Haruki Murakami: Norwegian Wood

Eletään opiskelijaelämää 60-luvun Tokiossa. Jokaisella nuorella on omat haavansa, toisilla suuremmat ja kipeämmät kuin toisilla. Toru koittaa päättää kenelle antaa sydämensä, Naokolle vai Midorille. Naoko on Torun kuolleen ystävän tyttöystävä, joka on joutunut kestämään elämässään muitakin menetyksiä, eikä ole päässyt niistä yli. Midori näyttää ulospäin voimakkaalta ja itsevarmalta, mutta myös hänellä on heikko kohtansa. Nuoret rämpivät tunteidensa verkossa ja aina on joku, joka kaatuu.

Heinäkuisen lukumaratonin aikana aloitettu ja myöhemmin loppuun saatettu Norwegian Wood ei alkuun vakuuttanut aivan sillä tavalla, kuin olisin toivonut. Mietin esimerkiksi sitä, kuinka paljon Suuren lammasseikkailun ja tämän teoksen päähahmot muistuttavat toisiaan, ja pelkäsin, että ehkä Murakami ei olekaan riittävän taitava luomaan tarpeeksi erilaisia hahmoja.

Mitä enemmän aikaa lukemisesta on kulunut, sitä enemmän olen kuitenkin alkanut kirjasta pitää. Vaikka hahmot vaikuttavat alussa turhan samankaltaisilta, ei yhteneväisyys ole häiritsevä enää tarinan edetessä. Esimerkiksi jo se, että Murakami on nimennyt Norwegian Woodin päähenkilön Toruksi, tuo hänet Suuren lammasseikkailun nimetöntä päähahmoa lähemmäksi lukijaa.

Norwegian Woodin maailma on samalla kertaa kaunis, särkyvä ja raastava. Se on sillä tavalla alakuloinen, että vaikka tarinasta pitää, tuntee, ettei pystyisi lukemaan teosta hetkeen uudelleen. Sillä minut teos ainakin sai ahdistumaan. Henkilöille on tapahtunut niin paljon kamalia asioita, ettei heidän ikäistensä pitäisi edes vielä niitä kestää.

Norwegian Wood vie lukijan opiskelija-asuntoloihin, hämyisiin baareihin ja parantoloihin. Se tutustuttaa ihmisin, jotka ovat rikki sisältä, mutta jotka kuitenkin pärjäävät joten kuten. Mielestäni kirjan kuvaukset ihmisistä ja miljööstä ovatkin kaikessa haikeudessaan erityisen onnistuneita. Japani on kiehtonut minua pitkän aikaa jossain mieleni perukoilla ja kirja sai aikaan hienoisen matkakuumeen. Tietenkin täytyy pitää mielessä aikakausi, jolle tarina sijoittuu sekä kirjan kirjoittamisvuosi. Maailma on muuttunut niistä ajoista varmasti paljon.

Norwegian Wood on surullinen, rikki repivä rakkaustarina, jossa länsimaisuus yhdistyy japanilaiseen kulttuuriin. Se on Suurta lammasseikkailua helpompi teos nieltäväksi, mutta toisaalta myös pikkiriikkisen vähemmän mielenkiintoinen. Siksi en voi antaa teokselle aivan täysiä pisteitä.

 ★★★★

 Haruki Murakami: Norwegian Wood (alkup. Noruwei no mori, 1987)

Suomentanut: Aleksi Milonoff

Tammi, 2012

436s.