratoniin kun voi osallistua kuka tahansa, eli ei tarvitse olla siis kirjabloggaaja.

Monet maratoonarit lukevat yleensä mahdollisimman lyhyitä teoksia, minkä olen muiden blogeja seuraamalla huomannut. Itse ajattelin kuitenkin ottaa tavoitteeksi lukea (edelleen) kesken olevaa Anna Kareninaa mahdollisimman pitkälle tuon 24 tunnin aikana. Lisäksi lukupinossa on myös muita teoksia, jos tuo paksukainen alkaa tympiä. Saa nähdä, kuinka monta teosta saan luettua loppuun asti, mutta ainakin nämä ovat mukana:

Leo Tolstoi: Anna Karenina (tällä hetkellä sivulla 319)

Annie Barrows & Mary Ann Shaffer: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society (sivulla 26)

Haruki Murakami: Norwegian Wood

F. Scott Fitzgerald: The Curious Case of Benjamin Button
Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
John Irving: Minä olen monta
Agatha Christie: Ruumis kirjastossa & Herkuleen urotyöt
Nikolai Gogol: Nenä
Anna Gavalda: Karkumatka

Mukana on niin klassikkoja, kuin vähän uudempiakin teoksia. En ole mikään suuri novellien ystävä yleensä, mutta luulen, että se johtuu osaksi siitä, etten ole lukenut niitä paljon. Siksi ajattelin ottaa mukaan F. Scott Fitzgeraldin novellin The Curious Case of Benjamin Button, joka kaiken lisäksi löytyy sähköisessä muodossa tabletiltani. Siinähän sitä tuleekin sitten tutustuttua paremmin kahteen minulle suhteellisen tuntemattomaan asiaan.

Oma maratonini alkaa 24.7. klo 8.00 ja päättyy 25.7. klo 8.00. Olen tosiaan aivan untuvikko, mitä lukumaratoneihin tulee, mutta yritän lukea tuon 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon ja tulla välillä tännekin päivittämään lukukokemuksia. Pääasiassa ajattelin lukea kotona mukavassa sänkynurkkauksessa tai hyvän sään sattuessa parvekkeella, mutta voi olla, että illalla lukeminen siirtyy hetkeksi muuallekin, saa nähdä.

Minkäänlaisia lukusuunnitelmia en ole tehnyt ja muutenkin olen vähän viime tipassa, mitä luettaviin kirjoihin tulee. Palasin nimittäin vasta äsken kirjastosta, josta lainasin neljä noista kuvassa näkyvistä teoksista. No, nyt on ainakin mistä valita ja ihan fiiliksen mukaan luettavat pinosta aina valitsenkin (sitä Anna Kareninaa lukuun ottamatta).

Ei muuta kuin tsemppiä kaikille muille urakkaan ryhtyville, huomenna se alkaa! :)

Joanne Harris: Sinisilmä

"Mitä minä juuri luin?" oli kysymys, joka täytti mieleni saatettuani loppuun Joanne Harrisin romaanin Sinisilmä. Sinisilmä on kuin sotkuinen lankakerä, jota keriessään huomaa joutuneensa joko umpikujaan tai  vedetyksi nenästä. Juonenkäänteet poukkoilevat sinne tänne, ihmiset ovat toisia kuin aluksi väittävät, eikä koskaan voi olla varma, mikä on totta ja mikä ei.

Pienen B.B.:n naapurissa asui tyttö, joka oli erityinen. Tyttö oli sokea, mutta väitti pystyvänsä kuulonsa avulla tunnistamaan erilaisia värejä ja maalaamaan ne sen jälkeen paperille. Tuosta pikkutytöstä tuli B.B.:lle vahvan ihailun kohde, päähänpinttymä, jota täytyi seurata kaikkialle. Häntä ja tyttöä yhdisti näkymätön side, yhteenkuuluvuus, jota edes B.B.:n kaksi kamalaa veljeä ja sadistisia taipumuksia omaava äiti eivät pystyneet vahingoittamaan. Tytöstä ja hänen taidoistaan kohistiin ympäri maan, häntä ihailtiin ja kadehdittiin. Kunnes jotain meni kammottavalla tavalla pieleen.

Aikuinen B.B. asuu edelleen äitinsä luona ja viettää kaiken mahdollisen aikansa nettiin luomallaan sivustolla badguysrock. Sivustolle rekisteröityneet käyttäjät voivat anonyymeinä henkilöinä kirjoittaa omista fantasioistaan, kuten vahvasta ihastumisesta julkisuudenhenkilöön tai halusta tappaa ihmisiä. Varsinkin yhden käyttäjistä, Albertinen, menneisyys nivoutuu yhteen B.B.:n ja tuon erityisen tytön kanssa. Mutta keitä ovat muut nimimerkkien takana piilottelevat ihmiset, jotka hämmästelevät, kannustavat ja tuomitsevat B.B.:n murhanhimoisia kirjoituksia? Kuka onkaan lopulta murhaaja, vai ovatko murhat edes tosia?

Olen aiemmin lukenut Joanne Harrisilta ainoastaan Appelsiinin tuoksun, johon tosin ihastuin sen verran paljon, että olen tähän mennessä ostanut lähes kaikki naisen teokset itselleni. En väitä vielä, että kirjojen hankinta olisi ollut virheaskel, mutta en kuitenkaan tykästynyt Sinisilmään samalla tavalla kuin Appelsiinin tuoksuun. Kirjoissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten esimerkiksi hahmojen ongelmalliset välit sisaruksiinsa ja äitiinsä, menneisyyden ja nykyisyyden vaihtelu, sekä toki kirjailijan lumoava kirjoitustyyli. Siinä missä Appelsiinin tuoksun ilmapiiri on kuitenkin menneisyyden luurankojen esiinkaivamisesta huolimatta täyteläinen ja liikuttava positiivisessa mielessä, on Sinisilmä kammottava ja hieman ahdistava.

Myönnän rehellisesti, etten ymmärtänyt kaikkea kirjasta. Vielä alussa juoni vaikutti suhteellisen selkeältä, vaikka eri näkökulmat sekä julkisesti ja yksityisesti kirjoitettujen viestien vaihtumisen seuraaminen aiheuttivatkin hieman päänvaivaa. Keskivaiheilla paljastunut asia oli minusta hieman turha, sillä se teki tarinasta entistä sekavamman, ja ainakin minä olisin pitänyt kirjasta ilman tätäkin juonenkäännettä. Juuri sekavuuden vuoksi lukeminen turhautti ajoittain, mutta halusin kiihkeästi tietää, kuinka tarina päättyy ja jatkoin siksi eteenpäin. Loppu sisältää entistä enemmän hurjia juonenkäänteitä, jotka päättyvät avoimeen loppuun ja lukijan lukuisiin kysymyksiin.

Vaikka ensimmäinen ajatukseni kirjan sulkemisen jälkeen oli se, etten ymmärtänyt mistään mitään, näin muutaman tunnin kuluttua lukemisesta olen jo alkanut pitää kirjasta enemmän. Avoimeksi jätetty loppu antaa paljon tilaa spekulaatioille, samoin kuin oikeastaan koko tarina. Eräs teoriani on se, ettei mikään kirjan tapahtumista tapahtunut oikeasti, vaan ne olivat vain B.B.:n (skitsofreenisen?) mielen tuotetta. Tai sitten jokin menneisyyden traumaattisista tapahtumista laukaisi hänen sekoamisensa, joka vain yltyi loppua kohden. Nämä ovat tosin vain veikkauksia, luultavasti vaihtoehtoja on yhtä monia kuin lukijoitakin. Nimimerkeillä, eri näkökulmilla yms. leikittely antaa mahdollisuuden monille erilaisille päätelmille tapahtumien kulusta. Luultavasti minäkin olisin jo jotain toista mieltä teoksen uudelleen luettuani.

Luettuani moitteita yhä nopeutuvasta käännöstahdista ja sen vaikutuksesta kirjojen kieleen, olen alkanut kiinnittää kielioppiseikkoihin yhä enemmän huomiota lukiessani. Tässä tapauksessa minun ei kuitenkaan olisi tarvinnut erikseen edes etsiä virheitä, sillä ne hyppäsivät niin selkeästi esiin. Lähes joka sivulla oli yksi tai useampia räikeitä painovirheitä, jotka eivät sinänsä häirinneet lukukokemusta, mutta saivat ainakin ärsyyntymään jonkin verran.

Kaiken kaikkiaan Sinisilmä oli hyvin erilainen lukukokemus, kuin Appelsiinin tuoksu, vaikka niistä yhtäläisyyksiä löytyykin. Muut Harrisin kirjat taitavat olla enemmän Appelsiinin tuoksun kaltaisia, joten niihin on hyvä jatkaa seuraavaksi. Vaikka oli mielenkiintoista nähdä, kuinka Harrisilta sujuu ajankohtaisen jännityksen kirjoittaminen, täytyy seuraavan teoksen vakuuttaa enemmän, jotta voin alkaa kutsua häntä lempikirjailijakseni. Harmi.

★★★

Joanne Harris: Sinisilmä (alkup. blueeyedboy, 2010)
Suomentanut: Katariina Kaila
Otava, 2010
463s.

Muutoksen aikoja

Heinäkuussa en ole kirjoittanut vielä yhden yhtä kirja-arvostelua, saati sitten lukenut yhtäkään teosta loppuun. Viime viikot ovat kuluneet stressin, jännityksen sekä innostuksen vallassa. Ja silloin kun olen stressaantunut, jännittynyt sekä innoissani, ei lukemisesta tahdo tulla mitään. Ajatukset pomppivat asiasta toiseen ja jatkuva sydämen hakkailu häiritsee keskittymistä. Kaikkien mittakaavassa asia ei välttämättä ole näin suuren hysterian arvoinen, mutta minulla itselläni edessä on suurin elämänmuutos tähän asti.

Minä nimittäin pääsin sinne opiskelupaikkaan, minne halusinkin. Olo on edelleen, kohta kahden viikon jälkeen, epätodellinen, vaikka tiedän tehneeni hirveästi töitä paikan eteen ja ansainneeni sen. En vain uskonut tarpeeksi itseeni ja siihen, että pääsisin tänä vuonna opiskelemaan.

Uutinen on iloinen, mutta samalla pelottava. Edessä on muutto uudelle paikkakunnalle, 350 km päähän nykyisestä kotikaupungistani. Olen viettänyt lähes koko elämäni samassa kaupungissa, lukuun ottamatta vuotta, jonka vietin kirjoittamista opiskellen lähipaikkakunnalla. Paikkakunnalle ei ollut matkaa kuin 60 km ja viikonlopuiksi kotiin palaaminen oli helppoa, mitä ei voi sanoa tulevasta kaupungista. Onneksi matkaan ei tällä kertaa tarvitse lähteä yksin.

Muuttoa helpottaa lisäksi tieto täydellisestä opiskelupaikasta, sekä tulevasta kauniista kotikaupungista. Odotan innolla ensimmäisiä päiviä, viikkoja ja kuukausia, jolloin kaikki on vielä uutta. Jokainen uusi luento ja jokainen uusi kadunkulma tuntuu samalla tuntemattomalta, mutta myös seikkailuihin kannustavalta.

On haikeaa jättää nykyinen kotikaupunki, ystävät, perhe, työ ja työkaverit. Onneksi aina voi palata takaisin, jos siltä tuntuu. Luulen kuitenkin, ettei palaamisen hetki tule vielä vuosiin, niin varma olen tästä opiskelupaikasta. On helpottavaa tietää, että seuraavat vuodet kuluvat tehden juuri sitä, mistä eniten nautin: kirjoittaen ja lukien.

Blogiini tämän muutoksen ei pitäisi vaikuttaa hirveästi, luen edelleen mitä haluan, sekä silloin kun ehdin ja haluan. Voi olla, että kirja-arvostelut lisääntyvät jonkin verran, sillä hyvässä tapauksessa saatan tuoda joitain kursseilla lukemiani teoksia tänne. Muuttopuuhat alkavat myös kohta, mutta yritän siitä huolimatta palata postausten kanssa tasaisin väliajoin.

Kohta tapaamme siis, Turku. Odotan jo innolla lukuisia kirpputorikierroksia sekä kävelyä Aurajoen rannassa.

(P.S. Myös kirjoihin liittyviä postauksia tulossa on tulossa vihdoin. Olen lukenut kohta loppuun Joanne Harrisin Sinisilmän, minkä lisäksi taisin äsken ilmoittaa itseni mukaan bloggaajien kesälukumaratoniin. Hups.)

Vähän e-kirjoista sekä blogin ulkoasun pikkuruisista muutoksista

Kirjoittelin ensimmäistä kertaa e-kirjoista Petteri Hannilan Kaukamoisen yhteydessä keväällä. Tuolloin en omistanut minkäänlaista lukulaitetta e-kirjoille, tietokonetta lukuun ottamatta. Tunsin kuitenkin lukemisen tietokoneen näytöltä varsin työlääksi ja väsyttäväksi, enkä ajatellut ottaa sitä uusiksi ennen varsinaisen lukulaitteen hankintaa. Täytyy myöntää, että minulla on muutenkin ollut vähän ennakkoluuloja e-kirjoja kohtaan, itse kun rakastan fyysisten teosten näpelöintiä ja kansien ihastelua. E-kirjoja on myös vaikeampi kerätä kirjahyllyn koristukseksi, mitä tämä hamstraaja ei voi oikein hyväksyä.

Nyt jouduin kuitenkin tarttumaan asiaan uudelleen, sillä sain vanhemmiltani lahjaksi Samsung Galaxy -tabletin, jolla pystyy lukemaan myös e-kirjoja. Ilmeisesti varsinaisesti e-kirjoille tarkoitetuilta lukulaitteilta, kuten Kindle, on tabletteja helpompi lukea silmiään väsyttämättä, mutta en ole ainakaan vielä kokenut tablettia siinä mielessä ongelmalliseksi.

Olen aloittanut totuttelun tabletilta lukemiseen ilmaisista e-kirjoista. Ainakin Elisa Kirja tarjoaa monia ilmaisia klassikkoja luettavaksi. Tällä hetkellä minulla on menossa Arthur Conan Doylen The Adventures of Sherlock Holmes, jonka latasin Aldiko Store -sovelluksen kautta. En ole aikaisemmin ollut hirveän innostunut Sherlock Holmesista, vaikka Baskervillen koiran olenkin lukenut, vaan ollut enemmän Hercule Poirotin ja neiti Marplen kannattaja. Televisiosta tuleva Holmes NYC on saanut minut kuitenkin ihan koukkuun, ja siksi päätin tutustua tähän alkuperäiseen hahmoon ja hänen tarinaansa paremmin.

Tabletilta lukemisessa on monia positiivisia puolia. Esimerkiksi Kaukamoisen luvut aloittava hieno kansitaide jäi minulta keväällä kokonaan näkemättä, koska tietokoneformaatissa sitä ei ollut. Toisekseen lukeminen sujuu helposti näyttöä näpäyttämällä ja jopa näytön kirkkautta voi säädellä. Minulle huomattava seikka on se, että tärkeitä kohtia pystyy myös merkitsemään ylös. Minä kun en ole koskaan ollut mikään hyvä post-it -lappujen käyttäjä fyysisten kirjojen kanssa, ja näin asiat saa teoksista helposti muistiin.

Toinen kokeilukertani e-kirjojen parissa on sujunut siis ensimmäistä huomattavasti paremmin. Tablettia on ollut helppo käyttää, eivätkä sinne ladatut kirjat vie ollenkaan tilaa jo pursuavasta kirjahyllystä. En kuitenkaan usko, että e-kirjat minun kohdallani kokonaan syrjäyttävät fyysisiä kirjoja pitkään aikaan, sen verran ihastunut olen oikeiden sivujen selailuun kylmän näytön näpäyttelyn sijasta.

Ryhdyin viimein myös toimiin muutoksien kanssa, joita blogiarvonnan yhteydessä blogin ulkoasuun toivottiin. Näin alkuun kokeilin varovaisesti suurentaa vähän postauksien päivämäärää sekä postauksien otsikkoa, sillä ne näkyivät joillakin näytöillä pienellä. Vieraan silmään muutos ei välttämättä edes osu, mutta minulle jopa tällainen minimaalinen muutos vaatii hieman sulatteluaikaa. :D Lisäksi suurensin teoksille antamiani tähtiä, sillä ne olivat mielestäni liian pieniä. Lopullisen muotonsa ulkoasu saa kuitenkin varmasti vasta ajan kuluessa.

Blogiarvonnan voittajat

Käynnistin viime viikon alussa ensimmäisen blogiarvontani, joka päättyi tänään klo 16. Kommentteihin pyysin niin hyviä puolia blogistani kuin ehdotuksia sen parantamiseksi. Ilahduttavan moni teistä on jo nyt tyytyväinen blogiini ja sen ulkoasuun, kiitos siitä. ♥ Itse olen kuitenkin miettinyt jotain muutoksia blogini ulkoasuun ja teidän kommenteistanne sainkin siihen hyviä vinkkejä. Tarkkaa aikarajaa en ole muutoksille asettanut, mutta pyrin siihen, että lähiaikoina blogini saisi ainakin uuden, sisältöä kuvaavan bannerikuvan. Toisekseen postauksieni otsikot näkyvät ilmeisesti joillakin näytöillä hyvin pienellä, joten myös siihen asiaan aion tarttua. 

Ehdotus, josta olen vielä kahden vaiheilla, koskee blogin värejä. Toisaalta haluaisin myös itse ulkoasuun jotain väriä, mutta toisaalta olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä mustavalkoisuus sopii yhteen blogin nimen kanssa. Tätä muutosta joudun miettimään vielä ajan kanssa lisää.

Ja sitten asiaan.

 

Arvonta suoritettiin tämän jalkaparin omistajan valvovien silmien alla. Ensimmäisenä mieleisensä teoksen saa valita:

Toisena kirjan saa valita:

Paljon onnea siis lentoemolle ja tohvelille! Laittakaahan minulle osoitteeseen ei-mustaa-valkoisella(at)hotmail.fi yhteystietonne sekä kirjavalintanne mahdollisimman pian, jotta saan laitettua kirjat postiin. :)

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja hyvää alkavaa viikonloppua! Minulla on edessä parin päivän vapaa, jonka aion viettää mahdollisesti museoissa, huvipuistossa ja tottakai kirjan parissa.

Kesäkuun kooste

Kesäkuussa minä...

Luin 3 kirjaa:

Rosamund Lupton: Sisar

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Tove Jansson: Taikurin hattu

Hankin 3 teosta:

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa & Herkuleen urotyöt

Michael Cunningham: Koti maailman laidalla

Michael Cunningham: Tunnit

Kesäkuun alkupuolella minulla oli vielä yhdet pääsykokeet yliopistoon, mikä vaikutti myös lukemisen määrään huomattavasti. Kokeiden jälkeen sekä luku- että postaustahti on kasvanut taas, mutta ei ihan niin paljon kuin aluksi toivoin. Tähän saattaa vaikuttaa osaltaan ihana kesä, jolloin ei aina huvita istua nenä kirjassa tai näytössä kiinni, edes ulkona.

Vaikka kevät oli todella rankka, kova uurastus kuitenkin palkittiin. Kolmesta hakemastani paikasta yhdestä olen saanut hyväksytyn vastauksen, yhtä vielä odotellaan. Tämä viimeisin paikka on se, mitä eniten haluan, mutta ei jo saamanikaan huono ole, jos se ainoaksi hyväksytyksi jää. Vielä viikko pitäisi kuitenkin jännittää, sillä tämän haluamani opiskelupaikan saadessani on edessä muutto uudelle, ihanalle paikkakunnalle ja kaikenlaiset pakkailut ja muut muuttojärjestelyt.

Tällä hetkellä luen Leo Tolstoin Anna Kareninaa. Kuvittelin jälleen hieman ennakkoluuloisesti, että kyseinen kirja on luultavasti vaikeaselkoinen, tylsä ja pitkä, koska se on klassikko. Hah, en olisi voinut olla enempää väärässä. Todella pitkähän se on lähes 1000 sivuineen, mutta muuten olen nauttinut sen lukemisesta paljon. Kirjan henkilökuvaukset ovat mielenkiintoisia, eivätkä tapahtumatkaan ole tylsiä, vaan ne on kerrottu osittain pilke silmäkulmassa.

Muistakaahan muuten osallistua blogiarvontaan täällä. Vielä on muutamia päiviä arvontaa jäljellä, ja hyvä mahdollisuus voittaa vaikka kesälukemista itselleen! :) Torstaina illalla ilmoitan voittajan ja kerron lisäksi muutoksista, joita olen kommenttienne perusteella blogiini ajatellut tehdä.