Sivut

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu



Bää! Viimeisimmällä kirjastoreissulla mukaani tarttui tosiaan varsin lammasmainen kirja. Olin kuullut, ettei Suuri lammasseikkailu välttämättä ole oivallinen valinta ensimmäiseksi Haruki Murakamiksi sen kummallisuudesta johtuen, mutta koska kirjastossa ei muitakaan miehen kirjoja sillä hetkellä ollut, otin tietoisen riskin. Ja se kannatti.

Suuressa lammasseikkailussa kolmeakymmentä lähentelevä nimetön päähenkilö saa kummallisen toimeksiannon: hänen pitäisi etsiä käsiinsä tuntematonta lajia oleva tähtiselkäinen lammas. Tämä lammas ei ole mikä tahansa vaaraton määkijä, vaan maagisia kykyjä omaava yksilö, jolla on suuria suunnitelmia ihmiskunnan varalle. Mukaan etsintäretkelle lähtee päähenkilön tyttöystävä, jonka kauniit korvat kelpaavat muuhunkin kuin vain ihasteltaviksi.

Suuri lammasseikkailu ei ole aivan sellainen teos, mitä odotin. Se ei kuitenkaan välttämättä ole huono asia, jos siihen osaa suhtautua oikealla tavalla. Esimerkiksi itse lammas jää mielestäni taustalle, vaikka koko tarinan kulku sen etsintään perustuukin. Sen sijaan etualalla on päähenkilön jatkuva pohdinta elämästä, omasta itsestään ja suhteestaan muihin. Minut Murakami sai hurmattua näillä aineksilla, enkä jäänyt oikeastaan edes kaipaamaan teoksen nimessä mainittua seikkailua, toisin kuin Irene.

Murakamin kerronta on lumoavaa, absurdia ja opettavaista. Hän tekee tarkkanäköisiä ja pitkälle tähtääviä huomioita tavallisesta elämästä, tavallisista ihmisistä. Tavallisuus ei kuitenkaan ole tylsää, sillä sen lisäksi, että se on samaistuttavaa, löytää Murakami myös tavallisuudesta poikkeuksellisia asioita. En muista milloin viimeksi olisin lukenut kirjaa näin ahnaasti, ulkopuolisen maailman kokonaan unohtaen.

Vaikka teos ei ole niin hulvaton, kuin mitä sen nimestä voisi ensihätään kuvitella, ei huumoria ole kuitenkaan unohdettu kokonaan. Päähenkilön kuivat toteamukset osoittautuvat usein osuvan hauskoiksi: "Niillä oli varmaan jotain mielessä, kun ne sillä lailla mesoivat, ehkä niillä oli känsiä jaloissa, kuka tiesi? Pulujen näkökulmasta minä näytin luultavasti hullulta." Myös pelkkä ajatus kunnianhimoisesta lampaasta saa mielikuvituksen lentämään ja nauruhermot nykimään. Ehkä onkin parempi, ettei lammasta ja sen toimia ole määritelty liian tarkkaan, jolloin lukijat pystyvät kuvittelemaan itse mielessään tuon kummallisen otuksen.

Jos jotain pitäisi kritisoida, olisi se teoksen loppupuoli. Vaikka teoksen tunnelma on koko tarinan ajan jokseenkin haikea, laski se entistä synkemmäksi loppua kohden. Tämä tunnelmanvaihdos sai minut ahdistumaan, sillä jollakin tavalla olisin toivonut toisenlaista lopetusta tarinalle. Lisäksi lopussa tapahtui monia merkillisiä asioita, joista osa meni kevyesti yli ymmärrykseni. Luultavasti juuri niiden vuoksi Suurta lammasseikkailua ei suositellakaan ensimmäiseksi Murakamiksi.

Suuri lammasseikkailu oli minulle lukemisen riemujuhlaa, oivaltavaa, valloittavaa ja synkeän humoristista. Lopussa tunnelma laski jonkin verran, mikä verottaa myös tähtiä. Kummallinen tarina ei kuitenkaan onnistunut pelottelemaan minua tarpeeksi, vaan hyvillä mielin aion lukea muitakin Murakamin teoksia - ja kuulemani mukaan ne ovat vielä parempia!

★★★★

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu (alkup. Hitsuji o meguru bõken, 1982)
Suomentanut: Leena Tamminen
Tammi, 1993
351s.

4 kommenttia:

  1. Mukavaa, että pidit Lampaasta. Minullehan tämä tosiaan jäi vähän vaisuksi (kiitos linkityksestä), mutta kyllä minä aion silti lukea jotain muuta herralta jossain vaiheessa. Mutta milloin, oi, milloin?! Tuntuu, että tällä hetkellä minulla on sellainen vaihe menossa, että haluan kokeilla aina uusia ja taas uusia kirjailijoita, ohella vanhojen, rakkaiden, tuttujeni kanssa. =D

    VastaaPoista
  2. Mielestäni tekstisi oli jälleen kerran niin loistava, että pakkohan se oli linkittää. :D Samaa mieltä kun olin kanssasi juuri tuosta, että se varsinainen seikkailu tuntui puuttuvan. Minä tosin vain pidin siitä. :)

    Ymmärrän hyvin tuon tunteen! Voihan kuitenkin olla, että Murakamin seuraavat teokset osoittautuvat kultakaivokseksi. Toivottavasti jossain vaiheessa pääset sinäkin niihin käsiksi. :)

    VastaaPoista
  3. Minä olen lukenut Murakamilta vain Sputnik - rakastettuni, mutta tämä löytyy hyllystä lukemattomana. Norwegian Woodia en malttaisi enää edes odottaa :)

    Miehen tyylissä on jotain lumoavaa. Ja luettuasi arviosi tästä olen aika varma, että saatan itsekin kirjaan tykästyä.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti Suuri lammasseikkailu osoittautuu myös sinulle mieluisaksi lukukokemukseksi. :) Mitä olen arvioita lukenut, tuntuu juuri tämä kyseinen Murakamin teos jakaneen eniten mielipiteitä.

    Palasin juuri kirjastosta palauttamasta kirjoja ja kappas, ei sieltä päästy tänäänkään lähtemään ilman uusia teoksia. Yksi lainaamistani kirjoista on juuri tuo Norwegian Wood. :) Sitähän on kehuttu melkeinpä Murakamin parhaaksi.

    VastaaPoista