Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta. Millä minä sen autotallin edustan lapioin, kun lonkka kolisee. Naapuripitäjään on avattu uusi pankkikonttori, siellä pitäisi olla yhdeltätoista, mutta ehdinkö? Kyllä en."

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on yrmy 80-vuotias mies, jonka mielestä ennen kaikki oli paremmin, eikä nykyään osata tehdä mitään oikein. Jahtimakkaran koostumus on muutettu, Arvi Lind poistuu studiosta, eikä enää äänestetä kansakoululla vaan kirkolla. Varsinaista päänvaivaa aiheuttaa oma poika, joka huolehtii liikaa, heittää vanhat ruuat jääkaapista roskiin ja vielä kehtaa kutsua perheensä luokse joulua viettämään.

Mielensäpahoittaja koostuu lyhyistä, muutaman sivun pituisista luvuista, joissa keskitytään pääasiassa aina yhteen päähenkilön mielen pahoittaneeseen asiaan. Mielensäpahoittaja valittaa ja lievästi sanottuna liioitteleekin monia asioita, mutta kaiken valituksen keskeltä löytyy myös paikkansa pitäviä huomautuksia.  Olen samaa mieltä päähenkilön kanssa muun muassa siitä, että monissa asioissa voitaisiin ottaa mallia entisaikojen yksinkertaisista ratkaisuista ilman, että lähdetään miettimään liian monimutkaisia vaihtoehtoja.

Alussa meinasin minäkin tosin mieleni pahoittaa, sillä en saanut kirjasta minkäänlaista otetta. Päähenkilössä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta tuntui, etten päässyt kunnolla sisään hänen elämäänsä. Tarinan kuluessa ymmärsin syyn tähän: lyhyiden lukujen takia pystyin lukemaan aina luvun sieltä täältä, enkä kaikkea putkeen. Kirjan loppupuolella aloin lukea mielensäpahoituksia taukoja pitämättä, minkä seurauksena pääsin tarinaan paremmin mukaan. Jos jotain täytyisi siis tästä kirjasta kritisoida, niin lyhyitä lukuja. Olisin nimittäin mielelläni syventynyt tarkemminkin päähenkilön elämään.

Mielensäpahoittaja on hyvän mielen kirja, joka ottaa kantaa, naurattaa ja vähän myös itkettää (ainakin minua). Päähenkilö on kaikessa vastentahtoisuudessaan inhimillinen ja realistinen hahmo, jonka kovahkon pinnan alla sykkii lämmin sydän. Loppujen lopuksi ehdottomasti yksi parhaimmista lukemistani kotimaisista teoksista.

*

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
WSOY, 2010
130s.
  

Mielensäpahoittaja on muuten 12. lukemani kirja TBR100-listalta, joka löytyy nyt myös blogin yläpalkista.