Ihmeellisten asioiden museo näyttää miehiltä, joiden vartalo on täynnä karvaa, ja naisilta, jotka muistuttavat merenneitoa tai joilla on kauniit kasvot täynnä paloarpia. Se tuoksuu savulta, makeisilta ja oopiumilta, ja kuulostaa ihmisten hätäiseltä kirkunalta ja rakastavaisten kuiskauksilta. Se tuntuu veden vapauttavalta viileydeltä iholla.
Professori Sardiella on 1900-luvun alun New Yorkissa Ihmeellisten asioiden museo, jossa hänellä on esillä niin eläviä kuin kuolleitakin ihmeitä. Hänen tyttärensä, nuori Coralie, viihtyy vedessä ja on parempi uimari, kuin muut ihmiset. Isä ottaakin Coralien mukaan museoonsa, yhdeksi esiintyjistä. Tämä ei kuitenkaan tuo tytölle itselleen onnea, vaan Coralie kaipaa vapautta, omaa ja itsenäistä elämää.
Eddie puolestaan on valokuvaaja ja hyvä löytämään kadonneita ihmisiä. Hän on yksinäinen susi, seuranaan ainoastaan koiransa Mits, ja elää valokuvilleen, joiden toivoo paljastavan elämästä mustan ja valkoisen lisäksi muitakin sävyjä, inhimillisyyttä ja lämpöä, joille hän on sokea. Takaraivossa jyskyttää jatkuvasti taakse jätetty juutalaisyhteisö ja isä, jota Eddie halveksii silmittömästi.
Romaanissa on paljon erilaisia teemoja maahanmuutosta, rakkaudesta ja anteeksiannosta yksinäisyyteen ja erilaisuuteen. Coralie on syntynyt sormiensa välissä ihokaistaleet, jotka saavat hänet muistuttamaan jonkinlaista kalaolentoa. Hän ei pidä erilaisuudestaan, vaan toivoo jatkuvasti, että voisi olla kuten muut tytöt, joita hän näkee ainoastaan ikkunastaan tai harvoilla torimatkoillaan. Hän, kuten muut museon esiintyjät, joutuu peittämään erilaisuutensa julkisilla paikoilla ollessaan, sillä ihmiset eivät ole valmiita hyväksymään kummallisen näköisiä olentoja joukkoonsa.
Coralien näkökulmaa oli minusta kiinnostava seurata. Tyttö, jolle vesi on kaikista tärkein elementti, piilopaikka ja lupaus vapaudesta, ja joka pelkää isäänsä, mutta yrittää löytää sisältään voimaa vastustaa tätä. Hän tuntee sympatiaa jokaista olentoa kohtaan, mutta hänen isälleen nämä ovat vain alhaisia työntekijöitä, rahantuojia. Sitä vastoin Eddien näkökulma jätti minut vähän kylmäksi. Hänen itseinhonsa ja halveksuntansa isäänsä kohtaan olivat vieraita, enkä pitänyt jopa sentimentaalisiksi yltyvistä, syvällisyyttä tavoittelevista lausahduksista, joita hän viljeli tiheään tahtiin.
Kuvitteellisten ja uskomattomien asioiden lisäksi romaaniin on yhdistetty todellisia historiallisia tapahtumia. Lukija pääsee mielessään lähelle sitä, miltä Manhattan ja Brooklyn näyttivät 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, osaksi työläisten lakkoja ja mielenosoituksia, sekä yhä laajemmalle luonnon rauhaan leviävää kaupunkia.
Romaanissa on kaikki tarvittava täyteläisen lumoavaan lukukokemukseen. On kutkuttavan kummallisia olentoja, traagisia tapahtumia ja rakkaustarinoita. Kirjaa oli mukava lukea, mutta kovin voimakkaita tunteita se ei minussa kyennyt herättämään. Tapahtumat ja hahmot jäivät hieman etäisiksi, kuin valokuvat, jotka epäonnistuvat tallentamaan kuvattavansa sisimmän olemuksen.
Ihmeellisten asioiden museo on vähän kuin vääristynyt satu ihmeellisine olentoineen ja pahaa uhmaavine sankareineen ja sankarittarineen. Kuulin lukiessani korvissani huvipuistojen musiikin ja näin liikkuvat, iloiset valot, mutten siitä huolimatta voinut olla ajattelematta vapauteen kaipaavia olentoja ja kaikkia niitä hirvittäviä tekoja, joita kuuluisuuden ja rahan vuoksi ollaan valmiita tekemään.
★★★
Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo (alkup. The Museum of Extraordinary Things, 2014)
Suomentanut: Raimo Salminen
Gummerus, 2015
447s.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!
Kuvailet tätä kirjaa ihanasti tuossa ensimmäisessä kappaleessa! Luen kirjaa parhaillani ja saapa nähdä miten käy. Ihan hullaantunut en ainakaan vielä ole, mutta olen vasta alussa.
VastaaPoistaVoi kiitos. :) Minäkään en ole näin lukemisen jälkeen hullaantunut, mutta viihdyin silti kirjan parissa. Samalla oli mielenkiintoista tutustua vähän New Yorkin historiaan. Mutta saa tosiaan nähdä, mitä sinä tykkäät tästä!
PoistaTämä muistuttaa aiheensa puolesta paljon keväällä lukemaani Klovnin kyyneleitä, joka ei oikein minuun iskenyt. Jotenkin tämä silti vetää puoleensa, ja varovaisen kiinnostuneena olen lisännyt sen lukulistaani. Bloggauksesi sai minut hieman vakuuttuneemmaksi siitä, että tämä kannattaisi lukea :)
VastaaPoistaEn ollutkaan aikaisemmin kuullut tuosta Klovnin kyyneleet -kirjasta, pitääpä tutustua tarkemmin. :) Ja suosittelen kyllä kokeilemaan tätä, itsekin viihdyin lukiessa, vaikka ei tämä välttämättä enää pidemmällä tähtäimellä niin vahvasti jää mieleen.
PoistaLukupiirimme lukee kirjan muistaakseni ensi kuussa. Odotan innolla. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta jo ennen bloggaustasi, mutta tämä vain vahvistaa odotuksiani. :)
VastaaPoistaMukavaa, jos bloggaukseni innosti sinua vielä enemmän kirjan pariin! :) Toivotaan, että kirja lunastaa odotuksesi.
PoistaTämä oli tosiaankin hyvä lukuromaani - nimenomaan lukuromaani, viihdyttävä ja otteessaan pitävä, ei mitään sen ihmeempää. Mutta tunnelma oli kohdallaan ja tarina vei. Hyvä välipalakirja!
VastaaPoistaAllekirjoitan kyllä täysin mielipiteesi hyvästä lukuromaanista. :) Viihdyttävä, tunnelmallinen ja pieni lisä vähän syvempiä teemoja. Mutta kuten ylempänä kommenteissa totesin, ei tämä kuitenkaan taida jäädä pitkäksi aikaa mieleen.
PoistaAika lailla samoja ajatuksia kirja herätti minussakin. Odotin vielä vahvempia tunteita, mutta vaikka ne jäivät laimeammiksi pidin kirjasta lopulta melko paljon. Kursiivin liiallinen viljely häiritsi, kyllä menneisyys/muisto-osiot olisi ymmärtänyt normaalista tekstistäkin!
VastaaPoistaOlisin toivonut itsekin lisää jotain, joka olisi oikeasti pystynyt koskettamaan syvemmin, mutta juu, ei tämä muuten ollut ollenkaan huono kirja. :) Ja täällä toinen, jolle kursiivin tarpeellisuus jäi todellakin vähän hämärän peittoon!
Poista