Olenko ainoa, jonka oikeasti piti hetkiä miettiä tätä? Tuntuu, että monet pystyvät tuosta noin vaan luettelemaan niin parhaita kirjan nimiä tai kuin vaikka kauneimpia kirjan kansia. Minä olen sellainen lukija, että keskityn pääasiassa vain siihen, mitä kansien sisältä löytyy. Jos kirjalla on kamala kansikuva, luen sen silti, jos takakansiteksti on hyvä. Jos kirjalla on huono nimi, haittaa se huonoa kantta enemmän, mutta luultavasti luen sen kuitenkin, jos teksti muuten vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Tässä kuitenkin muutamia kirjojen nimiä, jotka ovat saaneet/saavat minut tulevaisuudessa tarttumaan kirjaan, ilman takakansitekstin lukemista tai kannen näkemistä:
Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua
- Tämän kirjan lainasin ja sinnittelin puoleen väliin saakka tekstiä ihan vain koska nimi kuulosti maailman hauskimmalta. Sisältö itsessään ei vastannut odotuksia lainkaan, joten tuskin koskaan luen tätä loppuun asti.
Jane Austen & Seth Grahame-Smith: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit / Jane Austen & Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt
- Niin ihanan yksinkertaisella ja inhalla lisäyksellä saatu aikaan mahtava nimi. Mutta oi miksi ensimmäisenä mainittu teos ei voinut olla yhtään sen hauskempi?
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
- Vaikka kyseiset karkit kuuluvat inhokkeihini, on Nousiaisen kirjan nimi sympaattinen kuin mikä.
----------------------
Muita hauskoja ja osuvia kirjan nimiä?
Minulla on aivan sama ongelma, en hirveästi kiinnitä kirjan nimiin huomiota. Vasta kun nimi on jotenkin pysäyttävän kaunis niin huomaan sen (pidän kovasti esim. Kauimpana kuolemasta nimestä).
VastaaPoistaVadelmavenepakolainen kirjan nimenä on kyllä symppis. Itsekin inhoan niitä karkkeja tosin.