Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu

"En ollut oikein uskaltanut toivoakaan, että näkisin niitä jo ensimmäisellä torireissullani, mutta siinä niitä nyt oli: viisi salaperäistä, sileäpintaista silkkipaperikääröä odotti siistissä rivissä pääsyä takaisin kuljetuslaatikkoon. Minussa heräsi yhtäkkiä niin kiihkeä halu tai pikemminkin tarve saada yksi niistä, että toimin melkein vaistomaisesti."

  

Sinä päivänä torilla tuo tummankeltainen aarre, joka pursuaa hapanta mehua maistajansa suuhun, viettelee Framboisen pahoille teille. Tarina olisi voinut päättyä toisin, ellei vierestä olisi seurannut muuan nuori saksalaissotilas, joka Framboisen ihmetykseksi vain iskee hänelle röyhkeästi silmää. Niin alkaa traagisia mittasuhteita saava tapahtumaketju, joka lopulta ajaa 9-vuotiaan Framboisen perheineen pois kotikylästään.

Vuosia myöhemmin Framboise palaa tunnistamattomana vanhaan kotikyläänsä Loiren rannalle ja perustaa pienen ravintolan äidiltä perimänsä ohjekirjan turvin. Ohjeiden lisäksi kirjasella on kuitenkin myös muita tarinoita kerrottavanaan. Mitä oikeastaan tapahtui tuona saksalaismiehityksen kesänä, jolloin äiti niin monesti haistoi pahaenteisen appelsiinin tuoksun?

Vaikka appelsiinit tapaavat olla vähän katkeranmakuisia, ei tämä lukukokemus ollut onneksi ollenkaan katkera, päinvastoin.  Kauan tämä teos ehti kuitenkin aikaansa odottaa ensin äitini kirjahyllyssä, sitten minun. Kansi näytti houkuttelevalta (hieman tökeröä fonttia lukuun ottamatta), mutta teksti ei ollut aiemmin kiinnostanut muutamaa sivua pidemmälle. Ehkä tämä teos olikin kypsä poimittavaksi vasta nyt.

Täyteläinen tarina siivitti minut heti ensimmäisistä lauseista mukaan sota-ajan kesään, jolloin pyydystettiin haukimuoria, livahdettiin salaa elokuviin äidin migreenikohtausten aikana ja vaihdettiin tietoja miehittäjien kanssa. Kirjan takakannessa ei turhaan lue "aistien juhlaa" (Literary Review). Tässä teoksessa kaiken pystyi näkemään, kuulemaan, haistamaan ja maistamaan, niin Framboisen ja hänen äitinsä valmistamat herkulliset ruoka-annokset kuin aseiden laukaukset ja sotilaiden kolkutukset ovella. Mikään varsinainen sotaromaani Appelsiinin tuoksu ei ole, mutta kuvaa silti kuin vähän vaivihkaa sodan aikaista normaalia arkea.
 

Tarina etenee kahtena eri aikana, eri-ikäisen Framboisen kertomana. Nuori Framboise ilahduttaa energiallaan ja hieman naiivilla päättäväisyydellään, mutta toisaalta vaikuttaa myös turhan kylmältä ja välinpitämättömältä muita ihmisiä kuin Thomastaan kohtaan. Vanha Framboise tuntuu pehmenneen ajan myötä, enkä minä ainakaan nähnyt hänessä enää samanlaista kovuutta kuin äidissään, vaikka hän itse niin väittääkin. Hahmot ovat hyvin rakennettuja ja Framboisen lisäksi omaksi suosikikseni nousee naapurinpoika Paul hiljaisessa viisaudessaan. Reinetten kohtalosta olisin kuitenkin halunnut kuulla lisää, sillä nyt se tuntui jäävän vähän avoimeksi.

Äidin päiväkirja toi minusta hyvän lisän tarinaan. Päiväkirjasta lainatut tekstit olivat minusta aitoja, yhtäaikaa kutkuttavan jännittäviä ja äärettömän surullisia. Tekstinpätkät kertovat tuosta etäisestä naisesta Framboiselle enemmän kuin hänen omat kokemuksensa ikinä. Ehkä äiti, joka rakasti hedelmäpuitaan enemmän kuin lapsiaan, ei ollutkaan ollut yhtä kylmä kuin Framboise oli kuvitellut.

Hidas, tunnelmoiva kuvailu tuntuu olevan Appelsiinin tuoksussa pääosassa, mutta myös juonenkulku pitää otteessaan. Lukijaa kiinnostaa sivu sivulta enemmän Framboisen synkkä salaisuus, josta hän pitää kovasti kiinni. Lopulta salaisuus ei ollut ihan niin järisyttävä, kuin teksti antaa odottaa, mutta ei sillä ole oikeastaan merkitystä. Menneisyyden kamalia tapahtumia ei ole taidettu tarkoittaakaan tekstin huippukohdaksi, vaan painopiste on Framboisen elämäntarinan kertomisella ja totuuden selvittämisellä.

Kuten aiemmin mainitsin, ei olisi kirjallinen vuosi voinut paremmin alkaa. Appelsiinin tuoksu on nimittäin juuri sellainen nautinnollinen teos kuin olin toivonutkin. En malttaisi edes odottaa, että muut kiireet väistyvät ja saan tarttua hyllyssä odottavaan Pieneen suklaapuotiin...

*

Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu (alkup. Five Quarters of the Orange, 2001)
Suomentanut: Sari Karhulahti
Otava, 2002
347s.