Jos oikein mietitään, niin viime vuosi oli aika huono. Bad, dålig, ja etenkin schlecht. Itse en ainakaan näin jälkeenpäin muistele vuotta mitenkään lämmöllä, vaan olen ihan kiitollinen, että nyt saa jälleen kirjoittaa ylös uuden vuosiluvun (heti kun sen vain muistaa). Mitä tulee blogin päivittämiseen, viime vuosi oli katastrofaalinen. Julkaisin postauksen helmikuussa ja sen jälkeen - ei mitään. Olen toki seurannut kirjauutisia ja -bloggauksia ynnä muita esimerkiksi Twitterin kautta, ja yrittänyt useaan otteeseen palata itsekin takaisin blogin pariin. Kirjoittaminen on kuitenkin takunnut pitkään, ja siitä syystä onkin ollut parempi jättää kirjoitukset luonnoksiin tai heittää ne suoraan roskakoriin.
En oikeastaan edes lukenut viime vuonna. Kirjalukemaksi kyllä kertyi vuoden loppuun mennessä 32, mikä oli 23 kirjaa vähemmän, kuin mitä alunperin tavoittelin. Olen aikaisemmin kertonut täällä, miten minulla tapaa usein jäädä haasteet kesken, ja no, viime vuonna niin tapahtui oikein urakalla. Sain näinkin paljon luettua lopulta ainoastaan siksi, että joulukuussa innostuin jälleen ja urakoin loman aikana päivittäinkin useita teoksia.
En taida kuitenkaan kaikin tavoin olla pettynyt kirjalliseen vuoteeni. Tuli nimittäin luettua paljon loistavia teoksia, ajatuksella valittuja. Luin kerrankin omasta aloitteestani runsaasti kotimaisia teoksia, jonkin verran sarjakuvia, ja jopa runoteoksia (tästä on kiittäminen mahtavaa kotimaisen kirjallisuuden lyriikan analyysikurssia, jonka kuvittelin aluksi erheellisesti olevan kamalaa pakkopullaa - anteeksi vain siitä).
Vuoden top viisi näyttää tältä:
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (ja myös vuoden ehdottomasti paras lukukokemus)
Laura Lindstedt: Oneiron
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Ernest Cline: Ready Player One
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Vuoden kärkeä tarkastellessani huomasin, että loppujen lopuksi kirjat muistattavat toisiaan aika lailla. Suurin osa on kotimaisten naiskirjailijoiden tuottamia utuisia tarinoita, mutta ei joukon ainoan mieskirjailijan, Ernest Clinen, Ready Player One täysin ulkopuoliseksi jää. Kertoivat nämä tarinat sitten nykyhetkestä ja menneestä, tai spekuloivat tulevaa maailmaa, tietystä näkökulmasta katsoen kaikissa niistä raja toden ja fantasian välillä hämärtyy. Joko juuri ja juuri merkille pantavasti tai todella voimakkaasti. Jokainen näistä on myös jäänyt kutkuttelemaan mieleen pidemmäksi aikaa, ja etenkin Itärannan teoksesta olisin halunnut lukea lisää tarinan jäädessä mielestäni hieman kesken.
Tämä vuosi puolestaan on alkanut siinä mielessä paremmin näiden neljän päivän aikana, että olen ehtinyt lukea jo muutaman kirjan. Toinen niistä oli täysi kymppi, ja sai minut haaveilemaan matkustamisesta aivan uudella tavalla. Muuten jatkan eteenpäin fiktiivistä taivaltani hobittien, haltioiden ja muiden kumppanien kanssa, sillä tavoitteenani on saada Taru Sormusten Herrasta luettua viimein tämän vuoden puolella (puolivälissä mennään jo!). Haasteita en juuri tälle vuodelle lupaile, sillä tiedän jo etukäteen, miten siinä sitten kävisi. Ainoastaan Seinäjoen kaupunginkirjaston 100 kirjan haasteen yritän saada luettua marraskuun loppuun mennessä, sillä lyhyiden teosten avulla sen ei pitäisi olla aivan mahdotonta.
Hyvää uutta vuotta 2017!
Hienoa saada sinut takaisin blogimaailmaan! ;)
VastaaPoistaPitkästä aikaa onkin kyllä todella kiva olla takaisin! :-)
PoistaTervetuloa takaisin! :) Ja onpa hieno top 5 -lista, Oneiron ja Taivaalta tippuvat asiat oli molemmat ihania, ja Ready Player One todella loistava. Itärannan kirjan puolestaan juuri tänään ostin itselleni ja varmaan pian myös luenkin :)
VastaaPoistaKiitos! :-)
PoistaJep, viime vuonna tuli kyllä luettua erittäin loistavia kirjoja. Itärannan kirja on mahtava, pidin siitä enemmän kuin esikoisestaan Teemestarin kirjasta. Mitä olen arvioita lukenut, niin Pulkkinen taitaa jakaa ihmisten mielipiteet aika lailla tuolla uusimmallaan, mutta suosittelen myös sitä kyllä kaikesta huolimatta lämpimästi. :-)
Oneiron oli minunkin listallani yhtenä parhaista! Kudottujen kujien kaupunki ja Taivaalta tippuvat asiat ovat myös ihania. Sen sijaan Pulkkisen kirja jäi minulla kesken. Ehkä annan sille vielä joskus mahdollisuuden.
VastaaPoistaToivottavasti palailet blogilinjoille! :)
Palaaminen blogin pariin olisi kyllä tavoitteena, mutta en toki uskalla lupailla mitään. :-D Vielä odotellaan, että kirjoitusinto kunnolla palailisi, luettua kun on tullut jo varsin hyvin näinä vuoden ensimmäisinä viikkoina.
PoistaItse suosittelen Pulkkisen uusinta lämmöllä, mutta ymmärrän myös, etteivät hänen teoksensa vetoa kaikkiin. Esimerkiksi itselläni oli aikoinaan ongelmia Iiris Lempivaaran kanssa, vaikka muuten olen Pulkkisesta pitänytkin. :-)