Tällä kertaa on kyse itseäni eniten yllättäneistä juonenkäänteistä tai lopuista. Minulla on välillä raivostuttava tapa kiirehtiä tekstin edelle, eli selailla kirjaa eteenpäin jännittävän tapahtuman selvittämiseksi. Toinen vaihtoehto on se, että teen jatkuvasti monia erilaisia päätelmiä siitä, kuka on syyllinen ja kuinka hän on toteuttanut tekonsa. En vain pysty keskittymään tekstiin juuri tässä ja tällä hetkellä, vaan kutkuttava tapaus on selvitettävä nyt heti, eikä vasta viidenkymmenen sivun päästä. Silloin kun tätä tapahtuu, vie se yleensä kokonaan hauskuuden pois lukemisesta. Jännittävät juonenkäänteet eivät silloin tunnu samalta, ja jouduin monet kirjat jättämään tästä osiosta siksi pois.
Mutta välillä minäkin jaksan edetä tekstin tahdissa ja yllättyä juuri silloin, kun on tarkoituskin. Vaikka Huumaa-sarjaa lukiessani tätä tirkistelyä on tapahtunut varsin usein, yllätti kolmannen osan, Erheitä, loppuratkaisu minut täysin. Jostain syystä tämä tapahtuma ei ollut minulle lainkaan päivänselvää, enkä kyseiseltä hahmolta olisi sellaista ratkaisua osannut odottaa.
Myös Agatha Christien klassikkokirja Eikä yksikään pelastunut loppu tuli täytenä yllätyksenä. Vaikka kirjan nimi tuntuukin paljastavan jotain, en ainakaan minä pystynyt arvaamaan loppua mistään.
Tapahtuuko teille usein sitä, että kurkitte jo varhaisessa lukuvaiheessa kirjan loppuratkaisua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti