Tammikuussa lukemassani Afterwardsissa Rosamund Lupton käsitteli mielestäni melko taidokkaasti vanhempien ja lasten välistä rakkautta, ja vaikken kirjan rikososuudesta välttämättä täysin vaikuttunut, sai se sentään kyynelkanavani avautumaan kerran jos toisenkin. Luptonin aikaisempi teos, Sisar, puolestaan keskittyy kahden sisaren välisen voimakkaan yhteyden kuvaamiseen.
Beatricen hartaasti rakentama tulevaisuus Yhdysvalloissa uhkaa horjua, kun pikkusisko Tess katoaa. Edessä on paluu Lontooseen, vanhaan kotikaupunkiin, jossa odottavat niin sisaren katoaminen ja sen aiheuttama tuska, kuin muut menneisyyden käsittelemättömät asiat. Beatrice on kuvitellut siskosten olevan läheisiä ja kertovan toisilleen kaiken kulkukissojen nimistä keittiövälineiden merkkeihin saakka. Katoamisen tutkinnan edetessä paljastuu kuitenkin asioita, jotka kyseenalaistavat Beatricen uskon. Luottaako omaan vainuunsa siitä, ettei sisar lähtenyt vapaaehtoisesti, vai uskoa siihen, ettei hän lopulta tunne tätä ollenkaan?
Sisar on todella juonivetoinen romaani ja saikin minut kääntelemään sivuja eteenpäin rivakkaan tahtiin. Tarina liikkuu kahdella aikatasolla, mennyt ja nykyhetki nivoutuvat yhteen Beatricen muistellessa Tessin katoamista. Nykyhetken kuvaus jäi katoamisen muistelemisen jalkoihin, mikä ei sinänsä ole yllättävää, mutta lopussa ymmärsin myös sen tärkeyden tarinan kannalta.
Siinä missä Afterwardsissa oli parempaa juuri tunnepuolen kuvaus, on Lupton onnistunut Sisaressa enemmän rikoksen kekseliäisyydessä ja vetävyydessä. Osan loppuratkaisusta pystyin arvaamaan aika nopeasti, mutta viimeinen juonenkäänne tuli minulle aivan yllätyksenä. Tunnepuolesta minulle jäikin sitten vähän pinnallinen kuva, enkä oikeastaan saanut kunnolla otetta hahmoista. Jos totta puhutaan, oli Beatrice mielestäni jopa hieman ärsyttävä.
Sisar on keskiverto, hyvä kirja. Luptonin tarina ei mielestäni ole omaperäisempiä, mitä olen lukenut, mutta viihdyttää, jos vain antaa sille mahdollisuuden (ja onnistuu unohtamaan suomentajan paikoitellen tökeröt sanavalinnat). Jos aikaisempaan lukukokemukseen vertaa, niin mielestäni Afterwards ja Sisar ovat samalla viivalla: kummastakin löytyy onnistuneita osioita, mutta kumpikaan ei valitettavasti ole täyden kympin paketti.
Beatricen hartaasti rakentama tulevaisuus Yhdysvalloissa uhkaa horjua, kun pikkusisko Tess katoaa. Edessä on paluu Lontooseen, vanhaan kotikaupunkiin, jossa odottavat niin sisaren katoaminen ja sen aiheuttama tuska, kuin muut menneisyyden käsittelemättömät asiat. Beatrice on kuvitellut siskosten olevan läheisiä ja kertovan toisilleen kaiken kulkukissojen nimistä keittiövälineiden merkkeihin saakka. Katoamisen tutkinnan edetessä paljastuu kuitenkin asioita, jotka kyseenalaistavat Beatricen uskon. Luottaako omaan vainuunsa siitä, ettei sisar lähtenyt vapaaehtoisesti, vai uskoa siihen, ettei hän lopulta tunne tätä ollenkaan?
Sisar on todella juonivetoinen romaani ja saikin minut kääntelemään sivuja eteenpäin rivakkaan tahtiin. Tarina liikkuu kahdella aikatasolla, mennyt ja nykyhetki nivoutuvat yhteen Beatricen muistellessa Tessin katoamista. Nykyhetken kuvaus jäi katoamisen muistelemisen jalkoihin, mikä ei sinänsä ole yllättävää, mutta lopussa ymmärsin myös sen tärkeyden tarinan kannalta.
Siinä missä Afterwardsissa oli parempaa juuri tunnepuolen kuvaus, on Lupton onnistunut Sisaressa enemmän rikoksen kekseliäisyydessä ja vetävyydessä. Osan loppuratkaisusta pystyin arvaamaan aika nopeasti, mutta viimeinen juonenkäänne tuli minulle aivan yllätyksenä. Tunnepuolesta minulle jäikin sitten vähän pinnallinen kuva, enkä oikeastaan saanut kunnolla otetta hahmoista. Jos totta puhutaan, oli Beatrice mielestäni jopa hieman ärsyttävä.
Sisar on keskiverto, hyvä kirja. Luptonin tarina ei mielestäni ole omaperäisempiä, mitä olen lukenut, mutta viihdyttää, jos vain antaa sille mahdollisuuden (ja onnistuu unohtamaan suomentajan paikoitellen tökeröt sanavalinnat). Jos aikaisempaan lukukokemukseen vertaa, niin mielestäni Afterwards ja Sisar ovat samalla viivalla: kummastakin löytyy onnistuneita osioita, mutta kumpikaan ei valitettavasti ole täyden kympin paketti.
★★★
Rosamund Lupton: Sisar (alkup. Sister, 2010)
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2012
404s.
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2012
404s.
Tämä on livahtanut lukulistalleni jo aikoja sitten, mutta on päässyt aina unohtumaan. Sitten joku ystävällinen sielu muistuttaa kirjan olemassa olosta, kiitos siitä. =D Jotenkin kiinnostaa tämä kirja.
VastaaPoistaHahaa, ole hyvä vain. :D Kyllä tämä lukemisen arvoinen kirja on, vaikkei omaan top10-listaan yltänytkään.
VastaaPoista