Day 29: A book everyone hated but you liked

Viimeisiä viedään! Tässä haasteen toiseksi viimeisimmässä osiossa aion käyttää oman käden oikeutta ja muuttaa tehtävänantoa niin, että kirjoitankin kirjoista, joita itse vihasin ja joista muut pitivät. En nimittäin millään, en sitten millään, keksinyt kirjaa, josta olisin itse pitänyt ja jota muut olisivat vihanneet. Minun on näköjään helpompi olla kriittinen kuin kehua teosta.

Stephenie Meyerin Houkutus-sarja. Monet tuttavani ovat oikeasti kertoneet pitäneensä tästä, sen lisäksi tietenkin, että tuhannet (miljoonat?) muut ihmiset ympäri maailman fanittavat tätä sarjaa. Kerron teille nyt salaisuuden: minä oikeastaan pidin ensimmäisestä kirjasta puoleen väliin saakka. Sitten tapahtui jotain, tarina ei koskaan lähtenyt mihinkään, yhdessäkään kirjassa, hahmojen jäädessä puolihuolimattomasti toteutetuiksi ja kliseisiksi. Olen lukenut kaikki sarjan kirjat, uteliaisuudesta, jotta tiedän mistä puhutaan, ja ehkä myös siksi, että halusin antaa kirjoille mahdollisuuden kasvaa joksikin, mitä kaikki hehkuttivat. No, ikävä kyllä niin ei käynyt.

Louis Sacharin Paahde. Tämän kirjan lukemisesta on jo kauan aikaa, olin silloin yläasteella. Luultavasti suurin syy teoksen karsastukseen oli, että se oli pakko lukea äidinkielen tunnille. Muistan vain, kuinka suurinosa luokkalaisistani kehui kirjaa, mutta minusta se oli tylsä ja ahdistava.

Stieg Larssonin Millennium-trilogia. Kyllä vain, minusta trilogia on yliarvostettu. Larssonin on kehuttu kirjoittaneen jotain ainutlaatuista, mutta mielestäni hänen kirjansa eivät poikkea juurikaan muista dekkareista. Päähenkilö on karskin ja persoonattoman etsivän perikuva, eikä juoni oikeasti ole niin ihmeellinen, mitä nyt sinne tänne on levitelty aivan liikaa turhaa informaatiota. Ainoa hyvä poikkeus on tietokonehakkeri Lisbeth Salander, harmi vain, ettei hänkään pysty pelastamaan kaikkea. Vielä on viimeinen osa tosin kesken...