Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Vaikka olen sukupolvea, jolle muumit ovat hyvin tuttuja, en ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtäkään Muumi-kirjaa tai Muumi-sarjakuvaa, vaan tietoni noista pikkupeikoista perustuvat ainoastaan tv-animaatioon. Kirjastossa vieraillessani päätin, että on vihdoin aika täyttää muumityhjiö, ja lainasin Tove Janssonin ensimmäisen muumikirjan, Muumit ja suuri tuhotulva.

Muumit ja suuri tuhotulva seuraa Muumimamman ja Muumipeikon retkeä kadonneen Muumipapan löytämiseksi. Matkan varrella muumit törmäävät moniin seikkailuihin ja kummallisiin otuksiin. Lisäksi kirjassa tutustutaan ensimmäistä kertaa moneen tv-sarjastakin tuttuun hahmoon, kuten Nipsuun, Hemuliin sekä Hattivatteihin. Myös Nuuskamuikkunen ja Niisku mainitaan ohimennen.

Tarina on kuvitettu Tove Janssonin omilla piirroksilla. Nämä alkuperäiset muumit näyttävät jokseenkin erilaisilta tv-animaatioon verrattuna, vaikka tunnistettaviakin piirteitä löytää helposti. Piirrosjälki on mielestäni aika synkkää, mutta tietyllä tapaa myös kovin ihastuttavaa ja humoristista. Jansson mainitseekin kirjan alussa, että ajatus muumeista syntyi hänen omista pilapiirrustuksistaan.

Tove Janssonin muumikuvitusta

Tv-animaatioon verrattuna muumihahmojen luonteenpiirteissäkin on joitain eroavaisuuksia. Nipsun aarteenkeräilijäluonteen ja pelkurimaisuuden tunnistaa helposti, samoin kuin Muumipapan seikkailunhaluisuuden. Myös nopeasti mainittu Hemuli on oma turhamainen keräilijäitsensä. Muumimamman olen kuitenkin tottunut näkemään lempeänä hahmona, joka ei koskaan suutu. Muumit ja suuri tuhotulva näyttää kuitenkin Mammasta senkin puolen, joka tiuskii ja on äkäinen, vaikka taustalla piileekin tuttu äidillinen lempeys ja huolehtivaisuus.

Mielestäni kirja on hyvin lastenkirjamainen, joksi se on määriteltykin, nopeasti vaihtuvine tapahtumineen ja opetuksineen ("Nyt jalkasi ovat ihan märät. Sinä varmasti vilustut."). Kuitenkin silloin tällöin esiin ponnahtelee myös vähän vanhemmille lukijoille tarkoitettuja aiheita, kuten parisuhteen vaikeudet ja huoli toisen menettämisestä. Yleisestikin pitäisin kirjaa vähän vanhemmalle yleisölle tarkoitetulta kuin tv-sarja. 

Tove Janssonin muumikuvitusta

Kokonaisuutena pidin Muumeista ja suuresta tuhotulvasta paljon. Ihastuttava ja nopeasti luettava teos. Jopa minä aikuisena lukijana jouduin vähän jännittämään, kuinka muumeille käy, ja että löytyykö Pappa lopulta.

*

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva (alkup. Småtrollen och den stora översvämningen, 1945)

Suomentanut: Jaakko Anhava

WSOY, 1991 (kuvassa näkyvä teos 1992)

54s.