Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia oli vaikka mitä. Se oli surullinen, vihaksi pistävä ja kuitenkin mukaansatempaava. Pidin kovasti siitä, että kirja laittoi minut miettimään, kuka olikaan loppujen lopuksi oikeassa vai oliko kukaan.
Sisareni puolesta, Picoultin aikaisempi romaani, käsittelee ilahduttavasti samankaltaisia asioita, vaikka ilahduttava ei välttämättä muuten olekaan oikea sana tämän kirjan kohdalla. Kirja kertoo Annasta, jonka lapsuus on kulunut sairaalle sisarelle soluja luovuttaen. Teini-iässä Anna haluaa ensimmäistä kertaa päättää oman vartalonsa kohtalosta ja tekee ratkaisun, jolla voi olla vakavia seurauksia hänen sisarensa elämän kannalta.
Vaikka Picoultin kirjat käsittelevät kipeitä aiheita, joista muuten tunnutaan puhuvan vähän, vievät ne yllättävän hyvin mukanaan. Tämänkin lähes 500 sivuisen teoksen luin ihan muutamien päivien sisällä. Picoultin kirjoitustyyliä on helppo lukea, mutta siitä huolimatta hänen tarinansa antavat paljon ajattelemisen aihetta.
Picoultin kirjat tuovat esiin sen, että me emme elä missään kovin yksinkertaisia vastauksia tarjoavassa maailmassa. Ei ole aina olemassa vain mustaa ja valkoista, ei ihmisiä, jotka ovat joko oikeassa tai väärässä mutta eivät mitään siltä väliltä. Sisareni puolesta, kuten Yhdeksäntoista minuuttiakin, tekee hankalien päätöksien tekemisestä entistä vaikeampaa, sillä useiden näkökulmien kautta jokaiseen henkilöön pystyy samaistumaan enemmän tai vähemmän ja heidän ratkaisunsa ymmärtämään. Kuten kirjassa todetaan, ei tällaisissa tapauksissa ole olemassa voittajia.
On romaanissa kuitenkin myös seikkoja, jotka häiritsivät omaa lukukokemustani. Esimerkiksi jotkut tapahtumat vaikuttivat liian sattumanvaraisilta ollakseen uskottavia. Tähän lukeutuu muun muassa loppuratkaisu, josta toisaalta pidin, mutta joka toisaalta oli hieman epäuskottava kaikkine käänteineen. Muutamassa kohdassa tuntui myös siltä, kuin tarinasta olisi yritetty tehdä syvällisempää ja tunteisiin vetoavampaa kuin se onkaan, eivätkä nämä liian selkeät ratkaisut olleet aivan mieleeni.
Kokonaisuutena Sisareni puolesta on kuitenkin myös aidosti koskettava teos ihmisistä, jotka yrittävät selviytyä elämästä parhaaksi näkemällään tavalla - oli se sitten muiden mielestä oikein tai ei. Tätä lukiessa en lopulta välttynyt kyyneleiltäkään.
Sisareni puolesta, Picoultin aikaisempi romaani, käsittelee ilahduttavasti samankaltaisia asioita, vaikka ilahduttava ei välttämättä muuten olekaan oikea sana tämän kirjan kohdalla. Kirja kertoo Annasta, jonka lapsuus on kulunut sairaalle sisarelle soluja luovuttaen. Teini-iässä Anna haluaa ensimmäistä kertaa päättää oman vartalonsa kohtalosta ja tekee ratkaisun, jolla voi olla vakavia seurauksia hänen sisarensa elämän kannalta.
Vaikka Picoultin kirjat käsittelevät kipeitä aiheita, joista muuten tunnutaan puhuvan vähän, vievät ne yllättävän hyvin mukanaan. Tämänkin lähes 500 sivuisen teoksen luin ihan muutamien päivien sisällä. Picoultin kirjoitustyyliä on helppo lukea, mutta siitä huolimatta hänen tarinansa antavat paljon ajattelemisen aihetta.
Picoultin kirjat tuovat esiin sen, että me emme elä missään kovin yksinkertaisia vastauksia tarjoavassa maailmassa. Ei ole aina olemassa vain mustaa ja valkoista, ei ihmisiä, jotka ovat joko oikeassa tai väärässä mutta eivät mitään siltä väliltä. Sisareni puolesta, kuten Yhdeksäntoista minuuttiakin, tekee hankalien päätöksien tekemisestä entistä vaikeampaa, sillä useiden näkökulmien kautta jokaiseen henkilöön pystyy samaistumaan enemmän tai vähemmän ja heidän ratkaisunsa ymmärtämään. Kuten kirjassa todetaan, ei tällaisissa tapauksissa ole olemassa voittajia.
Kokonaisuutena Sisareni puolesta on kuitenkin myös aidosti koskettava teos ihmisistä, jotka yrittävät selviytyä elämästä parhaaksi näkemällään tavalla - oli se sitten muiden mielestä oikein tai ei. Tätä lukiessa en lopulta välttynyt kyyneleiltäkään.
Goodreads-haaste: Sisareni puolesta täyttää kohdan 38. A book that made you cry.
★★★★
Jodi Picoult: Sisareni puolesta (alkup. My Sister's Keeper, 2004)
Suomentanut: Tytti Träff
Karisto, 2009
480s.
Tämä onkin pyörinyt jo pitkään lukulistallani Goodreadsissa, mutten ole koskaan muistanut sitä etsiessäni uutta lukemista. Täytyy yrittää joku kerta lainata tämä kirjastosta, kirja kun vaikuttaa todella hyvälle. Kiitos kun muistutit siitä! :)
VastaaPoistaEipä mitään! Hyvä vaan, jos innostut tämän lukemaan. :) Itselläkin tämä oli pitkään lukulistalla, enkä nyt luettuani voi kun vain ihmetellä, että miksi. Niin nopealukuinen ja mukaansatempaava tämä omalla kohdallani oli.
PoistaMinulla on muuten blogissani sinulle haaste! :)
Poistahttp://catsbooksandme.blogspot.fi/2015/08/kymmenen-kysymyksen-haaste.html
Oo kiitoksia! Vastailen tässä piakkoin, kunhan ehdin. :)
PoistaSiitä on jo aikaa kun luin tämänm, mutta muistan pitäneeni. Olen myös lukenut kirjailijalta muutkin suomennetut, joista Yhdeksäntoista minuuttia taitaa olla paras.
VastaaPoistaKatsoin jokin aika sitten tästä tehdyn elokuvan ja sekös vasta itkettikin!
Itse olen lukenut tosiaan vain tämän ja Yhdeksäntoista minuuttia, mutta ei näitä ole kai tietääkseni montaa suomennettukaan. Yhdeksäntoista minuuttia on omastakin mielestäni paras. :)
PoistaJa leffa on ehdottomasti katselulistalla!